Miksi olen Prinsessa?

Ihanassa nuorekkaassa (teinissä) ask.fm:ssä minulta kysyttiin miksi olen prinsessa. Niin, miksi? En ole perinteisen kaunis nainen, ulkonäössäni on parannettavaa ja tiedostan sen. Loppujen lopuksi en ole edes millään tavalla erikoinen. Kuitenkin vastaus kysymykseen on kliseinen: "Koska olen sen arvoinen."

Miksikö olen sen arvoinen? Koska mielestäni jokainen ihminen ansaitsee olla kuninkaallinen omassa elämässään. Olen ollut suhteissa, jotka parhaimmillaan ovat saaneet minut vihaamaan itseäni. Olen ollut koulukiusattu. Olen ollut masentunut. Kuitenkin olen päässyt yli tuosta kaikesta. Tietenkin joskus on huonojakin hetkiä, jolloin peitän peilin lakanalla ettei minun tarvitsisi katsoa itseäni. Useimmiten kuitenkin hyväksyn vartaloni kaikkine kurveineen.

Prinsessana oleminen on minulle lähes elämäntapa. Nautin korkokengillä kävelystä ja meikkaan itseäni varten. En pyri miellyttämään muita ulkonäölläni tai asenteillani, sillä ensisijaisesti tahdon olla sinut itseni kanssa.

Ala-asteella teimme luokkani kanssa näytelmän. Olisin koko esikoululaisen sydämelläni tahtonut olla prinsessa. Kuitenkin prinsessaksi äänestettiin blondi ystäväni ja minut pistettiin lukijaksi, sillä olin ainoa joka osasi lukea takeltelematta. Tahdon muidenkin ymmärtävän, että tummahiuksinen lapsi voi olla prinsessa. Aivan kuten Patricia C. Wreden Lohikäärmeen Prinsessasta tuttu Cimorene.

BellaDonna kiittää ja toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2014. Muistakaa kommentoida :)

20 uudenvuoden lupausta

Koska vuosi 2014 kolkuttelee jo ovella, olen päättänyt julkaista kokonaista 20 lupausta uudellevuodelle. Kommentoida saa (ja pitää) edelleen ja yhteyttä voi ottaa joko ihanan (teinin) ask.fm:n kautta tai sähköpostitse.

Minä, Prinsessa BellaDonna lupaan...

... Pyrkiä tulevaisuudessa päivittämään blogia vahintään 4 kertaa kuussa.
Mikäs sen tärkeämpää kuin lukijoiden kerääminen ja miellyttäminen. Hei come on! Juttuvinkkejä kehiin.

... Opiskella jotain muuta kieltä kuin suomea tai englantia.
Ruotsikin on ulkona laskuista. Yäk.

... Hankkia vähintään kymmenen uutta ystävää.
Tällä hetkellä juttukavereita on vain kaksi, joista toista en ole ikinä nähnyt ja toisen näkemisestä on paljon aikaa.

... Siivota asunnon useammin.
Tällä hetkellä siivoamme vain jos vieraita on tulossa. Petrattavaa siis on.

... Kokata useammin.
Syömme kerran päivässä "oikeaa" ruokaa. Prinssi syö vähän useammin.

... Laatia toimivan kuukausibudjetin.
Tarvitseeko selityksiä?

... Meikata useammin.
Because I'm worth it.

... Laihduttaa.
Jotta arvostaisin itseäni.

... Lähettää ainakin 50 korttia ympäri maailman postcrossingissa.
Vielä kun postimerkit maksavat alle euron.

... Opetella vihdoin virkkaamaan.
Tähän otinkin jo varaslähdön.

... Yrittää kehittää säännölliset rutiinit.
Vaikeampaa kuin luulisi.

... Yrittää pitää säännölliset rutiinit yli viikon sen jälkeen kun olen kehittänyt rutiineja.
Lähes mahdotonta.

... Hankkia vihdoin puhelimen, jossa on kosketusnäyttö.
Tahdontahdontahdon.

... Yrittää lopettaa tekosyiden keksimisen.
Taitaa jäädä ihan yrittämiseksi, koska minulla on selkä kipeä ja rankka lapsuus takana. Oh wait...

... Käydä vähintään kerran hierojalla.
Olisi ensimmäinen kerta.

... Muistaa hemmotella myös itseäni.
Sekin on tärkeää.

... Yrittää kritisoida itseäni vähemmän.
Vaikka olen ansainnut kaiken kritiikin.

... Tehdä yhden cover-biisin Youtubeen ja määrittää sen julkiseksi.
Apua!

... Viettää mahdollisimman paljon aikaa pikkuisen prinssin kanssa.

... Olla vihaamatta itseäni vaikken onnistuisi yhdessäkään tavoitteessani.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Jouluyö, juhlayö

Viimein jouluyö. Kello on yksi yöllä. Makaan sängyllä ja kuuntelen hiljaisuutta, joka loppujen lopuksi ei ole erityisen hiljainen. Kummasti pituutta kasvanut kynteni napsahtelee satunnaisesti tablettitietokoneen näyttöön, vesi kohisee patterin sisällä, naapuri keskustelee vaimonsa kanssa venäjäksi, viisivuotias kannettava hurisee epäterveesti olohuoneessa matkalla kohti horrostilaa ja välillä kuuluu pienen prinssin murahtelua ja tuhinaa.

Päivä on ollut pitkä ja perinteikäs. Aamu alkoi Lumiukolla, tietenkin. Mitä olisi joulu ilman lapsuudesta tuttua sarjaa? Jatko-osaa en katsonut, enkä aiokaan. Iltapäivällä matka jatkui vanhempieni luokse, jossa viivyimme iltakahdeksaan. Ruoka oli ihanaa ja sitä oli paljon.

Pienelle prinssilleni joulu oli ensimmäinen ja budjettiongelmista huolimatta poika sai useita paketteja. En hetkeen unohda prinssin valloittavaa naurua tämän tajuttua uuden kosketinsoittimen pitävän (suhteellisen miellyttävää) ääntä ja välkyttävän valoja. Hauska oli myös helistin siihen saakka, kunnes hän onnistui kolauttamaan sillä itseään. Leikki jatkui ilkeää sammakkoa pureskellen.

