Joulun odotusta valtakunnassa

Jälleen on pari viikkoa vierähtänyt viimeisestä postauksesta ja joulun odotus on päässyt vauhtiin, vaikken erityisemmin joulusta välitäkään. Edellisvuotisessa Joulunavauksessani olen hivenen avannut tuntemuksiani jouluun liittyen. Kaupallisuus nostaa jällen kerran ja ensimmäisen jouluun liittyvän mainoksen kuulinkin The Voicen radiokanavalta ennen aamukymmentä matkatessani lokakuun puolivälissä kohti koulua ystävättäreni kyydillä. Marraskuun loppupuolella kuulin viidentoista minuutin kauppareissun aikana Kulkuset viitisen kertaa. Ensimmäiset joulukuvastot tulivat marraskuun puolivälissä. Onneksi pieni prinssini on perinyt äitinsä jouluinnostuksen ja hups heijaa, ennen kuin kuvasto oli päätynyt Prinsessan suloisiin kalpeisiin käsiin, lattia oli täynnä punavalkoista silppua.

Jouluvastaisuudestani huolimatta lähdin kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi viettämään pikkujouluja parhaiden ystävieni kanssa. Mukaan pääsi myös avopuoliso, sillä pikkuinen prinssi pääsi mummolaan nautiskelemaan anopin keittämistä herkkuruoista sekä kissojen kiusaamisesta. Matkaan lähdimme perjantaina iltapäivällä kahdella autolla. Monen tunnin ja yhden pienen (tunnin mittaisen) välipysähdyksen jälkeen olimme viimein perillä ystävättäreni mökillä, jossa asiallisen sivistyneesti, Prinsessan arvolle sopivasti nautiskelimme ensimmäisiä alkoholipitoisia juomiamme.

Viimein eräs ystävättäristäni ehdotti klassista juomapeliä. En lähde avaamaan illan tapahtumia sen kummemmin, mutta erittäin hauskaa meillä kaikilla kuitenkin oli. Avopuolisoni otettiin joukkoon todella avoimesti, eikä kukaan satuttanut itseään lievästä hiprakasta huolimatta. Nukkumaan pääsimme viimein viideltä. 

Kotimatkalle lähdimme noin kahdentoista aikoihin ja yhden erittäin lyhyen välipysähdyksen jälkeen olimme jälleen kotikaupungissa. Harmi, että vasta viimeisten kilometrien aikana tajusin, etten pääsisi kotiin sisälle, sillä avaimet olin fiksuna naisena jättänyt kotiin, etteivät ne hukkuisi reissun aikana. Avopuolisollani oli omat avaimensa, mutta ikävä kyllä hän matkusti juuri siinä toisessa autossa, joka saapuisi kotikaupunkiin vasta puolitoista tuntia myöhemmin.

Onneksi keksin väsymyksestäni huolimatta loistavan ajatuksen lähteä istuskelemaan parhaan ystävänsä luokse, josta hänen avopuolisoaan kyydittävä kuski nappaisi minut mukaansa kohti kotia. Pienen nuokkumisen ja väsyneen keskustelun jälkeen oli aika lähteä kotiin, jossa odotti lämmin suihku ja vesivessa. Ylellisyydet, joita pidetään itsestäänselvyytenä. Sisäinen kaupunkilaiseni itki verta tajutessani, ettei ystävättären mökiltä löytynytkään vesivessaa. Reissusta ei kuitenkaan jäänyt kovin suuria traumoja ja nyt jo voin nauraa omalle hysterialleni kaikista villeistä metsän eläimistä, jotka odottivat kiltisti omaa vuoroaan huussin oven takana tehdessäni tarpeitani Prinsessalle sopivaan tapaan.

Tänään vuorossa on kulttuuria teatterin merkeissä parhaan ystäväni kanssa. Viimeisestä teatterivierailusta on kulunut aivan liian pitkä aika. Onneksi ensi vuonna pääsen aloittamaan rakkaan harrastukseni uudelleen ja ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen lavalle parrasvaloihin kaikkien ihailtavaksi.

