Miksi olen Prinsessa?

Ihanassa nuorekkaassa (teinissä) ask.fm:ssä minulta kysyttiin miksi olen prinsessa. Niin, miksi? En ole perinteisen kaunis nainen, ulkonäössäni on parannettavaa ja tiedostan sen. Loppujen lopuksi en ole edes millään tavalla erikoinen. Kuitenkin vastaus kysymykseen on kliseinen: "Koska olen sen arvoinen."

Miksikö olen sen arvoinen? Koska mielestäni jokainen ihminen ansaitsee olla kuninkaallinen omassa elämässään. Olen ollut suhteissa, jotka parhaimmillaan ovat saaneet minut vihaamaan itseäni. Olen ollut koulukiusattu. Olen ollut masentunut. Kuitenkin olen päässyt yli tuosta kaikesta. Tietenkin joskus on huonojakin hetkiä, jolloin peitän peilin lakanalla ettei minun tarvitsisi katsoa itseäni. Useimmiten kuitenkin hyväksyn vartaloni kaikkine kurveineen.

Prinsessana oleminen on minulle lähes elämäntapa. Nautin korkokengillä kävelystä ja meikkaan itseäni varten. En pyri miellyttämään muita ulkonäölläni tai asenteillani, sillä ensisijaisesti tahdon olla sinut itseni kanssa.

Ala-asteella teimme luokkani kanssa näytelmän. Olisin koko esikoululaisen sydämelläni tahtonut olla prinsessa. Kuitenkin prinsessaksi äänestettiin blondi ystäväni ja minut pistettiin lukijaksi, sillä olin ainoa joka osasi lukea takeltelematta. Tahdon muidenkin ymmärtävän, että tummahiuksinen lapsi voi olla prinsessa. Aivan kuten Patricia C. Wreden Lohikäärmeen Prinsessasta tuttu Cimorene.

BellaDonna kiittää ja toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2014. Muistakaa kommentoida :)

20 uudenvuoden lupausta

Koska vuosi 2014 kolkuttelee jo ovella, olen päättänyt julkaista kokonaista 20 lupausta uudellevuodelle. Kommentoida saa (ja pitää) edelleen ja yhteyttä voi ottaa joko ihanan (teinin) ask.fm:n kautta tai sähköpostitse.

Minä, Prinsessa BellaDonna lupaan...

... Pyrkiä tulevaisuudessa päivittämään blogia vahintään 4 kertaa kuussa.
Mikäs sen tärkeämpää kuin lukijoiden kerääminen ja miellyttäminen. Hei come on! Juttuvinkkejä kehiin.

... Opiskella jotain muuta kieltä kuin suomea tai englantia.
Ruotsikin on ulkona laskuista. Yäk.

... Hankkia vähintään kymmenen uutta ystävää.
Tällä hetkellä juttukavereita on vain kaksi, joista toista en ole ikinä nähnyt ja toisen näkemisestä on paljon aikaa.

... Siivota asunnon useammin.
Tällä hetkellä siivoamme vain jos vieraita on tulossa. Petrattavaa siis on.

... Kokata useammin.
Syömme kerran päivässä "oikeaa" ruokaa. Prinssi syö vähän useammin.

... Laatia toimivan kuukausibudjetin.
Tarvitseeko selityksiä?

... Meikata useammin.
Because I'm worth it.

... Laihduttaa.
Jotta arvostaisin itseäni.

... Lähettää ainakin 50 korttia ympäri maailman postcrossingissa.
Vielä kun postimerkit maksavat alle euron.

... Opetella vihdoin virkkaamaan.
Tähän otinkin jo varaslähdön.

... Yrittää kehittää säännölliset rutiinit.
Vaikeampaa kuin luulisi.

... Yrittää pitää säännölliset rutiinit yli viikon sen jälkeen kun olen kehittänyt rutiineja.
Lähes mahdotonta.

... Hankkia vihdoin puhelimen, jossa on kosketusnäyttö.
Tahdontahdontahdon.

... Yrittää lopettaa tekosyiden keksimisen.
Taitaa jäädä ihan yrittämiseksi, koska minulla on selkä kipeä ja rankka lapsuus takana. Oh wait...

... Käydä vähintään kerran hierojalla.
Olisi ensimmäinen kerta.

... Muistaa hemmotella myös itseäni.
Sekin on tärkeää.

... Yrittää kritisoida itseäni vähemmän.
Vaikka olen ansainnut kaiken kritiikin.

