keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

Prinsessakaan ei ole täydellinen. Sen todistavat tämänkertaiset mokaukset. Tarkoituksena oli leipoa tiikeri- ja sitruunakakut mummolle iloksi ja sen jälkeen tiskata. Tiikerikakku muistuttaa kirahvia, sitruunakakku hajosi palasiksi ja tiskatessa siivilä puri. Nyt nukkumaan, ehkä huomenna jo naurattaa..
Kirahvikakku


Hyvää yötä toivottaa

Prinsessanne

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kirjavinkkejä, osa 3

Jälleen luvassa kirjavinkkejä Prinsessan tapaan! Kaikki kirjaintoilijat kuulolle. Tuttuun tapaan tähtiä jaan yhdestä viiteen kappaletta, puolikkaita ei tunneta. Tähtien määrä tulee myös löytymään sivulta "Kirja-arvioissa nähtyjä". Kuvat olen jälleen lainannut Googlelta.

Toivoisin nyt lukijoilta hieman panostusta. Minkä kirjan arvion juuri sinä tahtoisit kuulla? Yhteyttä voi ottaa anonyymisti joko kommenteilla tai laittamalla minulle sähköpostia osoitteeseen prinsessabelladonna@gmail.com. 

1) Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos! ****

Häräntappoasetta lukuunottamatta Härkösen teokset eivät ole minulle tuttuja, joten tämä kirja oli äärimmäisen positiivinen yllätys. Nautin kirjailijan rohkeasta kielenkäytöstä, joka saisi pahimmat kukkahattutädit vetämään palkokasveja sieraimiinsa ennätysvauhtia. Neljä tähteä.







2. Adam Fawer: Uhkapeliä ****

Vaikka olen Prinsessa, rakastan silti matematiikkaa. Todennäköisyyksien laskenta ei ole koskaan kuitenkaan avautunut minulle yhtä helposti kuin tämän jännittävän romaanin sivuilla David Cainelle. Älkää käsittäkö väärin, kirja on muutakin kuin matematiikkaa. Kyseinen teos oli oikeastaan vahinko-ostos, sillä minun piti kiireellä kuluttaa kirjakaupan lahjakortti, enkä keksinyt muuta ostettavaa. En kadu ostostani. Neljä tähteä.





3. Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö *****

Hep! Nyt kyseessä ensimmäisen Nobel-palkitun kirjailijan teos Prinsessan blogissa. En ole koskaan itse liiemmin välittänyt Nobeleista, sillä kirjat ovat usein melko tylsiä. Tämä on poikkeus. Luin kirjan lähes kokonaan yhtäjaksoisesti pitäen välissä vain syöttötauot. Rakastin kirjailijan tapaa kuvailla Ricardon elämää lapsuudesta vanhuuteen. Rakastin myös pientä Lilyä, vai oliko hän kenties Arlette vai joku muu? Suosittelen ehdottomasti, sopii myös pukin konttiin ;) Viisi tähteä.





4. Rosa Liksom: Hytti nro 6 ***

Rosa Liksomin teos hytti nro 6 jatkaa palkittujen kirjojen linjaa tässä postauksessa. Kirja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2011. Hytti nro 6 ei kuitenkaan ollut minulle mieleen. Kirja ei ollut huono, muttei erityisen hyväkään. Jostain syystä kirjasta ei jäänyt minulle kovin paljoa muistikuvia, siksi kolme tähteä. Ei enempää eikä vähempää.






5. Leena Laulajainen: Sateenkaarilaakso ****

Sateenkaarilaakso on ainoa kirja, jonka olen Leena Laulajaiselta lukenut. Todennäköisesti ei jää viimeiseksi, sillä rakastan tätä kirjaa. Kirjassa kerrotaan monia mapuche-kansan tarinoita, jotka sopivat hyvin teokseen kokonaisuutena. Kirja vuoroin itketti, vuoroin sai minut hymyilemään. Neljä tähteä.




sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Jotain lainattua (huom! Osittain k-15, Prinsessa ei ota vastuuta jos alaikäinen lukee tämän ja traumatisoituu)

Useassa lukemassani blogissa on aloitettu joululahjojen pohdinta. Vaikken itse joulusta välitäkään, päätin itsekin julkaista pienen listan lahjoista sukulaisille, tuttaville ja ystäville. Kuvat olen napannut verkkokauppojen sivuilta, linkit laitan mukaan. Joulun ystävät, nauttikaa. 
Prinsessa ei ota vastuuta, mikäli löydät jostain saman tuotteen edullisemmin tai lahjan vastaanottaja ei pidä lahjasta. Prinsessalle ei makseta, joten tuotesijoittelu on lähes tahatonta.