Huomenna jatkamme joulunviettoa anoppilassa rakkaan mieheni sisarustenkin ollessa paikalla perheineen. Luvassa todennäköisesti jälleen ihanaa ruokaa ja ainakin yhdet villasukat. Jos onni on myötä, saatamme päästä pitkästä aikaa saunomaan. Ehkei joulu niin paha olekaan.

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa poliittisesti epäkorrektia joulunaikaa vivahteella omaa uskonnollista suuntaumustani. Nauttikaa yhdessäolosta ja muistakaa myös lapsia raittiilla väkivallattomalla joululla.

BellaDonna kiittää ja kuittaa.

Fantastinen kirjapostaus

Jälleen on vuorossa kirjapostaus Prinsessan tyyliin. Tällä kertaa rakas puolisoni valitsi satunnaisessa järjestyksessä viisi kirjaa hyllystäni, eikä yksikään ollut aiemmin täällä käsitelty. Tuttuun totuttuun tylsään tapaan jokainen kirja saa yhdestä viiteen tähteä, sekä lyhyen arvion. Jo arvioidut kirjat löytyvät välilehdestä "kirja-arvioissa nähtyjä". Tänään vuorossa siis fantasiaa. Kuvat googlelta.

1. David ja Leigh Eddings: Belgarath - velhon tarina ****

Olen aina pitänyt Eddingsien kirjoista. Tämän kirjan lukemista helpottaa, mikäli aiemmat kirjasarjat (Belgarionin taru ja Mallorean taru) ovat tuttuja, mutta aiempi perehtyminen ei ole välttämätöntä.  Pidän kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Suosittelen. Neljä tähteä.

2. Eoin Colfer: Artemis Fowl - Viimeinen Vartija ***

Joskus kadun päätöstäni puolikkaiden tähtien täyskiellosta. Tämä kirja olisi ansainnut 2,5 tähteä, mutta 2 olisi liian vähän. En ole lukenut kovinkaan monia Artemis Fowl -sarjan kirjoja. Ensimmäiset olivat melko kiinnostavia, mutta pitkän lukutauon aikana kirjoissa ehti tapahtua liian paljon, jotta olisin pysynyt kärryillä. Solidaarisuudesta sekä Colferin taitojen kunnioituksen vuoksi annan kolme tähteä.

3. Michael Gerber: Blarnia **

Olen henkilökohtaisesti aina suhtautunut parodioihin äärettömän kriittisesti. Blarnia on parodia Narnia-sarjasta, joka oli ensimmäinen kosketukseni "kuvattomaan" kirjallisuuteen 7-vuotiaana. Kirja on loistavaa viihdettä ihmisille, jotka haluavat kirjan, joka ei vaadi juurikaan ajattelua tai edes tervettä järkeä. Kaksi tähteä.

4. Brandon Mull: Myyttihovi *****

Myyttihovi on Myyttihovi-kirjasarjan ensimmäinen osa, kaikin puolin sujuvaa tekstiä ja hyvin kirjoitettu. Jatko-osia olen muutaman lukenut, ja pidin niistä yhtä paljon, mahdollisesti enemmänkin. Suosittelen ehdottomasti, sopii vaikka pukinkonttiin. Viisi tähteä.

Christopher Paolini: Esikoinen ****

Esikoinen on Paolinin Eragon-trilogian toinen osa. Kyseistä kirjaa lukiessani huomasin, että aiemman kirjan (Eragon) osittainen unohtaminen vaikeutti hieman lukukokemusta, muttei erityisen merkitsevästi. Nautin Paolinin tyylistä kirjoittaa, Saphira-lohikäärme on ihana hahmo. Kirjan sankarit eivät ole tyypillisiä, vaan omalla tavallaan heikkoja ja inhimillisiä. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes Eragon itse. Neljä tähteä.






Muistakaa jakaa blogiani myös ystävillenne ja kommentoikaa ahkerasti. 

Rakkaudella,
           BellaDonna

Kotipäivä sienisalaatilla

Kiireisen viikon jälkeen on mukavaa viettää rauhallista kotipäivää perheen parissa. Kulunut viikko on ollut sanalla sanoen täysi. Mukaan on mahtunut neuvolareissu, lääkärikäynti, kolmet juhlat sekä yksi juustokakku, jonka valmistaminen kesti kahdeksan tuntia.

Juuri äsken keitin itselleni sekä puolisolleni vanilja-chilikaakaota ja laitoin pesukoneen käyntiin. Pakolliset kotiaskareet hoidettu, tänään en siivoa. En. Pian aion nauttia mummon valmistamaa sienisalaattia ja ehkä leipoa jotain hyvää. Vaihtoehtoisesti laiskottelen koko loppupäivän.

Nauttikaa tekin!
              BellaDonna

Itserakkautta

Nappasin Mintulta elämäni ensimmäisen blogihaasteen, joka haastaa ihmiset kertomaan viisi (5) asiaa, joita rakastaa itsessään. Koska pieni määrä itserakkautta on terveellistä, päätin ottaa haasteen vastaan.

1. Silmät. Rakastan silmieni kullanväriä ja luonnollisesti näyttäviä ripsiäni. Vaikka välillä peitän silmäni silmälaseilla, näköni on melko hyvä ilmankin.

2. Ihoni. Rakastan lähes täydellistä ihoani, johon ei juuri koskaan tule finnejä tai muita epäpuhtauksia. Lisäksi ihonvärini on ihanan vaalea, talvisin erityisesti. Kesällä taas saan terveen päivetyksen enkä pala juuri koskaan. Täydellistäkö?

3. Hiukseni. Hiuksiini sopivat lähes mikä väri tahansa, värejä olenkin kokeillut luottokampaajani avustuksella. Punaista, vaaleaa, violettia... Tällä hetkellä hiuksiani ei ole värjätty pitkään aikaan, sillä lapsen kanssa en ehtisi värjäyttää hiuksiani riittävän usein vaikka minulla olisi varaa (mitä ei nykyään ole). Luonnollinen värini on todella tumma ruskea, joka latvoissa näyttää lähes mustalta mutta pään päältä auringon vaikutuksesta löytyy hivenen tavallista ruskeaa.

4. Sosiaaliset kykyni. Internetin välityksellä kykyni eivät pääse kunnolla loistoon, sillä sanaton viestintä on olematonta. Kuitenkin tavatessani ihmisiä "todellisessa" maailmassa, kykenen helposti tekemään heidän olonsa luontevaksi ja mukavaksi löytämällä lähes jokaisesta aiheesta puhuttavaa.

