Helpotusta arkeen

Viime viikolla tilasin epätoivoisena pinnasänkyyn kiinnitettävät Brion keinutassut, joiden tarkoituksena on muuttaa aivan tavallinen pinnasänky kehdoksi. Neljä päivää sitten lähetys saapui. Avasin innoissani paketin, mutta porakoneen puutteen vuoksi pääsimme (tai oikeastaan puolisoni pääsi) aloittamaan operaation vasta seuraavana päivänä.

Pienen aherruksen jälkeen kaikki tassut olivat onnellisesti paikallaan ja pääsimme kokeilemaan nukuttamista. Pieni prinssi on nukkunut jo kolme yötä kiltisti omassa keinuvassa sängyssään. Ensimmäisenä yönä oli hieman ylimääräistä heräilyä, jonka luulen johtuvan vain uudesta nukkumapaikasta.

Kokemukseni perusteella suosittelen kokeiltavaksi.

Rakkaudella
BellaDonna

Hyvä äiti - huono äiti

Kun tulin raskaaksi, olin 19-vuotias. Jo heti ensimmäisellä ultrakäynnillä törmäsin erittäin negatiiviseen asenteeseen terveydenhoitajan taholta, sillä en ollut tavallinen ensisynnyttäjä. En ollut naimisissa, olin ylipainoinen, kouluni oli kesken ja olin kaiken lisäksi alle kolmikymppinen.

"No mitä sinä nyt aiot tehdä tuon kanssa?"

Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Raskauteni oli toivottu, olimme jättäneet ehkäisyn pois pari kuukautta aiemmin. Olin, ja olen yhä, aikuinen ihminen. Puolisollani on ammattitutkinto ja säännöllinen palkkatyö. Emme ole absolutisteja, mutta harvoin kuitenkaan juomme alkoholipitoisia juomia. Perheessämme ei myöskään tupakoida ja ainoa varsinainen paheemme on liika kofeiinin käyttö.

Synnytyksen jälkeen alkoi varsinainen ryöpytys. Monet ihmiset kokevat oikeudekseen ja velvollisuudekseen opastaa ja arvostella kokematonta äitiä, kokemattomia vanhempia. Oma äitini on näistä pahimpia. Viimeksi tänään sain kuulla olevani huono äiti. En syötä lastani tarpeeksi. Olen typerä kieltäessäni alle yksivuotiaalta lapseltani lisätyn sokerin, suolan ja lisäaineet. Ostan liikaa turhia asioita, kuten keinutassut (niistä postaus myöhemmin), jollaisia hänkään ei ole koskaan lapsilleen hankkinut. Hemmottelen lasta liikaa hellyydenosoituksilla. Etsin liikaa tietoa netistä, luotan liikaa neuvolan ohjeisiin.

Kuitenkin äitini on unohtanut yhden tärkeän asian. Pikkuinen prinssi on minun lapseni, jonka olemme puolisoni kanssa tähän maailmaan rakkaudella vetäneet. Kasvatusmetodimme ovat yhdessä keskustellut ja sovitut. Emme ole huonoja vanhempia edustaessamme erilaista näkemystä lastenhoidollisissa kysymyksissä. En väitä, että äitinikään olisi huono vanhempi. Hän on kasvattanut nuorimmat lapsensa 90-luvulla. Pikkusiskonikin on jo yli viisitoista. Tutkimuksia tehdään, maailmankuva muuttuu. Pieni prinssimme on syntynyt 2010-luvulla, uudella vuosituhannella.

Älkää käsittäkö väärin. Äitini on ollut minulle tärkeä hahmo. Se henkilö, jolle huudetaan kurkku suorana, se jolle voi itkeä väsymystään. Se, joka kysyy kuulumiset ja täydentää satunnaisesti ruokavarastoja. Vahva nainen, joka saa kaikki tanssimaan pillinsä mukaan. Ihminen jonka kanssa riidoistamme huolimatta vedämme yhtä köyttä. Nyt olen itsekin äiti. Vahva, itsenäistynyt nainen. Äidille olen silti aina lapsi. Se pieni tyttö joka sotki lempipaitansa maaliin ala-asteella. Se lapsi, joka lauloi kuorossa sooloja. Se teini, joka kiljui raivonsa julki kantavalla sopraanollaan. Se nuori naisenalku, joka lensi pesästään alaikäisenä.

