Kotini on taistelutanner

Eräänä aamuna Prinsessa heräsi valaistuneena pikkuisen prinssin korviaraastavaan karmivaan suloiseen karjuntaan ääntelyyn. Sillä hetkellä hän tajusi valtakunnassaan vallitsevan sodan. Vai miksi sitä pitäisi kutsua, kun lapsi ei suostu? Siis mihin lapsi ei suostu? Välillä tuntuu, ettei mihinkään. Jos pikkuprinssi saisi päättää, hän ei missään nimessä kylpisi ikinä, ei söisi pahaa kaurapuuroa, jossa ei ole siis YHTÄÄN sokeria tai mitään muutakaan hyvää. Prinssi ei todellakaan ikinä nukkuisi päiväunia (paitsi joskus) eikä varsinkaan pukisi ikinä vaatteita.

Päivittäin Prinsessa joutuu vahtimaan sotasaaliita, jotka prinssi mielellään ottaisi leikkeihinsä. Näitä ovat esimerkiksi tulostin, kirjat ja Playstationin ohjain. Kaikki pienet muruset (hiekka, pöly, kengät) lattialla ovat myös herkullisia (toisin kuin kaurapuuro). Joskus herää kuitenkin kysymys, että miten prinssi oikeasti säännöllisestä imuroinnista huolimatta löytää sitä perhanan hiekkaa lattialta? Toivoisin hänen löytävän vaikka kahden euron kolikoita samaa tahtia. Tosin niitä olisi melko ikävä kaivaa suusta. Unohdetaan kolikot.

Suurin taistelun aihe on kuitenkin nukkuminen. Unirytmi tulisi pitää mahdollisimman säännöllisenä, mutta kukaan ei kertonut Prinsessalle, että heti lapsen saavutettua maagisen puolen vuoden iän, tämä yrittäisi järjestelmällisesti kiivetä ulos vaunusta ennen kuin Nukkumatti saa hänet kiinni. Ilmeisesti on myös mukavaa kääntyä vatsalleen, nousta konttausasentoon, nostaa leukaa ja päästää korviariipivä karjaisu.

Maito ei auta nukahtamiseen, sillä pullo on niin mukavan näköinen ja tietenkään prinssi ei anna vanhempiensa syöttää itseään pullosta. Ei. Prinssi nappaa pullon itselleen, juo sen tyhjäksi ja aloittaa taistelun uusin voimin. Musiikki ei auta, sillä Prinsessa on valinnut unilauluiksi mukavia, rauhallisia, kauniita lauluja, joiden mukana on hauska äännellä ja kikattaa. Unipussissa prinssi ei myöskään viihdy, sillä siitä on hankalampi irrottautua kuin vaipasta. Kuninkaallinen perhe ei kuitenkaan aio luovuttaa, sillä vaunun keinuttaminen auttaa toistaiseksi.

Hieman pienempi taistelun aihe on kylpeminen. Kylpyhuoneen lattialla on hieno sininen amme. Ammeessa on hieman vaahtoa ja vesi on ihanan lämmintä. Yksinäinen kylpyankka uiskentelee edestakaisin ja lämmin pyyhe on valmiina käyttäjäänsä varten. Prinssi saapuu sisään ja ensi töikseen päästää sulokkaan huudon, joka ilmaisee prinssin keuhkojen olevan erinomaisessa kunnossa. Ollessaan laskettavana kylpyyn, hän jäykistyy kuin parhain lankuttaja ja tarttuu molemmilla käsillään ammeen reunoihin. Huuto jatkuu. Prinsessan puoliso irrottaa hellävaraisesti prinssin kädet ammeen reunoista. Prinssi tarttuu Prinsessan hiuksiin kuin hukkuva oljenkorteen. Puoliso irrottaa hellävaraisesti prinssin äitinsä hiuksista. Viimein prinssi koskettaa vettä. Teatraaliset nyyhkäykset saavat vallan. Prinsessa ja tämän puoliso hoitavat pesuoperaation äärimmäisen nopeasti peläten pian naapurien soittavan poliisit katsomaan, miksi yläkerrassa lapsi itkee. Viimein pyyhkeeseen käärittynä prinssi vetää kasvoilleen valloittavan hymyn ja nauraa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miksi hitossa Prinsessan saamassa lapsenhoito-oppaassa lukee, että puolivuotiaat lapset alkavat nauttia kylvystä? Tämä toistuu uudelleen ja uudelleen.