Vielä tämän postauksen loppuun toteutan haasteen, jonka ihana Minttu minulle heitti. Mukaan haastan tällä kertaa vain kaksi uutta bloggaajaa, vaikka alkuperäisessä kehotetaan haastamaan seitsemän uutta bloggaajaa. Sori Minttu! Haastan mukaan Kallen ja Lauran. Tarkoituksena on vastata seuraaviin seitsemään kysymykseen:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Hieman hassu kysymys, sillä tottakai joulupukki on olemassa. Lapin suunnalla on aivan oikea joulupukin kylä, johon on joulupukki sekä tonttuja. Varsinaiseen tarujen joulupukkiin en ole uskonut vuosiin, mutta mielestäni olisi todella mukava saada lapsenomainen usko jouluun takaisin.

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?

Olen joskus harkinnut kirjoittavani joulupukille ja lapsena kirjoitin joka joulu "joulupukille" lahjatoivelistan, jossa kerroin mitä kaikkea haluan. Yleensä sieltä yksi tai kaksi lahjaa löysivät tiensä lahjasäkkiin. Eivät muutkaan lahjat koskaan olleet huonoja.

3. Onko kinkku juhlapöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Selviän aika hyvin ilmankin, sillä en erityisemmin pidä joulukinkun mausta. Anopin tekemien karjalanpiirakoiden päälle se kuitenkin sopii hyvin. Tietysti sinapin kanssa. Emme osta kotiimme kinkkua, vaan mieheni saa nautiskella siitä erilaisilla joulupäivällisillä, joilla joudun käymään.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

En ole koskaan saanut noloja joululahjoja tai kokenut yhtään noloa muistoa lahjojen jakoon liittyen. 

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

Itse asiassa tähän mennessä en muista yhtään lahjaa, joka olisi jäänyt kaapin perälle piiloon. Saamani lahjat ovat aina olleet tarpeellisia tai haluamiani. Olen ollut ilmeisesti keskivertoa hemmotellumpi lapsi köyhistä oloista huolimatta. Sain aina sen, mitä eniten toivoin.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Sen jälkeen, kun muutin pois vanhempieni luota, en ole omistanut joulukuusta. Tänä vuonna kuitenkin tahtoisin joulukuusen, jonka voisin koristella yhdessä pienen prinssini kanssa perinteisillä joulukoristeilla. Palloja ja nauhaa (minkä niminen se olikaan?) ja kynttilöitä ja tietysti tähti latvaan. 

7. Ostatko kotiin joulukukkia? Hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

En oikeastaan ikinä osta kotiini kukkia, sillä onnistuisin todennäköisesti tappamaan kaktuksenkin janoon. Jos kuitenkin valitsisin jonkun kukan, ostaisin hyasintin, sillä ne tuoksuvat mielestäni hyvältä. 

Lempijoululauluni tunnelmissa toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa joulunodotusta. 

Rakkaudella

BellaDonna

"Mä elän vieläkin"

Viimeisestä blogipostauksesta on vierähtänyt masentavan pitkä aika. Pitkäänhän uudenvuoden lupaukset pitivätkin, melkein joulukuuhun asti. Olen kuitenkin jollain tasolla ylpeä itsestäni, sillä yleensä lupaukseni stoppaavat jo sinne tammikuun ensimmäisille viikoille tai viimeistään helmikuun puoleen väliin. Syytän osittain koulua, sillä kaikkien projektien keskellä on todella hankalaa löytää motivaatiota ja aikaa kirjoittaa blogia. Kuitenkin päätin kasata itseni ja päivittää hieman kuulumisiani rakkaiden lukijoideni (onhan teitä vielä kuulolla?) iloksi.