Lapsille

Tyttöjen lahjat (saattavat sopia myös pojille, who knows. Älkää teloittako)



Kuka muistaa ihanan Peppi Pitkätossun? Maailman vahvimman tyttölapsen, joka asui yksin Huvikummussa? Peppi opetti minulle, ettei pimeää tarvitse pelätä. Peppi on myös huumorintajuinen ja idearikas, loistavaa seuraa siis.







Pienenä tyttönä rakastin lahjaksi saamaani Baby Bornia. Baby Maggie on magneeteilla varustettu vauvanukke, jolle tulee mukana helistin, nalle ja tutti. Tämä lelu ei metelöi. Ehdottomasti plussaa.








"Kerppu on pieni, musta koira. Kerpulla on mukavat vanhemmat ja kiva koti, mutta se ei ole tyytyväinen. Se haluaa oman lemmikin - kaikilla kavereillakin on! Kerppu mankuu niin kauan, että saa lopulta ystäväkseen tytön. Mutta miten tyttöä hoidetaan? Voiko sen nimeksi laittaa Musti? Ja mitäs jos se karkaa? Koiran ja ihmisen yhteiselo voi joskus olla mutkikasta. Kerppukin joutuu tyttönsä kanssa moniin hankaluuksiin ja vaaroihin. Silti on aivan selvää, että he kuuluvat yhteen. Ja on yhdentekevää, kuka lopulta omistaa kenet. Sari Peltoniemen kirjassa satu ja todellisuus sekoittuvat hykerryttävän hauskaksi kokonaisuudeksi, jota maustavat sekä nurinperin käännetyt tilanteet että ihan oikea koiranäkökulma. Koirallissanomat suosittelee!"

Mitäpä tuohon enää lisäisi. Suloinen opus.



Tuija Lehtisen vannoutuneena fanina minun on pakko lisätä edes yksi Lehtisen kirja. Lehtisen kirjat ovat mielestäni enemmän tyttöjen kuin poikien makuun, mutta makunsa kullakin. 

"Renne rälläisi mieluiten kavereidensa kanssa ja iskisi tyttöjä, jollei olisi pudonnut kissaa pelastaessaan pesäpuusta ja murtanut sekä kättään että jalkaansa. Vesan tyttöystävä rakentaa kuumeisesti yhteistä pesää, joka alkaa Vesasta tuntua vankilalta. Kerttu bunkkaa kuin käenpoikanen vieraassa pesässä keräämässä pesämunaa loppukesäksi, valmiina lähtemään heti, kun vain löytää tarpeeksi arvokasta nyysittävää...Jokainen uusi tarina tuntuu heittävän edellisen tarinan totuuden päälaelleen. Mikään ei olekaan sitä, miltä aluksi näyttää - varmaa on vain, että elämä kantaa!"


Poikien lahjat (saattavat sopia myös tytöille, itse tunnet parhaiten lahjan saajan)


Jokaisella pienellä pojalla pitää olla oma radio-ohjattava auto. Minäkin tahdon!








Materialistin unelma. Hieman kalliimpi lelu, mutta kahdeksanvuotias sukulaispoikani rakastaa tätä!

Edullisempi versio tästä. Ajaa saman asian.








Komealle pienelle miehenalulle komea body.









Jokaiselle pienelle työmiehelle asiaankuuluvat ruokailuvälineet.






Aikuisille

Poikaystävälle


Iloitseeko tästä enemmän lahjan antaja vai saaja? ;)







Ja jos viitseliäisyyttä löytyy, taskumatin voi täyttää vastaanottajan mielijuomalla. 







Tyttöystävälle


Hei mies! Pieni hinta siitä, ettei naisesi pakota sinua jatkuvasti hieromaan niskojaan.