Vasta viime aikoina olen rohkaistunut hokemaan lausetta: "Tämä on minun lapseni. Me olemme päättäneet X. Sinun ei tarvitse pitää päätöksestämme, mutta se on meidän päätöksemme ja minä haluan sinun kunnioittavan sitä."

Se toimii. Ainakin välillä.

Asiasta kukkaruukkuun. Keinutassut saapuivat toissapäivänä ja asensimme ne pinnasänkyyn eilen. Parin päivän päästä jaan kokemukseni internetin ihanaan maailmaan. Sitä odotellessa,

BellaDonna.

Mitä minusta tulee isona?

Yhteishakujen aika lähestyy. Olen muutaman päivän ajan tutkiskellut lähiseutujen (hyvin suppeaa) koulutustarjontaa. Monesti katseeni on pysähtynyt tietotekniikan DI-koulutuksen kohdalle. Onko minulla varaa tuhlata viisi vuotta opiskeluun lapsenhoidon ohella? Toisaalta taas tiedän katuvani "oikeasti aikuisena", jos en edes yritä. Sekä minun että puolisoni vanhemmat ovat tarjoutuneet hoitamaan pientä prinssiäni päivisin.

Äitiyslomani loppuu huhtikuussa. En kuitenkaan tahdo laittaa lastani päiväkotiin alle kolmivuotiaana. Sitä varten ovat isovanhemmat. Toisaalta ongelmana ovat sekä oman äitini että anoppini taipumukset jättää kuuntelematta lastenkasvatukseen liittyviä periaatteitani. Televisiokielto tuntuu olevan äärimmäisen vaikea ymmärtää. Kuten myös herkkukielto. Mielestäni näin pienen lapsen ei tarvitse herkutella muilla kuin maissinaksuilla tai katsoa televisiota. Kunnioittaisivatko nämä "kokeneemmat" äidit vakaumustani, vaikka "tietävät" useita lapsia kasvatettuaan kaiken paremmin?

Pyydän teitä, blogini lukijat (sekä satunnaiset että tunnistautuneet) heittämään jonkinlaisen neuvon. Anonyymitkin vastaukset kelpaavat. Uskallanko ottaa riskin? Pallo on teillä.

Rakkaudella
BellaDonna

Määräaikainen valkoinen lippu

Eivät olympialaisetkaan tuoneet rauhaa Prinsessan valtakuntaan. Tosin mistäpä alle yksivuotias hemmoteltu lapsi tietäisikään, että olympialaisten aikana pitäisi vallita rauha maassa. Meillä on päinvastoin. Päädyin jopa kuluttamaan 29 euroa pinnasängyn keinutossuihin. Parin päivän päästä niiden pitäisi saapua, katsotaan sitten tarkemmin.

Ystävänpäivän jälkeinen lauantai oli karmiva. Aamupalaksi söin epäonnistunutta kakkua ja kärsin pahasta päänsärystä. Sitä huomaa olevansa vanhentunut huomattavasti, kun krapulaan ei tarvita ensimmäistäkään alkoholipitoista juomaa. Huonona äitinä pistin Smurffit viihdyttämään prinssiä ja nukahdin kesken leikkien matolle, josta heräsin noin puolentoista tunnin kuluttua aamuiset puuronjämät koristamassa kasvojani. Nousin ylös ja laitoin prinssin päiväunille ulos ja jatkoin omia keskeytyneitä uniani pari tuntia, siis siihen saakka, että puolisoni saapui töistä.