Tätä kirjoittaessaan Prinsessa huomaa pikkuprinssin availevan silmiään. Sama rumba alkaa alusta.

BellaDonna kuittaa

Huumorintaju = 0

Joinakin päivinä kaikki tuntuu menevän täysin päin persettä. Tämä on juuri niitä päiviä. Mitäpä siihen enää lisäämään.

Pikkuinen prinssi on tänään koetellut äitinsä hermoja oikein urakalla. Hampaita on tulossa, kiukuttaa ja itkettää. Lapsi ryömii pitkin olohuonetta unettoman yön jälkeen yrittäen syödä kaiken eteensä tulevan, esimerkiksi sohvan alle jääneen sukan ja parvekelipokkaat. Kirjat vedetään hyllyistä ja tulostimen johtoa yritetään pureskella. Äsken löysin tulostimen sisältä puoliksi syödyn maissinaksun. Ei ihme että piti outoa ääntä. Pitää hankkia tulostimelle oma hylly.

On helppoa olla huono äiti, turvautua eineksiin ja jättää salaattipuolen vähemmälle pohtimiselle. Juuri tänään päätin kuitenkin tehdä tonnikalapizzaa. Lapsi heräsi ainoilta päiväuniltaan kriittisimmässä vaiheessa, juuri kun hiiva oli liotettu veteen. Itku silmässä tein taikinan loppuun samalla kun pikkuprinssi esitti koko laajan äänialansa niin, että naapuritalossa lasit helisivät.

Huumorintajuni on tällä hetkellä erittäin vähissä. Todennäköisesti siksi, koska tiedän ettei pikkuprinssi voi käytökselleen mitään. Isompaa lasta voi aina komentaa ja laittaa jäähylle, mutta pienen vauvan kanssa jäähylle voi laittaa ainoastaan itsensä. Tämän tekstin jälkeen soitan puolisolleni ja pyydän ystävällisesti häntä tuomaan tullessaan jotain hyvää ("TAI MUUTEN...!"), jota voin vetäytyä nakertamaan jäähyllä ollessani.

Prinsessa kuittaa.

Tunnustus

Avatessani seurattavien blogieni listan, minut kohtasi iloinen yllätys. Kiitos paljon Minttu tästä tunnustuksesta.

Tunnustus on tarkoitus jakaa vähintään yhdelle uudelle tuttavalle, tässä tapauksessa blogille. Tunnustuksen voi vapaasti napata mukaan, mutta itse annan tunnustuksen kolmelle blogille (sekä tietenkin minulle tunnustuksen antaneelle Mintulle) vapaamuotoisessa (ei siis paremmuus-)järjestyksessä, sillä nämä blogit ovat jotain niin mahtavaa luettavaa.

Tunnustukset ansaitsevat siis:

Salppu blogillaan Olipa kerran...

Poonamus blogillaan I wanna touch the edge of greatness

Epu blogillaan Pääsisäänkäynti

Olette ihania ja odotan innolla uusia postauksia!

Rakkaudella

BellaDonna

Ihana kamala äitiys (ällöttävyysvaroitus!)

Luin juuri vau.fi:n artikkelin Mitä kaverille ei kerrota - 5 kaunisteltua totuutta äitiydestä. Lukijoiden iloksi olen päättänyt kirjoittaa teille kaunistelemattoman totuuden ainakin omasta raskaudestani ja äitiydestäni. Nauttikaa.

1) Raskausajan ihanuus on valetta (tai vähintäänkin reilusti kaunisteltua).

Olen useammasta kirjasta lukenut raskauden olevan naiselle elämän ihaninta aikaa. Näin ei todellakaan ollut. Ensimmäiset neljä kuukautta menivät kirjaimellisesti vessasta alas. Aamupahoinvointi ei todellakaan rajoitu pelkästään aamuihin, vaan se voi iskeä (ja minun tapauksessani iskikin) aamulla, aamupäivällä, keskipäivällä, iltapäivällä, illalla sekä yöllä. Aamupahoinvointien loppumisen jälkeen alkoivat selkäkivut sekä unettomuus. Voin rehellisesti sanoa, etten ole yli vuoteen nukkunut kunnollisia yöunia. Lisätään vielä sekaan turvotukset, joiden ansiosta jouduin kulkemaan crocseissa kaupungille lähtiessäni, sillä mitkään muut kengät eivät mahtuneet jalkoihini, jotka muistuttivat valtaisia taikinapalloja coctailtikun päässä. Eikä se synnytyskään mikään ihana asia ollut.