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen pukeuduin halloweenia ajatellen koulumme halloween-teemapäivää 31.10. Ja pukeutuminen kannatti aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta, sillä voitin palkinnon yhtenä parhaista pukeutujista! Kannattaisi joskus toistekin herätä viideltä aamulla laittautumaan. Maskeerauksestani vastasi aina niin ihana pikkusiskoni, joka tuli edellisenä iltana yöksi ja vielä keskiyöllä olin hereillä liian tiukkojen pienten lettien kiristäessä päänahkaani.

Olen myös ehtinyt reissaamaan. Kävimme tällä viikolla Joensuussa sekä Juuassa tutustumassa Tulikiveen. Aivan uskomaton paikka, kannattaa käydä vilkaisemassa, jos sielläpäin liikkuu. Mukaan tarttui myös Suklaatilan suklaita sekä käsintehtyjä Grenna Polkagriskokerin salmiakkityynyjä. Jälkimmäisiä en ole vielä ehtinyt maistella, mutta Suklaatilan suklaat ovat parasta suklaata, mitä olen koskaan päässyt maistelemaan.

Tavoistani poiketen olen ostanut kokonaiset neljä joulukalenteria tänä vuonna. Vielä kaipaisin tosin kokoelmieni jatkoksi partiolaisten joulukalenteria, joka on tähän mennessä ollut jokajouluinen perinne. Pitänee metsästää partiolaisia sosiaalisen median kautta, jos vielä saisin pidettyä perinnettä yllä.

Ensimmäinen kalenteri, jonka olen ostanut vain pientä prinssiä ajatellen on Mauri Kunnas -kirjakerhosta tuttu laatikko-joulukalenteri, johon rakastuin heti ensisilmäyksellä nähdessäni sen kirjakerhon jäsenlehden sivuilla. Lapsuudessani meillä oli joulukuusen muotoinen joulukalenteri, josta löytyi aina karkkia ja tarroja joka päivän kohdalla. Saimme pikkusiskoni kanssa avata vuorotellen joka päivä pussin. Ja tietysti jouluaatosta tapeltiin! ;) Toivon, että pieni prinssini löytää tuosta kalenterista samanlaista iloa, kun itse aikoinaan löysin omastani. Kotoa pois muuttaessani jäin eniten ikävöimään juuri tuota joulukuusen muotoista kalenteria.

Muut kalenterit ovat aivan tavallisia suklaattomia adventtikalentereita, Mauri Kunnas -kirjakerhosta tietenkin. Tähän väliin on pakko lisätä, että minulle ei ikävä kyllä makseta mainostamisesta. Millaisia joulukalentereita teillä on vai onko mitään?

Rakkaudella BellaDonna

Voitto kotiin!

Pari päivää sitten osallistuin toiveikkaana Mintun arvontaan, jossa oli palkintona ihana, söpö norsukukkaro Arkkikaupasta. Ja ensimmäinen arvontavoittoni moneen vuoteen. Kyllä nyt hymyilyttää. Ihana piristys rankkaan kouluviikkoon!

Kukkaron lisäksi paketista löytyi Fazerin parhaista tuttuja Lakta-konvehteja (ovat muuten lemppareita) ja Haribon nallekarkkeja. Eikä sovi unohtaa ihanan söpöä kissakorttia. Ilmeisesti Minttu on toiminut loistavana vakoilijana ja tiesi, että kissat ovat erittäin lähellä Prinsessan sydäntä. Kiitos Mintulle upeasta palkinnosta!

Kuten ensimmäisessä kappaleessa hieman vihjaisin, edellinen kouluviikko on ollut hieman tavallista rankempi. Syy voi löytyä tiistaina pidetyistä opiskelijabileistä tai vaihtoehtoisesti ensi viikon "syyslomasta" eli intensiiviviikosta, jonka jälkeen alkaa tenttiviikko lukuisine deadlineineen. Onneksi lähes kaikki tehtävät ovat laajuudestaan huolimatta mielenkiintoisia, erityisesti maailmanympärimatkan suunnittelu. Ainoa tehtävä, joka tulee tuottamaan minulle ongelmia on englanninkielinen CV sekä työnhakuilmoitus. Kaipa niistäkin selviää läpi hyväksytysti.