Seuraavaksi olikin vuorossa operaatio Prinssille Ruokaa. Tajusin elintärkeän ainesosan (=Porkkanat) puuttuvan terveellisestä, tasapainoisesta ateriasta. Hiukset paskaisina ja naama näppylöillä hölkkäsin lähimpään kauppaan ja hetken mielijohteesta päätin ostaa lonkeron. Siis ensimmäisen moneen kuukauteen. Myyjä ei kysynyt papereita. Tunsin oloni reilusti yli kolmikymppiseksi, vaikka ikää minulle on kertynyt vasta kaksikymmentä vuotta. Kotona päästin pari ärräpäätä tarinalleni nauravalle puolisolleni. Nauru yltyi. Kostoksi lukittauduin vessaan (lempipaikkani), asuntomme ainoaan lukittavaan huoneeseen ja join ostamani lonkeron sekä söin pienen pussillisen karkkia. Aivan yksin.

No okei, säästin pari karkkia, koska olen hyvä ja ajattelevainen ihminen. Toisin sanoen kuvotus iski puolen pussin kohdalla. Ennen pystyin kyllä parempaan. Alkuraskaudenhan elin karkeilla ja Coca-Colalla, koska kaikki muu tuli ulos. Ahneella on kuitenkin paskainen loppu, sen sain todeta siivotessani hellalle kiehunutta kalamössöä. Kyllä se terveeltä vaikutti juostessaan karkuun. Seuraavalla kerralla ostan Pilttiä.

Rakkaudella,
BellaDonna

Kun uni ei saavu

On ihanaa olla aikuinen ja oman elämänsä herra (tai rouva). Pienenä tyttönä kärsin usein unettomuudesta, johon ei auttanut mikään. Kuuntelin unilauluja, pimensin huoneen ja halasin nallea. Monta yötä vain makasin paikoillani odottamassa unta. Valittaessani vanhemmilleni, rakkaan äitini vakiovastaus liittyi silmien laittamiseen kiinni. Entä jos se ei auta? Mitä muita vaihtoehtoja lapsella on, kuin maata hiljaa? Vähemmästäkin ahdistuu. Aikuisena voin riittävän kauan odotettuani nousta ylös, keittää mukillisen rauhoittavaa teetä ja lukea kirjaa kunnes nukahdan.

Tänään, 13.2.2014 kello 02.04 istun risti-istunnassa sängyllä, päivitän Facebookin etusivua ja toivon, että joku muukin jakaisi unettomuuteni. Toivoisin voivani samaistua edes yhteen ihmiseen, sillä jopa ask.fm on hiljentynyt. Pieni prinssi tuhisee oikealla puolellani, isompi vasemmalla. On juuri sopivan viileää ja hämärää. Miksei uni saavu?

Neljän tunnin päästä minun täytyy herätä. Aikataulu tulee olemaan kiireinen. Tiedän, että minun pitäisi nukkua nyt, sillä pikkuprinssi ei myöhemmin päivällä tule antamaan minulle tilaisuutta hengähtää edes hetkeksi. Miksi helvetissä se uni ei jo tule?

Vaihdan asentoa, työnnän pääni tyynyn alle. Tukahduttaa. Vedän pääni tyynyn alta, käännyn kohti puolisoani. Hitto! Kuorsaus alkoi. Käännän kasvoni kohti pikkuprinssin nukkumapaikkaa, käperryn kerälle kuin kissa. Asento on mukava. Tuntiessani raukeuden valtaavan kehoni ja viimein aloittaessani hitaan vajoamisen kohti unten valtakuntaa, prinssi näkee painajaisia. Pomppaan pystyyn kuin vieterinukke ja alan rauhoittavan mantran: "hyshys, äiti tässä, ei hätåä. Äiti rakastaa sinua." Hetken päästä havahdun vaunun aiheuttama painauma otsassani. Pikkuprinssi herää jälleen. Huumorintaju hupenee. Poika nukahtaa. Käperryn mukavaan asentoon. Mies kääntää kylkeä ja vie peittoni. Kostoksi harkitsen vierittäväni hänet alas sängystä. Vain väsymykseni estää minua. Ryöstän peittoni takaisin, nukahdan hetkeksi, kunnes pikkuprinssi herää jälleen. Mihin se yö katosi? V-sana karkaa huuliltani huomaamattomana sihauksena. Mies töihin, poika  päiväunille ja minä sohvalle. Miten tässä nyt näin kävi?