2. Kaikki kätilöt eivät sovi ammattiinsa.

Synnytyksessäni auttanut kätilö vietti aikansa taukotilassa kahvia juoden ja jätti minut, synnytyspelkoisen naisen yksin saliin. Ei tuntunut mukavalta. Prinssin syntymän jälkeen taas toinen kätilö ilmaisi suorasanaisesti, että minulla on asennevamma ja tarvitsisin psykologin apua, sillä en olisi tahtonut imettää. Imetysopastuksessa kätilö nappasi rinnasta kiinni ja väkivalloin pakotti sen lapsen suuhun. Arvatkaa, söikö lapsi? Kyseisestä kätilöstä jäi todella ikävä fiilis, enkä varmasti aio synnyttää kyseisessä sairaalassa enää, mikäli minulla on mahdollisuus valita.

3. Vauvat sotkevat.

Erityisesti pienet pojat pissaavat usein päällesi vaipanvaihdon yhteydessä. Sitä ei vaan voi välttää. Parhaimmillaan olen saanut päälleni kahdet pissat saman vaipanvaihdon aikana. Vauvat myös osaavat kakkia juuri samalla sekunnilla kun otat vanhan vaipan alta pois. Oma prinssini hallitsee myös tarkkuuspuklauksen. Hän puklaa kaaressa aina kun näkee juhlavaatteet lähellään. 

4. Kaikilla on oikeus kommentoida sinua äitinä ja kyseenalaistaa tekemisesi. Totu siihen.

"Miksi et muka tahtoisi imettää?" "Älä imetä liian kauan." "Imetä aina kolmen tunnin välein öin ja päivin." "Mikset ole hankkinut jo konttauskypärää?" "Ethän hanki konttauskypärää?" "Sinun pitää muistaa siivota päivittäin." "Muistitko varmasti steriloida kaikki lelut?" "Älä missään nimessä steriloi leluja!" "Eikö lapsesi osaa jo kävellä?" "Olisi sinunkin aika ruveta harrastamaan liikuntaa. Eivät ne raskauskilot itsestään lähde." "Onkos jo toinen tulossa?" "Mitä sinä täällä baarissa teet? Ethän vain nauti yhtään alkoholillista juomaa?" "Lapsen pitää nukkua ainakin yhdet päiväunet pihalla joka päivä." "Älä nukuta lastasi pihalla! Siellä on liian kylmä!" "Hyi että kun täällä on sotkuista." "Milloin viimeksi olet käynyt suihkussa?" "Muistathan varmasti ostaa vain luomua?" "Nyt et voi enää ikinä syödä karkkeja, sillä annat siten lapsellesi huonon esimerkin ja lapsestasi tulee liikalihava."

5. Olet onnellinen, jos muistat kahden sekunnin jälkeen, mitä olit tekemässä.

Liian usein olen joutunut pesemään pyykit useammin kuin kerran, sillä olen unohtanut tyhjentää pyykit pesukoneesta. Unohtelen nykyään merkityksettömiä asioita, kuten syntymäpäiväni, puhelinnumeroni, pankkikortin tunnusluvun, laskun maksamisen, sosiaaliturvatunnuksen sekä ostoslistan. 

Prinsessa kuittaa.

Onnistunut ostosreissu

Tänään kävin pitkästä aikaa kaupoilla. Mukaan tarttui kaikenlaista mukavaa puolison iloksi. Todennäköisesti pian joudun kotiarestiin päivän loppusummasta päätellen.

 Ensimmäiset ostokset löytyivät Infosta. Viereistä sormiruokailusta kertovaa kirjaa olen etsinyt monta kuukautta, mutta kyseinen kirja on ollut joka paikasta loppu. Yllätyin suuresti löytäessäni juuri tämän nimenomaisen teoksen alelaarista. Pian meilläkin syödään sormin.

Tätä kirjaa en myöskään voinut vastustaa, sillä alennus oli melko tuntuva. Voi olla, etten osaisi pikkuisen prinssin kanssa leikkiäkään ilman juuri tätä kirjaa.. ;)

Kirjassa on myös informaatiota lapsen motorisesta kehityksestä ja sen tukemisesta. Hyödyllinen teos siis joka tapauksessa.