Syötävän suloiset kynttilät. Tyttömäiselle tyttöystävälle ihana lahjus. Jos ei jouluksi niin ystävänpäiväksi.







Romanttinen sterling-hopeasta valmistettu ikuista rakkautta symboloiva riipus. Voiko romanttisempaa lahjaa olla?








Muille


"In case of emergency, take a break." Hätätilassa pidä tauko. Sopii esimerkiksi bestikselle tai pikkusiskolle.





Minäkin tahdon. Piste. Materialismi rules.







Ihana UNICEF-lahja niille, jotka eivät materialistisesta puolesta niin välitä. Vaihtoehtoja on jalkapallosta vesipumppuun ja lukukirjoista kätilöntarvikepakkaukseen. Lahjat lähtevät niille, joille niistä on eniten hyötyä, lahjoittaja saa hyvän mielen ja lahjan saaja nauttii tietäessään oman lahjansa menneen hyväntekeväisyyteen.







lauantai 23. marraskuuta 2013

Ja känkkäränkkä muutti meille asumaan..

..kuten laulaa Mikko Alatalo laulussaan Känkkäränkkä muutti meille asumaan. Eilinen sattui olemaan yhteinen känkkäränkkäpäivä koko prinsessan perheellä. Torstai-perjantai -välinen yö meni prinsessalla ja pikkuisella prinssillä valvomisen merkeissä ienten kutinan vuoksi (onneksi viilentävät purulelut on keksitty), ja aamulla prinsessan puoliso kävi omalla kiukuttelullaan prinsessan hermoille. Riitelyä.

Parin tunnin päästä piti ehtiä neuvolaan, sillä budjettileikkauksen vuoksi prinsessalinnassa ei ole omaa hovilääkäriä. Myöskin autonkuljettaja oli lomalla, joten jouduimme koko perhe matkustamaan bussilla. Onneksi bussikuski oli mukava, eikä suuttunut vaikka painoimme stop-nappia melkein liian myöhään. Pistetään väsymyksen piikkiin, jooko?

Neuvolassa prinsessa koki nöyryyttäviä hetkiä tuolin sortuessa hänen altaan. Onneksi prinsessa ei loukkaantunut fyysisesti, vaikka henkisesti romahdus otti koville, onhan prinsessalla ollut aina ongelmia ulkonäkönsä ja erityisesti painonsa kanssa.

Iltapäivällä prinsessa oli perheineen lupautunut lähtemään anoppilaan yökylään. Hysteerisen pikapakkauksen, jota ei siis ollut mahdollista aloittaa yhtään etukäteen, jälkeen puolimatkassa anoppilaan prinsessa koki karmaisevan tajuamisen hetken. Pikku prinssin unilelu oli jäänyt hyllyyn. Tiedossa uneton yö.

Anoppilassa prinsessa muisti, minkä vuoksi ei erityisemmin nauti vierailuista anopin luona. Anoppi on mukava persoona, jonka kanssa prinsessa tulee helposti toimeen, mutta prinsessan hermoja rassaa anopin parempi tietämys kaikesta.

Yö meni melko hyvin, lukuunottamatta pikku prinssin nukahtamisvaikeuksia. Onneksi prinsessa on taitava taittelemaan pukliräteistä korvikeunileluja, joita voi paremman puutteessa surkeasti niiskuttaen halailla. Aamulla anoppi tarjoutui onneksi hoitamaan pikku prinssiä pari tuntia mahdollistaen prinsessalle pienet kauneusunet. Kaunis ajatus. Myöhemmin prinsessalle selvisi anopin katsoneen alle puolivuotiaan prinssin kanssa Pikku Kakkosta, vaikka tietää prinsessan kannan asiaan. Prinsessalla on periaatteena, ettei alle kaksivuotiaan lapsen tarvitse katsoa televisiota, vaikka kyseessä olisi lastenohjelma. Jokainen kasvattaa lapsensa miten tahtoo, mutta prinsessa olisi toivonut anopin kunnioittavan PRINSESSAN vakaumusta hänen pienen prinssinsä kasvatuksessa. Prinsessa toki antoi anopin kuulla kunniansa, mutta anoppi tietää paremmin, onhan hän kasvattanut enemmän lapsia kuin prinsessa todennäköisesti ikinä tulee kasvattamaankaan.