... Tehdä yhden cover-biisin Youtubeen ja määrittää sen julkiseksi.
Apua!

... Viettää mahdollisimman paljon aikaa pikkuisen prinssin kanssa.

... Olla vihaamatta itseäni vaikken onnistuisi yhdessäkään tavoitteessani.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Jouluyö, juhlayö

Viimein jouluyö. Kello on yksi yöllä. Makaan sängyllä ja kuuntelen hiljaisuutta, joka loppujen lopuksi ei ole erityisen hiljainen. Kummasti pituutta kasvanut kynteni napsahtelee satunnaisesti tablettitietokoneen näyttöön, vesi kohisee patterin sisällä, naapuri keskustelee vaimonsa kanssa venäjäksi, viisivuotias kannettava hurisee epäterveesti olohuoneessa matkalla kohti horrostilaa ja välillä kuuluu pienen prinssin murahtelua ja tuhinaa.

Päivä on ollut pitkä ja perinteikäs. Aamu alkoi Lumiukolla, tietenkin. Mitä olisi joulu ilman lapsuudesta tuttua sarjaa? Jatko-osaa en katsonut, enkä aiokaan. Iltapäivällä matka jatkui vanhempieni luokse, jossa viivyimme iltakahdeksaan. Ruoka oli ihanaa ja sitä oli paljon.

Pienelle prinssilleni joulu oli ensimmäinen ja budjettiongelmista huolimatta poika sai useita paketteja. En hetkeen unohda prinssin valloittavaa naurua tämän tajuttua uuden kosketinsoittimen pitävän (suhteellisen miellyttävää) ääntä ja välkyttävän valoja. Hauska oli myös helistin siihen saakka, kunnes hän onnistui kolauttamaan sillä itseään. Leikki jatkui ilkeää sammakkoa pureskellen.

Huomenna jatkamme joulunviettoa anoppilassa rakkaan mieheni sisarustenkin ollessa paikalla perheineen. Luvassa todennäköisesti jälleen ihanaa ruokaa ja ainakin yhdet villasukat. Jos onni on myötä, saatamme päästä pitkästä aikaa saunomaan. Ehkei joulu niin paha olekaan.

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa poliittisesti epäkorrektia joulunaikaa vivahteella omaa uskonnollista suuntaumustani. Nauttikaa yhdessäolosta ja muistakaa myös lapsia raittiilla väkivallattomalla joululla.

BellaDonna kiittää ja kuittaa.

Fantastinen kirjapostaus

Jälleen on vuorossa kirjapostaus Prinsessan tyyliin. Tällä kertaa rakas puolisoni valitsi satunnaisessa järjestyksessä viisi kirjaa hyllystäni, eikä yksikään ollut aiemmin täällä käsitelty. Tuttuun totuttuun tylsään tapaan jokainen kirja saa yhdestä viiteen tähteä, sekä lyhyen arvion. Jo arvioidut kirjat löytyvät välilehdestä "kirja-arvioissa nähtyjä". Tänään vuorossa siis fantasiaa. Kuvat googlelta.

1. David ja Leigh Eddings: Belgarath - velhon tarina ****

Olen aina pitänyt Eddingsien kirjoista. Tämän kirjan lukemista helpottaa, mikäli aiemmat kirjasarjat (Belgarionin taru ja Mallorean taru) ovat tuttuja, mutta aiempi perehtyminen ei ole välttämätöntä.  Pidän kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Suosittelen. Neljä tähteä.

2. Eoin Colfer: Artemis Fowl - Viimeinen Vartija ***

Joskus kadun päätöstäni puolikkaiden tähtien täyskiellosta. Tämä kirja olisi ansainnut 2,5 tähteä, mutta 2 olisi liian vähän. En ole lukenut kovinkaan monia Artemis Fowl -sarjan kirjoja. Ensimmäiset olivat melko kiinnostavia, mutta pitkän lukutauon aikana kirjoissa ehti tapahtua liian paljon, jotta olisin pysynyt kärryillä. Solidaarisuudesta sekä Colferin taitojen kunnioituksen vuoksi annan kolme tähteä.

3. Michael Gerber: Blarnia **

Olen henkilökohtaisesti aina suhtautunut parodioihin äärettömän kriittisesti. Blarnia on parodia Narnia-sarjasta, joka oli ensimmäinen kosketukseni "kuvattomaan" kirjallisuuteen 7-vuotiaana. Kirja on loistavaa viihdettä ihmisille, jotka haluavat kirjan, joka ei vaadi juurikaan ajattelua tai edes tervettä järkeä. Kaksi tähteä.

