Onnettomia onnenkeksejä

Ei menny ihan niinkuin Strömsössä.. Vai menikö sittenkin? Tässä vihdoin ja viimein ensimmäinen oikea ruokapostaukseni. 

Onnenkeksien tekeminen oli yksi ideoista, joita muutamaan otteeseen ehdin katua. Pikkuinen prinssi ei meinannut rauhoittua unille ja aforismien kirjoittaminenkin vei oman aikansa. Tässä kuitenkin kuvien kera projekti "Onnenkeksit". Reseptin saa kysymällä.

Ensimmäisenä tietenkin alkoi aforismien kirjoittaminen. Olin jo heti aluksi päättänyt tehdä tupla-annoksen, jotta rakkaille alamaisillekin riittäisi omat onnentuojansa. Perinteisestihän onnenkeksien sisälle laitettavat laput tulee kirjoittaa käsin, ja perinteitä noudattaen kirjoitin 60 aforismia A4-kokoisista papereista leikatuille suikaleille. Jo tässä vaiheessa voin kertoa lappusten olleen hivenen liian suuria.

 Seuraavana vuorossa oli itse taikinan valmistaminen. Kananmunan valkuaisia, tomusokeria, vehnäjauhoja sekä voita. Kuulostaa varmasti helpolta. Vaikeinta oli keltuaisten erotteleminen valkuaisista, ei sekään täysin mahdotonta. Pakko kuitenkin tunnustaa, että yhden kerran jouduin aloittamaan taikinan valmistamisen alusta. Kuitenkin pisteitäni nostaa se tosiseikka, etten käyttänyt yhtään apuvälineitä keltuaisten erottelemiseen valkuaisista.

Pellille levittäminen ei mennyt kuten kuuluisassa Strömsössä. Keksien kuuluisi olla ohuita tasaisia ympyröitä. Kuten kuvasta kuitenkin näkyy, se taisi olla liikaa Prinsessan rajoittuneelle kokkaustaidolle. Tai ainakin näpertelytaidolle. Sitäpaitsi eikö maku olekin pääasia?

Viimein kuvassa valmiit onnenkeksit, jotka eivät vedä vertoja tehdasvalmisteisille (ainakaan ulkonäkönsä puolesta) mutta maistuivat huomattavasti paremmilta eivätkä lainkaan yhtä pahvisilta kuin aasialaisista kaupoista ostetut. 

Rakkaudella

      Prinsessa BellaDonna

Aurora olkoon nimeni, satavuotinen uni kohtaloni

Jopa prinsessalla voi olla henkisesti paha olo. Olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni riittämättömäksi. En jaksa tehdä kuin välttämättömät kotityöt, en ole jaksanut kirjoittaa blogia, olen kokenut pikkuisen prinssini viihdyttämisen vaikeaksi. Yritän kuitenkin. Paljon. Pyrin tekemään hyväntekeväisyyttä lähettämällä postikortteja koulukiusatuille ja muistamalla niitä, joita muut eivät muista. Kuitenkin koen olevani yksin. Kuningaskuntani nukkuu satavuotista unta ja itse olen ainoana hereillä. Pelkään, etten jonain päivänä jaksa enää nousta ylös kuninkaallisesta katosvuoteestani, vaan pistän sormeni värttinän piikkiin ja nukahdan.

Ainoa syyni vältellä värttinää ja vastustaa pahan haltiattaren lumousta, on pieni prinssini. Kuitenkin hän on myös osittain syyllinen väsymykseeni, sekä henkiseen että fyysiseen. Koen, etten riitä joka paikkaan. Jokainen pikkuisen prinssini kyynel kertoo, ettei äiti ymmärrä. Äiti yrittää parhaansa, mutta se ei riitä. Silti rakastan tuota pientä poikaa yli kaiken ja tahdon antaa hänelle kuun taivaalta ja tähdet avaruudesta. Tahdon hänen olevan onnellisin lapsi maailmassa.