Vihdoin kotona. Prinsessa kirjoittaa uutta postausta ja nautiskelee teetä. Pikku prinssi nukkuu ulkona vaunussaan oman unipeittonsa alla unilelu poskeaan vasten. Ihanan rauhallista. Näihin tunteisiin teidät jättää
BellaDonna

torstai 21. marraskuuta 2013

Kirjapostaus osa 2.

Jokin edellisessä postauksessa herätti motivaationi. Luvassa jälleen viisi kirjaa lyhyine arvioineen ja tähtineen. Kuten edellisessäkin postauksessa, kuvat ovat Googlelta ja tähtiä on yhdestä viiteen, ei puolikkaita. Tähtien lukumäärän voit myöhemmin myös löytää sivulta "kirja-arvioissa nähtyjä". Muistakaa kommentoida, lukuvinkkejä otan myös vastaan ;)

1. Arto Paasilinna: Ulvova mylläri ****

Ulvova mylläri on yksi tunnetuimmista Paasilinnan teoksista, joten prinsessana jouduin sivistämään itseäni myös tällä kirjalla. Ulvova mylläri ei ole lempikirjojani, mutta suomalainen miljöö vetoaa jollain alkukantaisella tasolla sisimpääni. Kerronta oli sujuvaa ja lukukokemus nautittava. Elokuvaversiota inhosin. Neljä tähteä.







2. Torey Hayden: Aavetyttö *****

Kuten aiemmassa postauksessa ohimennen mainitsin, Torey Haydenin useimmat teokset pohjautuvat tositapahtumiin Haydenin työelämässä. Aavetyttö oli nimensä mukaisesti selkäpiitä karmiva, vaikkei varsinaisesti pelottava. Haydenin kirjoissa korostetaan usein liikaa Haydenin itsensä tuntemuksia, mutta tässä teoksessa ne eivät jääneet häiritsemään ylikorostuneella hyvyydellään. Suosittelen. Viisi tähteä.






3. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa *****

Tästä kirjasta en voi kertoa mitään, sillä kertominen pilaisi lukukokemuksen. Kirjaa lukiessa vuoroin itkin ja nauroin. Tätä kirjaa en myöskään kykene vertaamaan muihin, se on aivan omaa luokkaansa. Jokainen tehköön omat päätelmänsä. Viisi tähteä.







4. Tuija Lehtinen: www.liisanblogi.net ****

Tuija Lehtisen kirjat ovat lähes aina olleet lähellä sydäntäni muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. www.liisanblogi.net on mielestäni mukavaa luettavaa ja joskus tulee naurettua myös ääneen. Satunnainen lause: "Mä häpesin kuollakseni, kun koululääkäri kaappasi palleista kiinni ja hetkutti niitä ja sanoi, että huono viinivuosi kun rypäleet on rusinan kokoa." (kovakantisessa s.163) Neljä tähteä.






5. Tuija Lehtinen: Vaniljasyndrooma ****

Vaniljasyndrooma on ensimmäinen lukemani kirja Tuija Lehtiseltä. Kaikki hahmot olivat todellisen tuntuisia ja Millin musta huumorintaju puri myös minuun. Miinuspuolia Tuija Lehtisen kirjoissa on kuitenkin se, että juonen kulku on hivenen liian helposti arvattavissa. Kerronta on sujuvaa ja huumorin pilkahdus näkyy jokaisessa risukasassa (ja hautakuopassa). Suosittelen. Neljä tähteä.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sivistystä? Sivistystä! (Osa 1)

Prinsessankin tulee sivistää itseään tehdäkseen vaikutuksen tavalliseen kansaan. Päätin julkaista muutaman lyhyen arvion kirjoista, joita viime aikoina on tullut luettua. Kuvat lainasin Googlelta. Tähtiä kirjalle voin antaa yhdestä viiteen. Tähtien lukumäärä näkyy heti kirjan nimen jälkeen, puolikkaita tähtiä ei ole.

