"Mä elän vieläkin"

Viimeisestä blogipostauksesta on vierähtänyt masentavan pitkä aika. Pitkäänhän uudenvuoden lupaukset pitivätkin, melkein joulukuuhun asti. Olen kuitenkin jollain tasolla ylpeä itsestäni, sillä yleensä lupaukseni stoppaavat jo sinne tammikuun ensimmäisille viikoille tai viimeistään helmikuun puoleen väliin. Syytän osittain koulua, sillä kaikkien projektien keskellä on todella hankalaa löytää motivaatiota ja aikaa kirjoittaa blogia. Kuitenkin päätin kasata itseni ja päivittää hieman kuulumisiani rakkaiden lukijoideni (onhan teitä vielä kuulolla?) iloksi.

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen pukeuduin halloweenia ajatellen koulumme halloween-teemapäivää 31.10. Ja pukeutuminen kannatti aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta, sillä voitin palkinnon yhtenä parhaista pukeutujista! Kannattaisi joskus toistekin herätä viideltä aamulla laittautumaan. Maskeerauksestani vastasi aina niin ihana pikkusiskoni, joka tuli edellisenä iltana yöksi ja vielä keskiyöllä olin hereillä liian tiukkojen pienten lettien kiristäessä päänahkaani.

Olen myös ehtinyt reissaamaan. Kävimme tällä viikolla Joensuussa sekä Juuassa tutustumassa Tulikiveen. Aivan uskomaton paikka, kannattaa käydä vilkaisemassa, jos sielläpäin liikkuu. Mukaan tarttui myös Suklaatilan suklaita sekä käsintehtyjä Grenna Polkagriskokerin salmiakkityynyjä. Jälkimmäisiä en ole vielä ehtinyt maistella, mutta Suklaatilan suklaat ovat parasta suklaata, mitä olen koskaan päässyt maistelemaan.

Tavoistani poiketen olen ostanut kokonaiset neljä joulukalenteria tänä vuonna. Vielä kaipaisin tosin kokoelmieni jatkoksi partiolaisten joulukalenteria, joka on tähän mennessä ollut jokajouluinen perinne. Pitänee metsästää partiolaisia sosiaalisen median kautta, jos vielä saisin pidettyä perinnettä yllä.

Ensimmäinen kalenteri, jonka olen ostanut vain pientä prinssiä ajatellen on Mauri Kunnas -kirjakerhosta tuttu laatikko-joulukalenteri, johon rakastuin heti ensisilmäyksellä nähdessäni sen kirjakerhon jäsenlehden sivuilla. Lapsuudessani meillä oli joulukuusen muotoinen joulukalenteri, josta löytyi aina karkkia ja tarroja joka päivän kohdalla. Saimme pikkusiskoni kanssa avata vuorotellen joka päivä pussin. Ja tietysti jouluaatosta tapeltiin! ;) Toivon, että pieni prinssini löytää tuosta kalenterista samanlaista iloa, kun itse aikoinaan löysin omastani. Kotoa pois muuttaessani jäin eniten ikävöimään juuri tuota joulukuusen muotoista kalenteria.

Muut kalenterit ovat aivan tavallisia suklaattomia adventtikalentereita, Mauri Kunnas -kirjakerhosta tietenkin. Tähän väliin on pakko lisätä, että minulle ei ikävä kyllä makseta mainostamisesta. Millaisia joulukalentereita teillä on vai onko mitään?

Rakkaudella BellaDonna