Onneksi tämä ei kestä ikuisesti, eihän?

Bella kuittaa.

Kahvipöytähaaste

Ihana Minttu muisti minua haasteella. Tällä kertaa vuorossa on kahvipöytähaaste, en tiedä liittyikö Runebergin torttuihin tällä kertaa. ;) Kahvit ansaitakseni minun tulee vastata alla oleviin kysymyksiin. Sen lisäksi, että kuka tahansa halukas saa napata kyseiset kysymykset mukaansa, haastan Kallen sekä Lauran vastaamaan näihin kysymyksiin.

Mikä on sisustyylisi?
Sisustan oikeastaan niin sekalaisesti, etten osaa varsinaista tyyliä määritellä. Sisustukseen sopii mikä tahansa silmää miellyttävä, esimerkiksi kattolamppuni on musta, sohvani on kuin suoraan Viivistä ja Wagnerista ja sohvapöytä on antiikkia. Kuitenkin kaikki sopii yhteen saumattomasti. Onko esteettisyys sisustustyyli?

Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
Luulisin, että olohuoneeseen sekä makuuhuoneeseen. Molempiin huoneisiin olen metsästämällä metsästänyt lamput ja sisustusesineet. Makuuhuoneesta tosin puuttuu jotain, en tiedä mitä.

Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Kokkaamiseen ja pikkuiseen prinssiin.

Mihin käytät paljon rahaa?
Eniten käytän rahaa ruokaan (ja kokkaukseen) sekä pikkuprinssin tarvikkeisiin. Joskus myös tuhlaan kirjakauppaan aivan liikaa rahaa.

Mistä onnesta unelmoit?
Omakotitalosta puutarhurilla ja au pairilla. Uima-allas ja sauna olisivat plussaa, pihalla pitäisi myös olla mahdollisuus juosta ja leikkiä. Myös kaikki elämää helpottava teknologia ja suuret tulot olisivat tervetulleita.

Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Rakkaan kuolema. Todennäköisesti joko tappaisin itseni tai joutuisin mielisairaalaan, jos pojalleni tapahtuisi jotain. Puolison kuolemasta saattaisin selvitä lapsen takia, mutta koville ottaisi. Miksi tälläinen kysymys? Ahdistaa!

Missä asiassa olet tunnollisin?
En juuri missään. Lapsen ruokailut ja hoitamisen suoritan tunnollisesti, muut asiat eivät ole niin tärkeitä. Kuitenkin jos lupaan jotain, lupaukseni pitää.

Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Annan kaikki inhimilliset virheet anteeksi, elleivät ne toistu saman henkilön kohdalla liian usein.

Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Vaikea sanoa. En voi nimetä vain yhtä parasta ominaisuutta, sillä kokonaisuus merkitsee.

Mikä on miehen parhain ominaisuus?
Vastaan samalla lailla kuin edelliseen. Kokonaisuus ratkaisee. Tosin upeat silmät ovat aina plussaa.

Vielä bonuksena ihana pullakuva. Koska pyrin olemaan rehellinen, paljastan häpeillen, etten osaa leipoa edustavan näköisiä kauniita pikkupullia. Maku oli yllättävän hyvä kaikesta huolimatta.

BellaDonna kuittaa

Musiikkia

Muutaman ihmisen toiveita kuunnellen päätin viimein avata musiikkimakuani myös blogissa. Yritän mahdollisimman kattavasti valita viisitoista (15) lempibiisiäni sen kummemmin selittelemättä tai järjestelemättä. Nauttikaa.