4. Brandon Mull: Myyttihovi *****

Myyttihovi on Myyttihovi-kirjasarjan ensimmäinen osa, kaikin puolin sujuvaa tekstiä ja hyvin kirjoitettu. Jatko-osia olen muutaman lukenut, ja pidin niistä yhtä paljon, mahdollisesti enemmänkin. Suosittelen ehdottomasti, sopii vaikka pukinkonttiin. Viisi tähteä.

Christopher Paolini: Esikoinen ****

Esikoinen on Paolinin Eragon-trilogian toinen osa. Kyseistä kirjaa lukiessani huomasin, että aiemman kirjan (Eragon) osittainen unohtaminen vaikeutti hieman lukukokemusta, muttei erityisen merkitsevästi. Nautin Paolinin tyylistä kirjoittaa, Saphira-lohikäärme on ihana hahmo. Kirjan sankarit eivät ole tyypillisiä, vaan omalla tavallaan heikkoja ja inhimillisiä. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes Eragon itse. Neljä tähteä.






Muistakaa jakaa blogiani myös ystävillenne ja kommentoikaa ahkerasti. 

Rakkaudella,
           BellaDonna

Kotipäivä sienisalaatilla

Kiireisen viikon jälkeen on mukavaa viettää rauhallista kotipäivää perheen parissa. Kulunut viikko on ollut sanalla sanoen täysi. Mukaan on mahtunut neuvolareissu, lääkärikäynti, kolmet juhlat sekä yksi juustokakku, jonka valmistaminen kesti kahdeksan tuntia.

Juuri äsken keitin itselleni sekä puolisolleni vanilja-chilikaakaota ja laitoin pesukoneen käyntiin. Pakolliset kotiaskareet hoidettu, tänään en siivoa. En. Pian aion nauttia mummon valmistamaa sienisalaattia ja ehkä leipoa jotain hyvää. Vaihtoehtoisesti laiskottelen koko loppupäivän.

Nauttikaa tekin!
              BellaDonna

Itserakkautta

Nappasin Mintulta elämäni ensimmäisen blogihaasteen, joka haastaa ihmiset kertomaan viisi (5) asiaa, joita rakastaa itsessään. Koska pieni määrä itserakkautta on terveellistä, päätin ottaa haasteen vastaan.

1. Silmät. Rakastan silmieni kullanväriä ja luonnollisesti näyttäviä ripsiäni. Vaikka välillä peitän silmäni silmälaseilla, näköni on melko hyvä ilmankin.

2. Ihoni. Rakastan lähes täydellistä ihoani, johon ei juuri koskaan tule finnejä tai muita epäpuhtauksia. Lisäksi ihonvärini on ihanan vaalea, talvisin erityisesti. Kesällä taas saan terveen päivetyksen enkä pala juuri koskaan. Täydellistäkö?

3. Hiukseni. Hiuksiini sopivat lähes mikä väri tahansa, värejä olenkin kokeillut luottokampaajani avustuksella. Punaista, vaaleaa, violettia... Tällä hetkellä hiuksiani ei ole värjätty pitkään aikaan, sillä lapsen kanssa en ehtisi värjäyttää hiuksiani riittävän usein vaikka minulla olisi varaa (mitä ei nykyään ole). Luonnollinen värini on todella tumma ruskea, joka latvoissa näyttää lähes mustalta mutta pään päältä auringon vaikutuksesta löytyy hivenen tavallista ruskeaa.

4. Sosiaaliset kykyni. Internetin välityksellä kykyni eivät pääse kunnolla loistoon, sillä sanaton viestintä on olematonta. Kuitenkin tavatessani ihmisiä "todellisessa" maailmassa, kykenen helposti tekemään heidän olonsa luontevaksi ja mukavaksi löytämällä lähes jokaisesta aiheesta puhuttavaa.

5. Lukutaitoni. Lukutaito ei ole edes Suomessa enää itsestäänselvyys. Liian usein näkee yhdyssana- tai muita kielioppivirheitä. Juuri toissapäivänä näin rakastetussa naamakirjassa tilapäivityksen, jonka kommenteissa nuori poika kysyi mitä tarkoitti "155". Joko nuori ei ollut huomannut pistettä luvun perässä, tai sitten nuori ei ollut ymmärtänyt sitä. Kyseessä oli siis järjestysnumero. O tempora, o mores. En muuta sano.