1. Terry Pratchett: Totuuden torvi ***

Totuuden torvi on Terry Pratchettin kirjoista tähän mennessä ainoa, josta en juurikaan ole välittänyt. Kirja on hyvin kirjoitettu, tuttuun Pratchettin tyyliin, mutta ainakin käännösversiossa herra Tulppaanin useasti viljelemä "-ttu" tekee tekstistä hivenen mauttoman. En paheksu kirosanoja kirjoissa, eikä sana "-ttu" ole varsinaisesti kirosana vaan sanan merkitys on lukijan omassa päässä. Kolme tähteä.






2. Pasa&Atpo: Eniten vituttaa kaikki ****

Heti ryhtyessäni lisäämään Pasan ja Atpon ensimmäistä vitutuskirjaa, tietokoneeni ryhtyi temppuilemaan. Ehkä kyseessä on karma, ehkä tietokoneeni aistii heti kirjan alussa olevat tietokoneisiin liittyvät vitutusaiheet. Jo senkin vuoksi kirja päätyi satunnaiseen listaani. Eniten vituttaa kaikki on hyvää luettavaa silloin, kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä. Pasan ja Atpon mielipiteisiin on helppo samaistua. Neljä tähteä.






3. Torey Hayden: Auringonkukkametsä ****

Torey Haydenin Auringonkukkametsä on mielestäni erittäin viihdyttävää luettavaa kipeistä aiheistaan huolimatta. Luettuani kirjan pysähdyin hetkeksi ajattelemaan, kuinka kiitollinen olen ehjästä perheestä ja elämästäni ajassa, jolloin sodat eivät kosketa kuningaskuntaani. Kirjassa esiintyviin tunteisiin oli helppo samaistua, vaikkei itse olisi samankaltaisia tunteita kokenut. Suosittelen. Neljä tähteä.






4. Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset ***

Hiljaisuuden lapset on Torey Haydenin tyypillisimpiä teoksia. Kirja on melko elämäkerrallinen, hivenen liikaa Haydeniä itseään korostava. Hiljaisuuden lapset kertoo tositapahtumiin pohjautuen kolmesta potilaasta, sieppauksen kokeneesta Cassandrasta, mykästä Drakesta ja halvautumisen kokeneesta vanhasta Gerdasta. Hayden syventyy tasapuolisesti kaikkiin potilaisiin, mikä on mielestäni erittäin positiivista. Kirjan henkilöiden kohtalot eivät jää mietityttämään, sillä Hayden kertoo pintapuolisesti myös lasten terapianjälkeisen kohtalon. Kolme tähteä.




5. Clive Barker: ABARAT - Kaikennielevä keskiyö *****

Abarat-kirjasarja oli aikanaan ensikosketukseni fantasiakirjallisuuteen. Rakastan kirjan kaikkia hahmoja omalla tavallani. Kaikennielevä keskiyö on ensimmäinen itselleni omaksi hankkima Abarat-kirja, joten tunnearvoakin löytyy. Barker kirjoittaa mukaansatempaavasti ja kirjan maailmaan voi sukeltaa vaikka loppupäiväksi, mikäli aikaa löytyy. Viisi tähteä.






Kirjoittaessani tätä postausta, päätin tulevaisuudessa kirjoittaa lisää lyhyitä arvioita kirjahyllyni sisällöstä. Kommenttien tuleminen saattaa vauhdittaa seuraavan postauksen saapumista. ;)

Rakkaudella
           BellaDonna

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tuhkimo vai sisarpuoli?

Prinsessana joudun joskus olemaan rehellinen sekä alamaisille, että itselleni. Rakastan kenkiä. Viimein lähetti saapui palatsiimme tuoden tervehdyksen toisesta kuningaskunnasta Pleaserin avokkaiden muodossa.
Vetäessäni kengät jalkoihini, tunsin itseni Tuhkimoksi. Onnen kyynelet nousivat silmiini ja tajusin olevani kokonaiset seitsemäntoista senttiä pidempi. Lisäksi kengät saivat sääreni ja reiteni näyttämään tavallista kauniimmilta. Tämä olikin ensimmäinen vain oman itsetuntoni pönkittämiseen tarkoitettu ostos yli vuoteen. Kai prinsessoillakin on oikeus nauttia?

Näiden lyhyiden kuulumisten tunnelmaan teidät jättää

BellaDonna