Seppälässä oli aika mukava alennusmyynti ja sieltä tämä neulepusero tarttuikin mukaan. Alkuperäinen hinta oli jotain kahdenkymmenenviiden euron luokkaa, mutta itselleni jäi lopulta maksettavaksi alle kahdeksan euroa. Ei paha. Lisäksi paita on lämmin ja mukava päällä. Yllättävää kyllä, ostin pitkästä aikaa mustan vaatekappaleen. Olen jonkin aikaa suosinut värikkäämpiä vaatteita, mutta tätä en olisi harkinnut toisella värillä. Onnistunut ostos jälleen kerran.

Matka jatkui H&M:ään, josta löysin kivan näköisiä alusvaatteita. Pitäähän puolisoa jotenkin hyvitellä siinä vaiheessa, kun hänelle selviää kuinka pahasti yli varojen olen elänyt yhden päivän aikana. Tietenkin kauniit alusvaatteet saavat minutkin tuntemaan itseni halutummaksi, joten itsetunto kohoaa myös.

Suomalaisesta kirjakaupasta mukaan tarttuivat nämä kirjat. Kuvasta ei saa kovin hyvin selvää, mutta alempi on satukirja nimeltään Satu tytöstä joka etsi onnea. Kirjailijana kyseisellä teoksella on Hannu Mäkelä. Molemmat teokset ovat minulle vielä tuntemattomia, mutta ajattelin tämän päivän aikana perehtyä molempiin sormiruokailukirjan jälkeen. 

 Prinssille piti ostaa uusia tutteja, sillä silikonitutit eivät kestä puremista. Haluan pojan ensitutin ehjänä muistolaatikkoon säilytykseen. Uudet tutit ostin ihan tavallisesta K-Supermarketista, joka sattui olemaan matkan varrella.

Päivän viimeiset ostokset olivat myös kalleimmat. Postcrossingia varten Angry Birds -postikortteja sekä -merkkejä Priority-tarroineen. Muumikuoressa taas on kuusi muumiaiheista postikorttia yhteensopivine merkkeineen ja tarroineen.








Ostoksilla paloi paljon rahaa, joten seuraavat ostokset (ruokaostoksia lukuunottamatta) teemme ensi kuussa.

Prinsessa kuittaa.

Tunteita ja tuoksuja

Prinsessana, äitinä ja ihmisenä joutuu kohtaamaan monenlaisia tunteita, usein jopa yhtä aikaa. Kuka muu tunnistaa nämä kyseiset tunteet? Käsi pystyyn ja kommenttia tulemaan.

Se tunne, kun heijaat uneen lasta viiden tunnin ajan tietäen, että aamulla on aikainen herätys.

Se tunne, kun et uskalla vetää peittoa päällesi, koska pelkäät herättäväsi juuri nukahtaneen lapsen.

Se tunne, kun puolisosi kääntää erittäin äänekkäästi kylkeään sängyssä herättäen lapsen mutta havahtumatta itse lapsen konserttiin.

Se tunne, kun kesken hautajaisten lapsi aloittaa huutokonsertin ja kerää pahastuneita katseita kanssaihmisiltä.

Se tunne, kun lapsi pulauttaa niin, että mustat (erittäin vaikeasti pestävät) juhlavaatteesi ovat likomärät.

Se tunne, kun tajuat unohtaneesi lapsen vaihtovaatteet kotiin.

Se tunne, kun lapsi sotkee sinun lisäksesi myös itsensä heti kun tajuat unohtaneesi vaihtovaatteet kotiin.

Se tunne, kun äitisi huomauttelee sinulle kärkevästi lapsen vaihtovaatteiden tarpeellisuudesta.

Se tunne, kun vanhemmat ja viisaammat ihmiset suhtautuvat asiaan hienotunteisesti ja ovat erittäin selkeästi sanomatta mitään.

Se tunne, kun tajuat unohtaneesi pyykit pesukoneeseen.

Se tunne, kun joudut pesemään koneellisen pyykkiä ummehtuneen hajun vuoksi.

Se tunne, kun pidellessäsi lasta sylissäsi huomaat yhtäkkiä oudon hajun ja lapsen vaatteisiin on ilmestynyt märkä läntti.