Kuljen valtakuntani lävitse. Katson ympärilleni ja kaikki on kuin sumua. Prinssini on todellinen, mutta mikä muu voi olla todellista? Väsymykseni on todellista. Yksinäisyyteni on todellista. Eskapismi on todellista. Päivisin rakastan elämääni, mutta iltapimeällä muistan lohikäärmeet sekä pahat noidat, jotka ennen ovat minua piinanneet. Päivisin on helppoa olla onnellinen, kun saa katsoa aurinkoa ja pienen prinssin hymyä. Kuunnella pienen prinssin naurua tämän saadessa helistimen käteensä. Silti arjen pienet ikävät yksityiskohdat tuntuvat kasautuvan kuin pienet kivet rintani päälle haudaten minut elävältä. Päivä päivältä ahdistun yhä enemmän ja kyyneleeni eivät muutu helmiksi. Kyyneleeni eivät muutu edes suolavedeksi, vaan ne kuristavat kurkkuani tukahduttaen avunhuutoni iloisen naurun alle.

Tyhjyyttäni kuvaa Indica:n Noita.

Rakkaudella
         Prinsessanne

7 asiaa, jotka tarvitset selviytyäksesi vauva-arjesta prinsessamaisesti

Prinsessana ei aina ole helppoa. Etenkään silloin, kun arjen asiat tuntuvat menevän hieman eri tavalla kuin Strömsössä.. Eli suoraan sanoen päin helvettiä. Rikkinäinen roskapussi valuttaa liemensä (koostumusta ei uskalla edes arvata) eteisen lattialle, vauva huutaa flunssaisena koko yön tai jauhopussi leviää keittiön lattialle. Prinsessan 15 asiaa ilmaisevat, mikä helpottaa Prinsessan omaa arkea sekä jaksamista.

1. Sisäkäyttöön soveltuvat lastenvaunut

Pikkuinen prinssini on kerännyt itselleen painoa kiitettävästi ja painaa nyt kuusi tai seitsemän kiloa. Pidemmän päälle tuollaisen suloisen pötkylän kanniskelu ympäri asuntoa voi käydä raskaaksi. Mikäli sinulla on mahdollisuus työnnellä vaunuja sisällä, sinun ei tarvitse kantaa lasta sylissäsi joka paikkaan ja tiskaaminenkin on helpompaa kuin rintarepun tai kantoliinan kanssa. Lisäksi lapsi saattaa jopa rauhoittua vaunujen keinutteluun.

2. Tietokone nettiyhteydellä

Tietokone on lähes jokaisessa kotitaloudessa välttämättömyys, sillä melkein kaikki tärkeät lomakkeet on helpompi täyttää internetissä. Lisäksi lomakkeiden käsittelykin on nopeampaa, ainakin Kelan sivujen kautta. Nettiyhteys tuo myös mahdollisuuden rentoutua joko somen, bloggauksen tai elokuvien parissa. Tietenkään ei sovi unohtaa Spotify:ä, joka usein onnistuu rauhoittamaan pikkuisen prinssin silloin kun äidin ääni ei riitä.

3. Hyvää lukemista

Aina ei ole mahdollista istua tietokoneella, esimerkiksi silloin kun mahdollinen puoliso haluaa istua valmiiksi lämmitetyllä paikallasi. Lukeminen voi toimia myös nukahtamisen helpottajana. Ainakin itselläni toimii, kun käperryn sängyssä peiton alle, himmennän valot ja aloitan lukemisen. Unetkin ovat paljon mielenkiintoisempia (edellisenä yönä näin unen, jossa olin seikkailemassa Harry Potter -sarjassa pimeällä puolella).