5. Lukutaitoni. Lukutaito ei ole edes Suomessa enää itsestäänselvyys. Liian usein näkee yhdyssana- tai muita kielioppivirheitä. Juuri toissapäivänä näin rakastetussa naamakirjassa tilapäivityksen, jonka kommenteissa nuori poika kysyi mitä tarkoitti "155". Joko nuori ei ollut huomannut pistettä luvun perässä, tai sitten nuori ei ollut ymmärtänyt sitä. Kyseessä oli siis järjestysnumero. O tempora, o mores. En muuta sano.

Haasteen saa napata mukaansa kuka tahansa. Itserakkaus ei ole paha asia. Lisähaasteita saa jakaa minulle joko kommenteissa tai yksityisesti sähköpostiin. Yhteystiedot löytyvät kohdasta "Contact me".

Rakkaudella
        BellaDonna

Joulunavaus

Taas on se aika vuodesta, kun ihmiset huomaavat joulun uhkaavan lähestymisen. Kaupoista hamstrataan pakastimet täyteen perinteisiä jouluruokia, joita on aivan pakko ostaa, vaikka suurin osa jää kuitenkin syömättä. Kinkkuja ollaan ostettu ainakin kaksi, koska ne kuitenkin menevät nopeasti ja sinappia. Ei unohdeta sinappia. Ikinä. Joulukinkku ja sinappi sopivat yhteen kuin joulupukki ja joulumuori.

Kuten kirjoituksesta käy (ainakin toivottavasti) ilmi, Prinsessa ei erityisemmin välitä Coca-cola -joulusta. Kaupalliset pukit jakavat sitkeitä karkkeja kauppojen auloissa ja erilaiset järjestöt keräävät rahaa ja lahjoja perheille, joilla ei ole varaa viettää joulua. Jouluhan on antamisen aikaa, eikö totta? Prinsessa itse kannattaa hyväntekeväisyyttä, mikäli kerääjällä on riittävän selkeät tiedot siitä, minne raha menee. Useimmiten tietoja ei ole saatavilla. Kerääjät argumentoivat yleensä kertomalla, miten kaikki raha menee tietysti hyväntekeväisyystarkoitukseen, kaikki tekevät talkootyötä, kenellekään ei makseta. Tarkoittaako se, että rahat menevät sataprosenttisesti hyväntekeväisyyteen? Ilmeisesti. Prinsessa taitaa olla paha ihminen, sillä hänen mielestään lahjat eivät tee joulua. 

Olen kokenut tuhkimotarinani, kenkineen päivineen. Tulen melko köyhistä oloista ja vaikkei rahaa aina ollut, tärkeintä joulussa oli yhdessäolo perheen kesken. Lahjoja tietenkin tuli, ei ehkä yhtä paljon kuin rikkaille tuttavilleni mutta tuli kuitenkin. Lahjat unohtuivat parissa päivässä, mutta vielä tänäkin päivänä muistan, kuinka keräännyimme koko perheen voimin katsomaan Lumiukkoa. Ei sellaista tunnetta saa rahalla. Mukana olivat jopa vanhemmat sisarukseni, joita silloin näki melko harvoin. Laulun alkaessa kaikki hiljentyivät ja vain katsoivat.

Tietenkin jouluna myös riideltiin, sehän kuuluu stereotypiseen suomalaiseen perinteeseen. Kuitenkin viimeistään ruokapöydässä kaikki söivät sulassa sovussa, tosin itse söin pikkusiskoni kanssa poikkeuksellisesti olohuoneessa. Makoilimme sohvalla ja leikimme olevamme kuningattaria divaaneillaan. Palvelijat olivat juuri tuoneet upean aterian ja mehua viinilaseissa. Pikkusisko on kasvanut melkein aikuiseksi ja emme enää mahdu makoilemaan sohvalle samalla tavalla. Aika jätti jäljelle kauniit muistot joulusta ja pysyvän inhon massahysteriaa kohtaan.

Jos Prinsessa pitäisikin joulusta, hän ehtisi kyllästyä siihen jo ennen marraskuun puoliväliä. Lokakuun lopusta alkaen kauppojen mainokset huutavat lahjojen välttämättömyydestä ja torimyyjät yrittävät kaupitella sukkia väkisin "joululahjaksi isälle tai puolisolle tai miksei molemmille?" Stressi lisääntyy ja kaupoissa jonot pitenevät. Hankalat asiakkaat kiukuttelevat myyjille, joista osa onneksi siitä huolimatta jaksaa hymyillä kaikille asiakkaille, jopa prinsessalle joka tunnustaa välillä olevansa täysin tumpelo kortilla maksaessaan. 

Nauttikaa hetkestä älkääkä antautuko hysterian valtaan.

Rakkaudella

BellaDonna

Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

Prinsessakaan ei ole täydellinen. Sen todistavat tämänkertaiset mokaukset. Tarkoituksena oli leipoa tiikeri- ja sitruunakakut mummolle iloksi ja sen jälkeen tiskata. Tiikerikakku muistuttaa kirahvia, sitruunakakku hajosi palasiksi ja tiskatessa siivilä puri. Nyt nukkumaan, ehkä huomenna jo naurattaa..

Kirahvikakku

Hyvää yötä toivottaa

Prinsessanne

Kirjavinkkejä, osa 3

Jälleen luvassa kirjavinkkejä Prinsessan tapaan! Kaikki kirjaintoilijat kuulolle. Tuttuun tapaan tähtiä jaan yhdestä viiteen kappaletta, puolikkaita ei tunneta. Tähtien määrä tulee myös löytymään sivulta "Kirja-arvioissa nähtyjä". Kuvat olen jälleen lainannut Googlelta.

Toivoisin nyt lukijoilta hieman panostusta. Minkä kirjan arvion juuri sinä tahtoisit kuulla? Yhteyttä voi ottaa anonyymisti joko kommenteilla tai laittamalla minulle sähköpostia osoitteeseen prinsessabelladonna@gmail.com. 

1) Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos! ****

Häräntappoasetta lukuunottamatta Härkösen teokset eivät ole minulle tuttuja, joten tämä kirja oli äärimmäisen positiivinen yllätys. Nautin kirjailijan rohkeasta kielenkäytöstä, joka saisi pahimmat kukkahattutädit vetämään palkokasveja sieraimiinsa ennätysvauhtia. Neljä tähteä.