1. Smurffit - Sinisii (Blue)

2. Kelly Clarkson - Breakaway

3. Pink - F**kin' Perfect

4. Eminem - Cleaning out my closet

5. Mikko Alatalo - Suojelusenkeli

6. Klamydia - Narkkarirakkautta

7. Lily Allen - It's not fair

8. Meredith Brooks - Bitch

9. Helloween - Forever and one

10. In Flames - World of Promises

11. Gamma Ray - Heart of the Unicorn

12. Iron Maiden - Afraid to shoot strangers

13. Pat Benatar - Love is a Battlefield

14. Rölli - Sammakoiden kuoro




15. Toy Dolls - Nellie the Elephant

















BellaDonna kuittaa

Yksitoista kysymystä kera faktojen

Mintulta sain haasteen vastata yhteentoista kysymykseen, kertoa itsestäni yksitoista faktaa ja keksiä yksitoista uutta kysymystä. Haasteen voi kuka tahansa minulta vapaaehtoisesti napata mukaansa, pyydän vain ilmoittamaan siitä tämän postauksen kommentteihin, jotta voin lukea vastauksenne.

1. Kahvi vai tee? - Molemmat, riippuen tietenkin tilanteesta ja kellonajasta.
2. Suosikkikarkkisi? -  Riippuu tilanteesta. Raskausaikana himoitsin Lidlin sammakkokarkkeja ja Sirkusaakkosia.
3. Elämäsi viiden vuoden päästä? - En osaa sanoa, sillä minun on hankala nähdä viikonkaan päähän.
4. Käytkö elokuvissa? - Äärimmäisen harvoin.
5. Huonoin lukemasi kirja? - En tiedä huonoimmasta, mutta Mika Waltarin Sinuhen lukeminen tuntui kestävän ikuisuuden.
6. Syötkö laskiaispullia? - Jos sisällä on mantelia, niin en.
7. Pelkäätkö mitään? - Kukapa ei pelkäisi.
8. Unelmasi? - Yksi niistä on lottovoitto.
9. Kesälomamatkakohteesi? - Minulla ei ole kesälomaa. Ehkä vierailemme pääkaupunkiseudulla sukuloimassa.
10. Parasta puolisossasi? - Hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen, eikä yritä muuttaa minua.
11. Parasta tänään? - Päiväunet ilman häiriötekijöitä.

Yksitoista faktaa minusta:

1) Rakastan kissoja.
2) Olen allerginen stevialle, avokadolle ja lateksille.
3) Inhoan yksinäisyyttä yli kaiken.
4) Neljä ihmistä tietää todellisen henkilöllisyyteni.
5) Ikävöin lukioaikoja.
6) En osaa tehdä kärrynpyörää.
7) Mielestäni ystävänpäivä on turha.
8) Inhoan mantelia (jopa glögissä).
9) Omistan vain yhden hajuveden.
10) Suippopaprika on parhaan makuinen vihannes.
11) Keksit valkosipulituorejuustolla maistuvat hyvältä.

Yksitoista uutta kysymystä:

1. Mikä oli viimeisin ostoksesi?
2. Ostatko mielummin uutta vai käytettyä tavaraa?
3. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
4. Minkä uhanalaisen lajin tahtoisit pelastaa?
5. Paras suomalainen perinneruoka?
6. Paras juhlapyhä?
7. Pulla vai viineri?
8. Paras vuodenaika?
9. Mieluisin juhlapyhä?
10. Kolme eniten käyttämääsi sanaa?
11. Pahin ruoka, jota olet koskaan maistanut?

BellaDonna kuittaa.

Myyttejä ja tabuja

Vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen liittyy erittäin paljon erilaisia myyttejä ja tabuja. Joistain aiheista ei vain puhuta. Mielestäni tämä on typerää, sillä "kielletyistä aiheista" ei aina uskalleta kysyä edes ammattihenkilöiltä. Itse en ole minkään alan ammattilainen, mutta minulta voi tulla kysymään kaikesta äitiyteen, vanhemmuuteen tai vaikka raskauteen liittyvistä aiheista. Yhteyden minuun saa 1) blogiin kommetoimalla, 2) sähköpostitse osoitteella prinsessabelladonna@gmail.com, 3) ask.fm:n kautta ja 4) Kikkaamalla nimimerkille Belladonna_princess.