Tänään tosin en aio tehdä mitään kouluun liittyvää, vaan rentoudun sohvalla pikkuprinssin kanssa. Saatan ehkä lähteä myöhemmin ulos jos ei sada, mutta sekään ei ole välttämättömyys. Huomenna valtakunnassa alkaa suursiivous, johon en ole ehtinyt paneutua kunnolla koulukiireiden vuoksi. Ja miehethän tunnetusti vain sotkevat! ;)

Rakkaudella
BellaDonna

Yleisiä kuulumisia

Äh, jälleen on vierähtänyt vähän liian pitkä aika viime päivityksestä. Tekosyyni asialle on kiire.

Koulu vie yllättävän paljon aikaa minulta. En olisi ikinä uskonut, että jo ensimmäisen vuoden restonomian opiskelu menee lähes kokoaikaisesti tietokoneella ryhmätöitä ja projekteja työstäen! Juuri äsken sain valmiiksi videon, jonka editoimiseen olen käyttänyt tänään kymmenisen tuntia ja kirjoittamiseen on mennyt nelisen tuntia. Pieni mainospätkä vain!

Eilen saimme päätökseen myös matkan suunnittelu -projektin, joka oli aikataulullisesti todella haastava toteuttaa. Ehdimme kuitenkin hyvin ennen palautuspäivää, vaikka yksi ryhmäläisistämme saikin paremman tarjouksen muualta ja häipyi maisemista jättäen vain muutaman nerokkaan solvauksen kaikumaan korviini. No, olen liian aikuinen välittämään tuollaisesta!

Huomenna on onneksi etäpäivä, jonka aion viettää perheeni kanssa. Emme lähde mihinkään tästä asunnosta, enkä aio edes avata tietokonetta tai televisiota tai vastata edes ei-tärkeisiin tekstiviesteihin. Joskus toivoisin voivani vain pakata repullisen ruokaa ja vaatteita ja lähteä vain autiolle saarelle rakkaideni kanssa, ihan ilman kommunikaatiovälineitä! Toiveajattelua, sillä teknologia on niin nykypäivää. Enkä valita, sillä teknologia on helpottanut elämää todella paljon jopa omana kouluaikanani esikoulusta ammattikorkeaan.

Yläkoulussa saimme jo tehdä osan aineistamme tietokoneilla, Powerpoint teki esitelmistä visuaalisesti kauniita ja opetuksesta mieleenpainuvaa. Nykyään tabletit ja läppärit kulkevat kätevästi laukussa ja pilvipalveluun on nopea päivittää tarpeellisia tiedostoja. Lähes jokaisella ryhmätyöllämme on oma pilvipalvelu, ja koen etten voisi enää elää ilman sitä. Onko minusta tullut nörtti?

Nyt siirryn tietokoneelta hyvin ansaitulle hemmottelutuokiolle piikkimatolle, jonka jälkeen aion vetäytyä unten maille omaan tilavaan sänkyyni.

Good night everybody! Sleep tight!

BellaDonna

Haasteita ja kuulumisia, vol 365

Tällä hetkellä istun koneella päälläni rakkaat, mutta niin kuluneet ja reikäiset collegehousuni sekä valtava t-paita, jonka olen sosialisoinut käyttööni miehen vaatekaapista sen kummemmin asiaa pohtimatta.

Minun pitäisi pohtia Thomas Cookin merkitystä turismille. Sen sijaan kuuntelen Youtubesta valittuja Happoradion kappaleita. Keskittyminen herpaantuu. Unelmia ja toimistohommia pyörähtää soimaan yhä uudelleen. Huomenna on maanantai. Viikonloppu katosi yhtä nopeasti menneisyyteen, kuin viime viikkokin. Koulutyö on tempaissut minut sisäänsä. En valita, sillä nautin sisältörikkaasta elämästä enemmän kuin neljän seinän sisällä jumittamisesta. Sitäpaitsi ilman koulua en olisi tutustunut ihaniin uusiin ystäviini.