2. Adam Fawer: Uhkapeliä ****

Vaikka olen Prinsessa, rakastan silti matematiikkaa. Todennäköisyyksien laskenta ei ole koskaan kuitenkaan avautunut minulle yhtä helposti kuin tämän jännittävän romaanin sivuilla David Cainelle. Älkää käsittäkö väärin, kirja on muutakin kuin matematiikkaa. Kyseinen teos oli oikeastaan vahinko-ostos, sillä minun piti kiireellä kuluttaa kirjakaupan lahjakortti, enkä keksinyt muuta ostettavaa. En kadu ostostani. Neljä tähteä.

3. Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö *****

Hep! Nyt kyseessä ensimmäisen Nobel-palkitun kirjailijan teos Prinsessan blogissa. En ole koskaan itse liiemmin välittänyt Nobeleista, sillä kirjat ovat usein melko tylsiä. Tämä on poikkeus. Luin kirjan lähes kokonaan yhtäjaksoisesti pitäen välissä vain syöttötauot. Rakastin kirjailijan tapaa kuvailla Ricardon elämää lapsuudesta vanhuuteen. Rakastin myös pientä Lilyä, vai oliko hän kenties Arlette vai joku muu? Suosittelen ehdottomasti, sopii myös pukin konttiin ;) Viisi tähteä.

4. Rosa Liksom: Hytti nro 6 ***

Rosa Liksomin teos hytti nro 6 jatkaa palkittujen kirjojen linjaa tässä postauksessa. Kirja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2011. Hytti nro 6 ei kuitenkaan ollut minulle mieleen. Kirja ei ollut huono, muttei erityisen hyväkään. Jostain syystä kirjasta ei jäänyt minulle kovin paljoa muistikuvia, siksi kolme tähteä. Ei enempää eikä vähempää.

5. Leena Laulajainen: Sateenkaarilaakso ****

Sateenkaarilaakso on ainoa kirja, jonka olen Leena Laulajaiselta lukenut. Todennäköisesti ei jää viimeiseksi, sillä rakastan tätä kirjaa. Kirjassa kerrotaan monia mapuche-kansan tarinoita, jotka sopivat hyvin teokseen kokonaisuutena. Kirja vuoroin itketti, vuoroin sai minut hymyilemään. Neljä tähteä.

Jotain lainattua (huom! Osittain k-15, Prinsessa ei ota vastuuta jos alaikäinen lukee tämän ja traumatisoituu)

Useassa lukemassani blogissa on aloitettu joululahjojen pohdinta. Vaikken itse joulusta välitäkään, päätin itsekin julkaista pienen listan lahjoista sukulaisille, tuttaville ja ystäville. Kuvat olen napannut verkkokauppojen sivuilta, linkit laitan mukaan. Joulun ystävät, nauttikaa. 
Prinsessa ei ota vastuuta, mikäli löydät jostain saman tuotteen edullisemmin tai lahjan vastaanottaja ei pidä lahjasta. Prinsessalle ei makseta, joten tuotesijoittelu on lähes tahatonta.


Lapsille

Tyttöjen lahjat (saattavat sopia myös pojille, who knows. Älkää teloittako)

1) PEPPI-nukke

Kuka muistaa ihanan Peppi Pitkätossun? Maailman vahvimman tyttölapsen, joka asui yksin Huvikummussa? Peppi opetti minulle, ettei pimeää tarvitse pelätä. Peppi on myös huumorintajuinen ja idearikas, loistavaa seuraa siis.

2. BABY Maggie -nukke

Pienenä tyttönä rakastin lahjaksi saamaani Baby Bornia. Baby Maggie on magneeteilla varustettu vauvanukke, jolle tulee mukana helistin, nalle ja tutti. Tämä lelu ei metelöi. Ehdottomasti plussaa.

3. Kerppu ja Tyttö

"Kerppu on pieni, musta koira. Kerpulla on mukavat vanhemmat ja kiva koti, mutta se ei ole tyytyväinen. Se haluaa oman lemmikin - kaikilla kavereillakin on! Kerppu mankuu niin kauan, että saa lopulta ystäväkseen tytön. Mutta miten tyttöä hoidetaan? Voiko sen nimeksi laittaa Musti? Ja mitäs jos se karkaa? Koiran ja ihmisen yhteiselo voi joskus olla mutkikasta. Kerppukin joutuu tyttönsä kanssa moniin hankaluuksiin ja vaaroihin. Silti on aivan selvää, että he kuuluvat yhteen. Ja on yhdentekevää, kuka lopulta omistaa kenet. Sari Peltoniemen kirjassa satu ja todellisuus sekoittuvat hykerryttävän hauskaksi kokonaisuudeksi, jota maustavat sekä nurinperin käännetyt tilanteet että ihan oikea koiranäkökulma. Koirallissanomat suosittelee!"

Mitäpä tuohon enää lisäisi. Suloinen opus.

4. Pesää!

Tuija Lehtisen vannoutuneena fanina minun on pakko lisätä edes yksi Lehtisen kirja. Lehtisen kirjat ovat mielestäni enemmän tyttöjen kuin poikien makuun, mutta makunsa kullakin. 

"Renne rälläisi mieluiten kavereidensa kanssa ja iskisi tyttöjä, jollei olisi pudonnut kissaa pelastaessaan pesäpuusta ja murtanut sekä kättään että jalkaansa. Vesan tyttöystävä rakentaa kuumeisesti yhteistä pesää, joka alkaa Vesasta tuntua vankilalta. Kerttu bunkkaa kuin käenpoikanen vieraassa pesässä keräämässä pesämunaa loppukesäksi, valmiina lähtemään heti, kun vain löytää tarpeeksi arvokasta nyysittävää...Jokainen uusi tarina tuntuu heittävän edellisen tarinan totuuden päälaelleen. Mikään ei olekaan sitä, miltä aluksi näyttää - varmaa on vain, että elämä kantaa!"

Poikien lahjat (saattavat sopia myös tytöille, itse tunnet parhaiten lahjan saajan)

1. SRT VIPER GST 2013 1:24 (RED,BL)

Jokaisella pienellä pojalla pitää olla oma radio-ohjattava auto. Minäkin tahdon!