Jaan mietteitäni muutamista yleisimmistä tabuista ja myyteistä mahdollisimman kaunistelemattomasti.

1) Imetys:
Imetys on aihe, josta kaikilla tuntuu olevan mielipide. Joidenkin mielestä imetys on ällöä, toisille se on ainoa oikea vaihtoehto. Entäs julki-imetys? Ja kuinka kauan lasta imetetään? Virallinen suositus on lapsen täysimetys puolivuotiaaksi, ja imetyksen lopettaminen vuoden ikäisenä. Naiset, imettämättömyys ei kuitenkaan tee meistä huonoja äitejä, vaikka jotkut sitä mieltä olisivatkin! Oma poikani kieltäytyi nelikuisena tissistä, siirryin korvikkeeseen. Poika saa minulta silti riittävästi hellyyttä ja läheisyyttä. Imetys on jokaisen oma valinta, eikä kellään ole oikeutta syyllistää teitä huono äiti -kortilla.

2) Seksi:
Jostain syystä ainakin täällä Suomessa vallitsee käsitys seksielämän totaalisesta lakkaamisesta vanhemmaksi tulon jälkeen. Siis mistä ihmiset keksivät näitä? Tietenkin suosituksena on, ettei yhdyntää harrastettaisi ainakaan pariin kuukauteen synnytyksen jälkeen, mutta seksi on paljon muutakin kuin nakin piilottamista. Seksi on kahden (tai miksei useammankin) ihmisen välistä läheisyyttä, johon riittää parhaimmillaan katse ja sopivan kiihkeä suudelma. Ei se läheisyys mihinkään (lopullisesti) katoa.

3) Lapsen kehitys:
Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Sitä ei pysty nopeuttamaan millään. Esierkiksi tuttavaperheemme lapsi sai neljä hammasta nelikuisena, omalle seitsenkuisellemme ei ole puhjennut vielä yhtään. Tuttavaperheen lapsi kääntyi vatsalleen kuusikuisena, oma poikani kääntyi nelikuisena. Tuttavaperheen lapsi oppi kannattelemaan päätään kunnolla puolitoistakuisena, oma lapseni yritti kannatella päätään seuraavana päivänä synnytyksestä. Vertailu on turhaa. Kannattaa kuunnella mielummin neuvolan ohjeita kuin stressata naapurin Piia-Eerikan taidoista. Lapset myös kasvavat eri tavalla, neuvolan kasvukäyrät ovat lähinnä suuntaa antavia.

4) Väsymys:
Väsymys on oikeasti kaikennielevää ja todellista. Pahimpina päivinä saattaa herätä kaikenlaisia itseä pelottavia ajatuksia. "Olenko huono äiti, jos haluaisin edes hetken olla rauhassa?" Et ole huono äiti, jos ajatukset pysyvät vain ajatuksen tasolla. Pahimpina päivinä olen lukittautunut joskus vessaan, ettei minun tarvitsisi kuulla lapsen itkua. Pahimpina valvottuina öinä olen vain toivonut, että lapsi olisi hetken hiljaa. Että saisin nukkua edes viisi minuuttia. Olen väsyneenä riidellyt puolisoni kanssa ja sanonut asioita, joita kaduin. Olen itkenyt puhtaasta väsymyksestä. Uskokaa minua, tämä vaihe menee ohi. Poikani nukkuu kokonaisia öitä herättämättä vanhempiaan. Älkää jääkö yksin ajatustenne kanssa! Puhukaa, kirjoittakaa, mutta koskaan ei saa jäädä yksin. Neuvolan henkilökunta on koulutettu käsittelemään juuri näitä tunteita. On myös erilaisia tukipuhelimia, joissa voi anonyymisti purkaa huolensa.