4. Rela Drops -maitohappobakteerivalmiste

Rela Dropsit ovat olleet perheellemme lähes korvaamaton apu pienen prinssin vatsavaivojen hoidossa. Vaikkei pikku prinssi ole koskaan ollut ns. koliikkivauva, on hän silti välillä kärsinyt pahoista ilmavaivoista. Huuto on vähentynyt ja vanhempien korvat ovat säästyneet pahimmalta. Muista konsultoida neuvolan tätiä, Prinsessa ei ota vastuuta, mikäli Dropsit eivät toimi perheessäsi.

5. Kapselikahvinkeitin

Perheessämme ei juurikaan juoda kahvia, ja periaatteemme vuoksi emme käytä tavallista kahvinkeitintä ellei meille ole tulossa jostain kummallisesta syystä vieraita. Kapselikahvikone on helpottanut elämäämme huomattavasti. Olen aina rakastanut vaniljalattea, mutta Prinsessankaan budjetti ei anna myöten juoda joka päivä lattea kahvilassa. Lisäksi kapselikahvinkeitintä on helpompi käyttää kuin kahvinkeitintä (uusavuttomuus kunniaan).

6. Sitruunamehu

Hyvä emäntä puristaa sitruunamehun itse, prinsessa tyytyy ostamaan mehun kaupasta. Sitruunamehu on lähes yhtä monikäyttöinen kuin sukkahousut. Itse olen käyttänyt sitruunamehua I) hajun poistajana, II) yhtenä vartalosokerimassan ainesosana, III) teen maustajana, IV) kalan kanssa sekä V) coca-colan piristäjänä. Käyttötarkoituksia toki on useampiakin.

7. Sähkökäyttöinen rintapumppu

Joskus jopa Prinsessan tekee mieli tituleerata itseään "Miss Lehmäksi" suuren maidontuotannon vuoksi. Rintapumppu auttaa maidon säilömisessä sekä helpottaa kipua rinnoissa. Itselläni ei koskaan ole ollut riittävästi motivaatiota pumpata käsikäyttöisellä rintapumpulla maitoa. Sähkökäyttöisen rintapumpun kanssa on helppoa katsoa esimerkiksi elokuvaa (mikäli lypsykoneen tuottama meteli ei häiritse nautintoa) tai lukea kirjaa.

Prinsessa kiittää ja kuittaa. Olen juuri onnistunut muuttamaan kommenttiasetukset niin, että myös anonyymina lukevat voivat kommentoida, joten muistakaa kommentoida!

Rakkaudella

     BellaDonna

Mitä olen tänään miettinyt?...

... Todennäköisesti en yhtään mitään, sillä tämäkin päivä on ollut todella kiireinen. Pikku prinssin ansiosta olen lähes täysin onnistunut vieroittamaan itseni tietokoneesta, televisiotahan en ole koskaan omistanut. Eikä sellaista näillä näkymin ole tulossa. Viimein olen saanut mahdollisuuden suoda rakkaille alamaisilleni mahdollisuuden lukea jälleen uuden tekstin blogistani. Kuviakin olen onnistunut kaivamaan tietokoneeni kätköistä, sillä kamerastani on kadonnut johto, jolla kuvat saisi koneelle siirrettyä. Enkä ole uutta vielä(kään) muistanut tai ehtinyt hankkia. Eihän se kovin tähdellistä olekaan, eihän?

Tässä heti aluksi pari syksyistä kuvaa arkistojeni kätköistä. Seuraavat ovatkin kesän ja kevään muistelemista, sillä vain muisto kesästä pitää Prinsessan järjissään kesken talven.

Luontokuvaus on ollut minulle lähes aina se "ykkösjuttu", sillä tunnen oloni epävarmaksi kuvatessani ihmisiä. En tiedä mistä se johtuu. En ole pyrkimässä ammattimaiseksi valokuvaajaksi (saati sitten kuvien muokkaajaksi), sillä Prinsessana oleminen on tarpeeksi työlästä jo itsessään.


Tällä erää Prinsessa on sanottavansa sanonut. Ehkä seuraava postaus on pidempi, ehkä ei. Muistakaa rakkaat ihmiset kommentoida.

Rakkaudella
             BellaDonna