2. Star Wars Ultimate FX lightsaber

Materialistin unelma. Hieman kalliimpi lelu, mutta kahdeksanvuotias sukulaispoikani rakastaa tätä!

Edullisempi versio tästä. Ajaa saman asian.

3. Growing pains, spiral-body

Komealle pienelle miehenalulle komea body.

4. Construction Utensils

Jokaiselle pienelle työmiehelle asiaankuuluvat ruokailuvälineet.

Aikuisille

Poikaystävälle

1. Body Paint

Iloitseeko tästä enemmän lahjan antaja vai saaja? ;)

2. Paras kirja

Ja jos viitseliäisyyttä löytyy, taskumatin voi täyttää vastaanottajan mielijuomalla. 

Tyttöystävälle

1. Hierova tyyny

Hei mies! Pieni hinta siitä, ettei naisesi pakota sinua jatkuvasti hieromaan niskojaan.

2. Herkkupalakynttilät

Syötävän suloiset kynttilät. Tyttömäiselle tyttöystävälle ihana lahjus. Jos ei jouluksi niin ystävänpäiväksi.

3. Ikuinen rakkaus -riipus

Romanttinen sterling-hopeasta valmistettu ikuista rakkautta symboloiva riipus. Voiko romanttisempaa lahjaa olla?

Muille

1. Hätätapausmuki

"In case of emergency, take a break." Hätätilassa pidä tauko. Sopii esimerkiksi bestikselle tai pikkusiskolle.

2. Herkkuautomaatti

Minäkin tahdon. Piste. Materialismi rules.

3. UNICEF-lahja

Ihana UNICEF-lahja niille, jotka eivät materialistisesta puolesta niin välitä. Vaihtoehtoja on jalkapallosta vesipumppuun ja lukukirjoista kätilöntarvikepakkaukseen. Lahjat lähtevät niille, joille niistä on eniten hyötyä, lahjoittaja saa hyvän mielen ja lahjan saaja nauttii tietäessään oman lahjansa menneen hyväntekeväisyyteen.

Ja känkkäränkkä muutti meille asumaan..

..kuten laulaa Mikko Alatalo laulussaan Känkkäränkkä muutti meille asumaan. Eilinen sattui olemaan yhteinen känkkäränkkäpäivä koko prinsessan perheellä. Torstai-perjantai -välinen yö meni prinsessalla ja pikkuisella prinssillä valvomisen merkeissä ienten kutinan vuoksi (onneksi viilentävät purulelut on keksitty), ja aamulla prinsessan puoliso kävi omalla kiukuttelullaan prinsessan hermoille. Riitelyä.

Parin tunnin päästä piti ehtiä neuvolaan, sillä budjettileikkauksen vuoksi prinsessalinnassa ei ole omaa hovilääkäriä. Myöskin autonkuljettaja oli lomalla, joten jouduimme koko perhe matkustamaan bussilla. Onneksi bussikuski oli mukava, eikä suuttunut vaikka painoimme stop-nappia melkein liian myöhään. Pistetään väsymyksen piikkiin, jooko?

Neuvolassa prinsessa koki nöyryyttäviä hetkiä tuolin sortuessa hänen altaan. Onneksi prinsessa ei loukkaantunut fyysisesti, vaikka henkisesti romahdus otti koville, onhan prinsessalla ollut aina ongelmia ulkonäkönsä ja erityisesti painonsa kanssa.

Iltapäivällä prinsessa oli perheineen lupautunut lähtemään anoppilaan yökylään. Hysteerisen pikapakkauksen, jota ei siis ollut mahdollista aloittaa yhtään etukäteen, jälkeen puolimatkassa anoppilaan prinsessa koki karmaisevan tajuamisen hetken. Pikku prinssin unilelu oli jäänyt hyllyyn. Tiedossa uneton yö.

Anoppilassa prinsessa muisti, minkä vuoksi ei erityisemmin nauti vierailuista anopin luona. Anoppi on mukava persoona, jonka kanssa prinsessa tulee helposti toimeen, mutta prinsessan hermoja rassaa anopin parempi tietämys kaikesta.

Yö meni melko hyvin, lukuunottamatta pikku prinssin nukahtamisvaikeuksia. Onneksi prinsessa on taitava taittelemaan pukliräteistä korvikeunileluja, joita voi paremman puutteessa surkeasti niiskuttaen halailla. Aamulla anoppi tarjoutui onneksi hoitamaan pikku prinssiä pari tuntia mahdollistaen prinsessalle pienet kauneusunet. Kaunis ajatus. Myöhemmin prinsessalle selvisi anopin katsoneen alle puolivuotiaan prinssin kanssa Pikku Kakkosta, vaikka tietää prinsessan kannan asiaan. Prinsessalla on periaatteena, ettei alle kaksivuotiaan lapsen tarvitse katsoa televisiota, vaikka kyseessä olisi lastenohjelma. Jokainen kasvattaa lapsensa miten tahtoo, mutta prinsessa olisi toivonut anopin kunnioittavan PRINSESSAN vakaumusta hänen pienen prinssinsä kasvatuksessa. Prinsessa toki antoi anopin kuulla kunniansa, mutta anoppi tietää paremmin, onhan hän kasvattanut enemmän lapsia kuin prinsessa todennäköisesti ikinä tulee kasvattamaankaan.

Vihdoin kotona. Prinsessa kirjoittaa uutta postausta ja nautiskelee teetä. Pikku prinssi nukkuu ulkona vaunussaan oman unipeittonsa alla unilelu poskeaan vasten. Ihanan rauhallista. Näihin tunteisiin teidät jättää
BellaDonna

Kirjapostaus osa 2.

Jokin edellisessä postauksessa herätti motivaationi. Luvassa jälleen viisi kirjaa lyhyine arvioineen ja tähtineen. Kuten edellisessäkin postauksessa, kuvat ovat Googlelta ja tähtiä on yhdestä viiteen, ei puolikkaita. Tähtien lukumäärän voit myöhemmin myös löytää sivulta "kirja-arvioissa nähtyjä". Muistakaa kommentoida, lukuvinkkejä otan myös vastaan ;)

1. Arto Paasilinna: Ulvova mylläri ****

Ulvova mylläri on yksi tunnetuimmista Paasilinnan teoksista, joten prinsessana jouduin sivistämään itseäni myös tällä kirjalla. Ulvova mylläri ei ole lempikirjojani, mutta suomalainen miljöö vetoaa jollain alkukantaisella tasolla sisimpääni. Kerronta oli sujuvaa ja lukukokemus nautittava. Elokuvaversiota inhosin. Neljä tähteä.