5) Vartalo:
Vartalo muuttuu. Joidenkin kengänkoko muuttuu pysyvästi, joillekin mahtuvat edelleen vanhat kengät. Rinnat kasvavat, mutta oikeiden rintaliivien käyttö saa rinnat pysymään kauniina. Joillekin naisille tulee raskausarpia, ja niihin eivät välttämättä auta mikään. Positiivista on, että ne vaalenevat useimmissa tapauksissa lähes näkymättömiksi. Alapää ei välttämättä koskaan tule olemaan yhtä kaunis ja vatsalihasten väliin saattaa jäädä pieni kolo. Kuitenkin ajatus siitä, että tästä vartalosta on syntynyt jotain pientä ja täydellistä auttaa hyväksymään muutokset. Ja ainakin minun puolisoni rakastaa minua muuttuneesta ulkonäöstäni huolimatta.

BellaDonna kuittaa.

Uudenvuodenlupausten suoritusta

Illalla inspiroiduin vihdoin äänittämään ja julkaisemaan oman versioni Juice Leskisen laulusta Syksyn sävel. Äänenlaatu tosin on mitä on, mutta aina ei voi voittaa.

BellaDonna kuittaa.

Elämäni löytö

Tänään sattumalta keksin jotain mullistavaa. Olen kauan sitten ostanut itselleni nostalgiamielessä Smurffien CD-levyn. Ajalta, jolloin ei ollut Spotifyä ja Youtubekin oli vain jenkkien käytössä. Laitoin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen levyn soimaan. Tämä suuri keksintö sai jopa pienen prinssin viihtymään leikkimatollaan ilman äidin tarjoamia aktiviteetteja.

Kokeilin siivota levyn soidessa. Normaalisti pieni prinssi inhoaa sitä, kun en ole hänen välittömässä läheisyydessään, mutta tällä kertaa hän jäi mielellään liikuskelemaan musiikin Kara kiljahdellen välillä innosta. Päätin kokeilla myös imuroimista. Yleensä pikkuprinssi pelkää imuria, mutta jälleen kerran Smurffit pyyhkivät pelon pois.

Mikä parasta, tätä hupia varten ei tarvitse avata televisiota tai tietokonetta. Vain CD-soitin riittää.

Lopuksi vielä kirjoitan nopean yhteenvedon To-Do-listani ensimmäisen kuun sujumisesta.

Täytetyt haasteet:

1) Tammikuussa kirjoitin kokonaista seitsemän postausta neljän ollessa tavoite. Hyvä minä!

11) Rutiinit ovat hallinnassa. Toivottavasti jatkossakin.

12) Rutiinit ovat kestäneet jo kolmisen viikkoa samanlaisina.

13) Uusi puhelimeni saapuu postin mukana noin viikossa.

16) Olen muistanut hemmotella myös itseäni.

19) Olemme prinssin kanssa leikkineet paljon.

20) Enkä vihaa itseäni tekemättömien asioiden vuoksi.

Osittain täytetyt haasteet:

3) Olen löytänyt jo kaksi uutta juttukaveria. Ehkä tämä on ystävyyden alku?

4) Siivous on alkanut jo sujua. Petrattavaa kuitenkin on.

5) Teen prinssin ruoat itse. Ei taida riittää.

6) Budjetti on, mutta toimivuus hakusessa.

8) Vyötäröltä on kadonnut senttejä, mutta paino ei ole laskenut.

9) Kortteja on lähtenyt parikymmentä kappaletta.

10) Silmukat jo tunnen. Ehkä ne pian osuvat oikeisiin kohtiin.

14) Olen ainakin yrittänyt lopettaa tekosyiden keksimisen.

18) Olen nauhoittanut muutamia lauluja, julkaisukelpoista ei tosin löydy vielä.

Täyttämättömät haasteet:

2) En ole yksinkertaisesti ehtinyt opiskella vielä uutta kieltä.

7) Olen meikannut tammikuun aikana kaksi kertaa. Kiirettä pitää.

15) Hierojallekaan en ole joutanut. Kallista lystiä.

17) Olen itseni pahin kriitikko.

BellaDonna kuittaa.