Haasteen saa napata mukaansa kuka tahansa. Itserakkaus ei ole paha asia. Lisähaasteita saa jakaa minulle joko kommenteissa tai yksityisesti sähköpostiin. Yhteystiedot löytyvät kohdasta "Contact me".

Rakkaudella
        BellaDonna

Joulunavaus

Taas on se aika vuodesta, kun ihmiset huomaavat joulun uhkaavan lähestymisen. Kaupoista hamstrataan pakastimet täyteen perinteisiä jouluruokia, joita on aivan pakko ostaa, vaikka suurin osa jää kuitenkin syömättä. Kinkkuja ollaan ostettu ainakin kaksi, koska ne kuitenkin menevät nopeasti ja sinappia. Ei unohdeta sinappia. Ikinä. Joulukinkku ja sinappi sopivat yhteen kuin joulupukki ja joulumuori.

Kuten kirjoituksesta käy (ainakin toivottavasti) ilmi, Prinsessa ei erityisemmin välitä Coca-cola -joulusta. Kaupalliset pukit jakavat sitkeitä karkkeja kauppojen auloissa ja erilaiset järjestöt keräävät rahaa ja lahjoja perheille, joilla ei ole varaa viettää joulua. Jouluhan on antamisen aikaa, eikö totta? Prinsessa itse kannattaa hyväntekeväisyyttä, mikäli kerääjällä on riittävän selkeät tiedot siitä, minne raha menee. Useimmiten tietoja ei ole saatavilla. Kerääjät argumentoivat yleensä kertomalla, miten kaikki raha menee tietysti hyväntekeväisyystarkoitukseen, kaikki tekevät talkootyötä, kenellekään ei makseta. Tarkoittaako se, että rahat menevät sataprosenttisesti hyväntekeväisyyteen? Ilmeisesti. Prinsessa taitaa olla paha ihminen, sillä hänen mielestään lahjat eivät tee joulua. 

Olen kokenut tuhkimotarinani, kenkineen päivineen. Tulen melko köyhistä oloista ja vaikkei rahaa aina ollut, tärkeintä joulussa oli yhdessäolo perheen kesken. Lahjoja tietenkin tuli, ei ehkä yhtä paljon kuin rikkaille tuttavilleni mutta tuli kuitenkin. Lahjat unohtuivat parissa päivässä, mutta vielä tänäkin päivänä muistan, kuinka keräännyimme koko perheen voimin katsomaan Lumiukkoa. Ei sellaista tunnetta saa rahalla. Mukana olivat jopa vanhemmat sisarukseni, joita silloin näki melko harvoin. Laulun alkaessa kaikki hiljentyivät ja vain katsoivat.

Tietenkin jouluna myös riideltiin, sehän kuuluu stereotypiseen suomalaiseen perinteeseen. Kuitenkin viimeistään ruokapöydässä kaikki söivät sulassa sovussa, tosin itse söin pikkusiskoni kanssa poikkeuksellisesti olohuoneessa. Makoilimme sohvalla ja leikimme olevamme kuningattaria divaaneillaan. Palvelijat olivat juuri tuoneet upean aterian ja mehua viinilaseissa. Pikkusisko on kasvanut melkein aikuiseksi ja emme enää mahdu makoilemaan sohvalle samalla tavalla. Aika jätti jäljelle kauniit muistot joulusta ja pysyvän inhon massahysteriaa kohtaan.

Jos Prinsessa pitäisikin joulusta, hän ehtisi kyllästyä siihen jo ennen marraskuun puoliväliä. Lokakuun lopusta alkaen kauppojen mainokset huutavat lahjojen välttämättömyydestä ja torimyyjät yrittävät kaupitella sukkia väkisin "joululahjaksi isälle tai puolisolle tai miksei molemmille?" Stressi lisääntyy ja kaupoissa jonot pitenevät. Hankalat asiakkaat kiukuttelevat myyjille, joista osa onneksi siitä huolimatta jaksaa hymyillä kaikille asiakkaille, jopa prinsessalle joka tunnustaa välillä olevansa täysin tumpelo kortilla maksaessaan. 

Nauttikaa hetkestä älkääkä antautuko hysterian valtaan.

Rakkaudella

BellaDonna