2. Torey Hayden: Aavetyttö *****

Kuten aiemmassa postauksessa ohimennen mainitsin, Torey Haydenin useimmat teokset pohjautuvat tositapahtumiin Haydenin työelämässä. Aavetyttö oli nimensä mukaisesti selkäpiitä karmiva, vaikkei varsinaisesti pelottava. Haydenin kirjoissa korostetaan usein liikaa Haydenin itsensä tuntemuksia, mutta tässä teoksessa ne eivät jääneet häiritsemään ylikorostuneella hyvyydellään. Suosittelen. Viisi tähteä.






3. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa *****

Tästä kirjasta en voi kertoa mitään, sillä kertominen pilaisi lukukokemuksen. Kirjaa lukiessa vuoroin itkin ja nauroin. Tätä kirjaa en myöskään kykene vertaamaan muihin, se on aivan omaa luokkaansa. Jokainen tehköön omat päätelmänsä. Viisi tähteä.







4. Tuija Lehtinen: www.liisanblogi.net ****

Tuija Lehtisen kirjat ovat lähes aina olleet lähellä sydäntäni muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. www.liisanblogi.net on mielestäni mukavaa luettavaa ja joskus tulee naurettua myös ääneen. Satunnainen lause: "Mä häpesin kuollakseni, kun koululääkäri kaappasi palleista kiinni ja hetkutti niitä ja sanoi, että huono viinivuosi kun rypäleet on rusinan kokoa." (kovakantisessa s.163) Neljä tähteä.






5. Tuija Lehtinen: Vaniljasyndrooma ****

Vaniljasyndrooma on ensimmäinen lukemani kirja Tuija Lehtiseltä. Kaikki hahmot olivat todellisen tuntuisia ja Millin musta huumorintaju puri myös minuun. Miinuspuolia Tuija Lehtisen kirjoissa on kuitenkin se, että juonen kulku on hivenen liian helposti arvattavissa. Kerronta on sujuvaa ja huumorin pilkahdus näkyy jokaisessa risukasassa (ja hautakuopassa). Suosittelen. Neljä tähteä.

Sivistystä? Sivistystä! (Osa 1)

Prinsessankin tulee sivistää itseään tehdäkseen vaikutuksen tavalliseen kansaan. Päätin julkaista muutaman lyhyen arvion kirjoista, joita viime aikoina on tullut luettua. Kuvat lainasin Googlelta. Tähtiä kirjalle voin antaa yhdestä viiteen. Tähtien lukumäärä näkyy heti kirjan nimen jälkeen, puolikkaita tähtiä ei ole.

1. Terry Pratchett: Totuuden torvi ***

Totuuden torvi on Terry Pratchettin kirjoista tähän mennessä ainoa, josta en juurikaan ole välittänyt. Kirja on hyvin kirjoitettu, tuttuun Pratchettin tyyliin, mutta ainakin käännösversiossa herra Tulppaanin useasti viljelemä "-ttu" tekee tekstistä hivenen mauttoman. En paheksu kirosanoja kirjoissa, eikä sana "-ttu" ole varsinaisesti kirosana vaan sanan merkitys on lukijan omassa päässä. Kolme tähteä.






2. Pasa&Atpo: Eniten vituttaa kaikki ****

Heti ryhtyessäni lisäämään Pasan ja Atpon ensimmäistä vitutuskirjaa, tietokoneeni ryhtyi temppuilemaan. Ehkä kyseessä on karma, ehkä tietokoneeni aistii heti kirjan alussa olevat tietokoneisiin liittyvät vitutusaiheet. Jo senkin vuoksi kirja päätyi satunnaiseen listaani. Eniten vituttaa kaikki on hyvää luettavaa silloin, kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä. Pasan ja Atpon mielipiteisiin on helppo samaistua. Neljä tähteä.






3. Torey Hayden: Auringonkukkametsä ****

Torey Haydenin Auringonkukkametsä on mielestäni erittäin viihdyttävää luettavaa kipeistä aiheistaan huolimatta. Luettuani kirjan pysähdyin hetkeksi ajattelemaan, kuinka kiitollinen olen ehjästä perheestä ja elämästäni ajassa, jolloin sodat eivät kosketa kuningaskuntaani. Kirjassa esiintyviin tunteisiin oli helppo samaistua, vaikkei itse olisi samankaltaisia tunteita kokenut. Suosittelen. Neljä tähteä.






4. Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset ***

Hiljaisuuden lapset on Torey Haydenin tyypillisimpiä teoksia. Kirja on melko elämäkerrallinen, hivenen liikaa Haydeniä itseään korostava. Hiljaisuuden lapset kertoo tositapahtumiin pohjautuen kolmesta potilaasta, sieppauksen kokeneesta Cassandrasta, mykästä Drakesta ja halvautumisen kokeneesta vanhasta Gerdasta. Hayden syventyy tasapuolisesti kaikkiin potilaisiin, mikä on mielestäni erittäin positiivista. Kirjan henkilöiden kohtalot eivät jää mietityttämään, sillä Hayden kertoo pintapuolisesti myös lasten terapianjälkeisen kohtalon. Kolme tähteä.




5. Clive Barker: ABARAT - Kaikennielevä keskiyö *****

Abarat-kirjasarja oli aikanaan ensikosketukseni fantasiakirjallisuuteen. Rakastan kirjan kaikkia hahmoja omalla tavallani. Kaikennielevä keskiyö on ensimmäinen itselleni omaksi hankkima Abarat-kirja, joten tunnearvoakin löytyy. Barker kirjoittaa mukaansatempaavasti ja kirjan maailmaan voi sukeltaa vaikka loppupäiväksi, mikäli aikaa löytyy. Viisi tähteä.






Kirjoittaessani tätä postausta, päätin tulevaisuudessa kirjoittaa lisää lyhyitä arvioita kirjahyllyni sisällöstä. Kommenttien tuleminen saattaa vauhdittaa seuraavan postauksen saapumista. ;)

Rakkaudella
           BellaDonna

Tuhkimo vai sisarpuoli?