Se tunne, kun olet lupautunut pitkälle lenkille ystäväsi (jota et ole nähnyt pitkään aikaan) kanssa.

Se tunne, kun lenkkipäivänä on sumuista ja loskaa on polviin asti.

Se tunne, kun lenkille lähtö peruuntuu loskan vuoksi.

Se tunne, kun kärsit huonosta omatunnosta sen vuoksi, ettet ole lähtenyt joka tapauksessa lenkkeilemään loskan keskelle.

Se tunne, kun epätoivoisesti yrität purkaa tuntemuksiasi puolisollesi.

Se tunne, kun puolisosi ei ymmärrä tuntemuksiasi.

Se tunne, kun puolisosi ymmärtämättömyyden lisäksi ehdottaa, että lähtisit ulos loskan keskelle.

Se tunne, kun puolisosi pyörittelee silmiään "naisen logiikalle".

Se tunne, kun kiukkuat puolisollesi.

Se tunne, kun puolisosi tuo sinulle suklaata lohdutukseksi.

Se tunne, kun syöt vahingossa kaiken suklaan ja podet sen vuoksi huonoa omatuntoa.

Se tunne, kun puolisosi kysyy sinulta, miksi söit kaiken suklaan jos kärsit sen vuoksi huonosta omatunnosta.

Historiaa

On aiheita, joita ei ole mahdollista tuoda julki riittävän usein. Kiusaaminen ja sen seuraukset ovat yksi niistä. Aiemmin päivällä sain ask.fm:ssä kysymyksen, jonka yhteen osaan liittyi koulu.

Millainen olin koulussa? Kuten aiemmin olen vihjannut, olen ollut koulukiusattu esikoulusta lukion loppuun saakka. Joku pitää sitä säälittävänä ja itseaiheutettuna. En syyllistä heitä, sillä pitkään itsekin pidin itseäni syyllisenä, viallisena tapauksena joka ei ansaitse ihmisarvoa. Vihasin itseäni. Vihasin ja syytin myös vanhempiani, erityisesti äitiäni, joka oli ja on vieläkin henkisesti täysin eri planeetalla kuin minä itse. Olin enimmäkseen hiljainen lapsi, sillä en tahtonut joutua silmätikuksi. Kuitenkin kurittomat hiukseni sekä ylipainoni huomattiin. Kuudennella luokalla ollessani päätin muuttua. Leikkasin hiukseni lyhyiksi ja ryhdyin puolitosissani laihduttamaan. Yläasteella olin normaalipainoinen, mutta terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että olin liian lihava. Kuka helvetti menee sanomaan murrosikäiselle tytölle tämän olevan liikalihava?

Vihasin itseäni. Tahdoin kaikin keinoin laihtua. Olisin ollut valmis myymään sieluni kauneudesta. Lukioaikana muutin omilleni ennen täysi-ikäistymistäni, sillä tilanteeni oli kotona räjähdysherkkä. Vihasin itseni lisäksi äitiäni, joka ei huolehtinut terveydestään ja jaksoi pilkata minun yrityksiäni. Vihasin hetkittäin myös pikkusiskoani, joka on äärimmäisen kaunis ja hoikka. Itsenäistyminen toimi. En nähnyt vanhempiani niin usein, vaikka isä soiteli lähes päivittäin ja kyseli pärjäämisestäni. Laihdutin lähes koko ajan. Jätin aterioita väliin ja löydettyäni ihmedieetin, tulokset alkoivat näkyä. Olin kauniimpi kuin koskaan ja nälkäkään ei vaivannut usein. Kontrolloin kuitenkin itseäni äärimmäisen tarkasti ja pyrin koko ajan parempaan. Liikuin vatsa tyhjänä niin kauan, että melkein oksensin uupumuksesta. Söin voileivän ja lähdin ulos.

Tultuani raskaaksi jouduin lopettamaan laihduttamisen ja olen jälleen ruma. Puolisoni jaksaa sanoa minua kauniiksi, mutta en ole kaunis ennen kuin itse hyväksyn sen, mitä olen. Jälleen olen jättänyt ylimääräiset herkut ruokavaliostani ja tämän vuoden kunniaksi lisään liikuntaa, vaikkei se pienen lapsen kanssa helppoa olekaan. Kohti itserakkautta!

Rakkaudella

Prinsessa BellaDonna