Prinsessana joudun joskus olemaan rehellinen sekä alamaisille, että itselleni. Rakastan kenkiä. Viimein lähetti saapui palatsiimme tuoden tervehdyksen toisesta kuningaskunnasta Pleaserin avokkaiden muodossa.

Vetäessäni kengät jalkoihini, tunsin itseni Tuhkimoksi. Onnen kyynelet nousivat silmiini ja tajusin olevani kokonaiset seitsemäntoista senttiä pidempi. Lisäksi kengät saivat sääreni ja reiteni näyttämään tavallista kauniimmilta. Tämä olikin ensimmäinen vain oman itsetuntoni pönkittämiseen tarkoitettu ostos yli vuoteen. Kai prinsessoillakin on oikeus nauttia?

Näiden lyhyiden kuulumisten tunnelmaan teidät jättää

BellaDonna

Onnettomia onnenkeksejä

Ei menny ihan niinkuin Strömsössä.. Vai menikö sittenkin? Tässä vihdoin ja viimein ensimmäinen oikea ruokapostaukseni. 

Onnenkeksien tekeminen oli yksi ideoista, joita muutamaan otteeseen ehdin katua. Pikkuinen prinssi ei meinannut rauhoittua unille ja aforismien kirjoittaminenkin vei oman aikansa. Tässä kuitenkin kuvien kera projekti "Onnenkeksit". Reseptin saa kysymällä.

Ensimmäisenä tietenkin alkoi aforismien kirjoittaminen. Olin jo heti aluksi päättänyt tehdä tupla-annoksen, jotta rakkaille alamaisillekin riittäisi omat onnentuojansa. Perinteisestihän onnenkeksien sisälle laitettavat laput tulee kirjoittaa käsin, ja perinteitä noudattaen kirjoitin 60 aforismia A4-kokoisista papereista leikatuille suikaleille. Jo tässä vaiheessa voin kertoa lappusten olleen hivenen liian suuria.

 Seuraavana vuorossa oli itse taikinan valmistaminen. Kananmunan valkuaisia, tomusokeria, vehnäjauhoja sekä voita. Kuulostaa varmasti helpolta. Vaikeinta oli keltuaisten erotteleminen valkuaisista, ei sekään täysin mahdotonta. Pakko kuitenkin tunnustaa, että yhden kerran jouduin aloittamaan taikinan valmistamisen alusta. Kuitenkin pisteitäni nostaa se tosiseikka, etten käyttänyt yhtään apuvälineitä keltuaisten erottelemiseen valkuaisista.

Pellille levittäminen ei mennyt kuten kuuluisassa Strömsössä. Keksien kuuluisi olla ohuita tasaisia ympyröitä. Kuten kuvasta kuitenkin näkyy, se taisi olla liikaa Prinsessan rajoittuneelle kokkaustaidolle. Tai ainakin näpertelytaidolle. Sitäpaitsi eikö maku olekin pääasia?

Viimein kuvassa valmiit onnenkeksit, jotka eivät vedä vertoja tehdasvalmisteisille (ainakaan ulkonäkönsä puolesta) mutta maistuivat huomattavasti paremmilta eivätkä lainkaan yhtä pahvisilta kuin aasialaisista kaupoista ostetut. 

Rakkaudella

      Prinsessa BellaDonna

Aurora olkoon nimeni, satavuotinen uni kohtaloni

Jopa prinsessalla voi olla henkisesti paha olo. Olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni riittämättömäksi. En jaksa tehdä kuin välttämättömät kotityöt, en ole jaksanut kirjoittaa blogia, olen kokenut pikkuisen prinssini viihdyttämisen vaikeaksi. Yritän kuitenkin. Paljon. Pyrin tekemään hyväntekeväisyyttä lähettämällä postikortteja koulukiusatuille ja muistamalla niitä, joita muut eivät muista. Kuitenkin koen olevani yksin. Kuningaskuntani nukkuu satavuotista unta ja itse olen ainoana hereillä. Pelkään, etten jonain päivänä jaksa enää nousta ylös kuninkaallisesta katosvuoteestani, vaan pistän sormeni värttinän piikkiin ja nukahdan.

Ainoa syyni vältellä värttinää ja vastustaa pahan haltiattaren lumousta, on pieni prinssini. Kuitenkin hän on myös osittain syyllinen väsymykseeni, sekä henkiseen että fyysiseen. Koen, etten riitä joka paikkaan. Jokainen pikkuisen prinssini kyynel kertoo, ettei äiti ymmärrä. Äiti yrittää parhaansa, mutta se ei riitä. Silti rakastan tuota pientä poikaa yli kaiken ja tahdon antaa hänelle kuun taivaalta ja tähdet avaruudesta. Tahdon hänen olevan onnellisin lapsi maailmassa.

Kuljen valtakuntani lävitse. Katson ympärilleni ja kaikki on kuin sumua. Prinssini on todellinen, mutta mikä muu voi olla todellista? Väsymykseni on todellista. Yksinäisyyteni on todellista. Eskapismi on todellista. Päivisin rakastan elämääni, mutta iltapimeällä muistan lohikäärmeet sekä pahat noidat, jotka ennen ovat minua piinanneet. Päivisin on helppoa olla onnellinen, kun saa katsoa aurinkoa ja pienen prinssin hymyä. Kuunnella pienen prinssin naurua tämän saadessa helistimen käteensä. Silti arjen pienet ikävät yksityiskohdat tuntuvat kasautuvan kuin pienet kivet rintani päälle haudaten minut elävältä. Päivä päivältä ahdistun yhä enemmän ja kyyneleeni eivät muutu helmiksi. Kyyneleeni eivät muutu edes suolavedeksi, vaan ne kuristavat kurkkuani tukahduttaen avunhuutoni iloisen naurun alle.

Tyhjyyttäni kuvaa Indica:n Noita.

Rakkaudella
         Prinsessanne

7 asiaa, jotka tarvitset selviytyäksesi vauva-arjesta prinsessamaisesti

Prinsessana ei aina ole helppoa. Etenkään silloin, kun arjen asiat tuntuvat menevän hieman eri tavalla kuin Strömsössä.. Eli suoraan sanoen päin helvettiä. Rikkinäinen roskapussi valuttaa liemensä (koostumusta ei uskalla edes arvata) eteisen lattialle, vauva huutaa flunssaisena koko yön tai jauhopussi leviää keittiön lattialle. Prinsessan 15 asiaa ilmaisevat, mikä helpottaa Prinsessan omaa arkea sekä jaksamista.

1. Sisäkäyttöön soveltuvat lastenvaunut

Pikkuinen prinssini on kerännyt itselleen painoa kiitettävästi ja painaa nyt kuusi tai seitsemän kiloa. Pidemmän päälle tuollaisen suloisen pötkylän kanniskelu ympäri asuntoa voi käydä raskaaksi. Mikäli sinulla on mahdollisuus työnnellä vaunuja sisällä, sinun ei tarvitse kantaa lasta sylissäsi joka paikkaan ja tiskaaminenkin on helpompaa kuin rintarepun tai kantoliinan kanssa. Lisäksi lapsi saattaa jopa rauhoittua vaunujen keinutteluun.

2. Tietokone nettiyhteydellä

Tietokone on lähes jokaisessa kotitaloudessa välttämättömyys, sillä melkein kaikki tärkeät lomakkeet on helpompi täyttää internetissä. Lisäksi lomakkeiden käsittelykin on nopeampaa, ainakin Kelan sivujen kautta. Nettiyhteys tuo myös mahdollisuuden rentoutua joko somen, bloggauksen tai elokuvien parissa. Tietenkään ei sovi unohtaa Spotify:ä, joka usein onnistuu rauhoittamaan pikkuisen prinssin silloin kun äidin ääni ei riitä.

3. Hyvää lukemista

Aina ei ole mahdollista istua tietokoneella, esimerkiksi silloin kun mahdollinen puoliso haluaa istua valmiiksi lämmitetyllä paikallasi. Lukeminen voi toimia myös nukahtamisen helpottajana. Ainakin itselläni toimii, kun käperryn sängyssä peiton alle, himmennän valot ja aloitan lukemisen. Unetkin ovat paljon mielenkiintoisempia (edellisenä yönä näin unen, jossa olin seikkailemassa Harry Potter -sarjassa pimeällä puolella).

4. Rela Drops -maitohappobakteerivalmiste

Rela Dropsit ovat olleet perheellemme lähes korvaamaton apu pienen prinssin vatsavaivojen hoidossa. Vaikkei pikku prinssi ole koskaan ollut ns. koliikkivauva, on hän silti välillä kärsinyt pahoista ilmavaivoista. Huuto on vähentynyt ja vanhempien korvat ovat säästyneet pahimmalta. Muista konsultoida neuvolan tätiä, Prinsessa ei ota vastuuta, mikäli Dropsit eivät toimi perheessäsi.

5. Kapselikahvinkeitin

Perheessämme ei juurikaan juoda kahvia, ja periaatteemme vuoksi emme käytä tavallista kahvinkeitintä ellei meille ole tulossa jostain kummallisesta syystä vieraita. Kapselikahvikone on helpottanut elämäämme huomattavasti. Olen aina rakastanut vaniljalattea, mutta Prinsessankaan budjetti ei anna myöten juoda joka päivä lattea kahvilassa. Lisäksi kapselikahvinkeitintä on helpompi käyttää kuin kahvinkeitintä (uusavuttomuus kunniaan).

6. Sitruunamehu

Hyvä emäntä puristaa sitruunamehun itse, prinsessa tyytyy ostamaan mehun kaupasta. Sitruunamehu on lähes yhtä monikäyttöinen kuin sukkahousut. Itse olen käyttänyt sitruunamehua I) hajun poistajana, II) yhtenä vartalosokerimassan ainesosana, III) teen maustajana, IV) kalan kanssa sekä V) coca-colan piristäjänä. Käyttötarkoituksia toki on useampiakin.

7. Sähkökäyttöinen rintapumppu

Joskus jopa Prinsessan tekee mieli tituleerata itseään "Miss Lehmäksi" suuren maidontuotannon vuoksi. Rintapumppu auttaa maidon säilömisessä sekä helpottaa kipua rinnoissa. Itselläni ei koskaan ole ollut riittävästi motivaatiota pumpata käsikäyttöisellä rintapumpulla maitoa. Sähkökäyttöisen rintapumpun kanssa on helppoa katsoa esimerkiksi elokuvaa (mikäli lypsykoneen tuottama meteli ei häiritse nautintoa) tai lukea kirjaa.

Prinsessa kiittää ja kuittaa. Olen juuri onnistunut muuttamaan kommenttiasetukset niin, että myös anonyymina lukevat voivat kommentoida, joten muistakaa kommentoida!

Rakkaudella

     BellaDonna

Mitä olen tänään miettinyt?...

... Todennäköisesti en yhtään mitään, sillä tämäkin päivä on ollut todella kiireinen. Pikku prinssin ansiosta olen lähes täysin onnistunut vieroittamaan itseni tietokoneesta, televisiotahan en ole koskaan omistanut. Eikä sellaista näillä näkymin ole tulossa. Viimein olen saanut mahdollisuuden suoda rakkaille alamaisilleni mahdollisuuden lukea jälleen uuden tekstin blogistani. Kuviakin olen onnistunut kaivamaan tietokoneeni kätköistä, sillä kamerastani on kadonnut johto, jolla kuvat saisi koneelle siirrettyä. Enkä ole uutta vielä(kään) muistanut tai ehtinyt hankkia. Eihän se kovin tähdellistä olekaan, eihän?

Tässä heti aluksi pari syksyistä kuvaa arkistojeni kätköistä. Seuraavat ovatkin kesän ja kevään muistelemista, sillä vain muisto kesästä pitää Prinsessan järjissään kesken talven.

Luontokuvaus on ollut minulle lähes aina se "ykkösjuttu", sillä tunnen oloni epävarmaksi kuvatessani ihmisiä. En tiedä mistä se johtuu. En ole pyrkimässä ammattimaiseksi valokuvaajaksi (saati sitten kuvien muokkaajaksi), sillä Prinsessana oleminen on tarpeeksi työlästä jo itsessään.


Tällä erää Prinsessa on sanottavansa sanonut. Ehkä seuraava postaus on pidempi, ehkä ei. Muistakaa rakkaat ihmiset kommentoida.

Rakkaudella
             BellaDonna