Keskiviikkona 10.9.2014 kohtasin hetkellisen totuuden hetken ja tein peruuttamattoman valinnan. Käytin aiemmin varatun tatuointiaikani. Siinä se nyt komeilee, vasemmassa olkavarressani. Ihailkaa!

Ihanalta Mintulta sain jälleen kerran kiinnostavan haasteen, johon vastaan hieman aiottua myöhemmin. Haasteen ideana on listata minulle seitsemän rakkainta esinettä. Tämä on todellakin vaikea tehtävä, sillä en oikeastaan ole järin materialistinen persoona. Pärjäisin huomattavasti pienemmällä tavaramäärällä. Tässä listatut esineet eivät siis ole paremmuusjärjestyksessä, sillä kaikki ovat minulle yhtä tärkeitä.

1) Kirjat. En voi luetella vain yhtä tai kahta kirjaa, joten sisällytän tähän yhteen esineeseen kaikki kirjani, joita valehtelematta on vähintään pari sataa. En ole koskaan laskenut.

2) Puhelin. Kuulun surullisenkuuluisaan älypuhelimilla leikkivään nuorisoon. En voisi elää ilman rakasta Lumiaani. Tai ainakin saisin vieroitusoireita.

3) Lompakko. Ihana, juuri sopivan kokoinen nahkainen lompakko, jossa jopa joskus on jotain täytettä.

4) Pyykinpesukone. Tarvitseeko selittää?

5) Valokuva-albumi, jossa on kuvia pikkuisesta prinssistäni synnäriltä lähtien. Eikä ole muuten digitaalinen, vaan ihan oikea, perinteinen valokuva-albumi.

6) Piikkimatto. Mukavan rentouttava pitkän päivän jälkeen.

7) Astianpesukone. En tätäkään sen kummemmin selitä. Numero nelosen lisäksi tämäkin toimii parisuhteen pelastajana, jos molemmat osapuolet vihaavat tiskaamista.

Nyt Prinsessa jatkaa koulutehtäviensä pariin ja sen jälkeen nukkumaan pienen prinssin viereen.

Hyvää yötä kaikille!

BellaDonna

Fuksiaisia, sairastelua ja flunssalääkkeitä

Ihanat, suuresti mainostetut fuksiaiseni vietettiin 3.9, eli toisin sanoen viime keskiviikkona. Joukkueemme oli aivan mahtava, emmekä tasan tarkkaan jääneet viimeisiksi! Tehtävät olivat mitä olivat, mutta rohkea heittäytyminen palkittiin. Ja muutamia rohkaisuryyppyjäkin saatoimme nautiskella. Muuten, tukkihumalaa ei kannata pelata humalassa. Itse pyllähdin pari kertaa maahan todella kivuliaasti ja takapuoleni oli todella hellänä pari päivää.

Tehtävinä oli myös drinkkien sekoittamista, takapuolen keinuttamista, vaateketjuja (josta saimme täydet pisteet riisuutumalla alasti), Oli sananselitystä ja uusien merkitysten keksimistä. Ja täydellinen joukkue. Joukkueeni tytöt ovat parasta, mitä olen koskaan tavannut. Ihanat, aikuiset, sopivan hullut ystäväni. Uhosin tulevani suosituksi koulussa, ja olen rohkeasti jutellut uusien ihmisten kanssa. Facebook-ystävieni määrä on noussut huimaan kasvuun ja jopa keskustelen heidän kanssaan. Käytävillä moikkailemme ja jäämme juttelemaan, tuntien jälkeen keskustelemme tuntitehtävistä yhdessä. Enää en jää yksin!

Fuksiaisten jatkot olivat eräässä paikallisessa yökerhossa, jossa löysin muutamia uusia ihania coctaileja ja useita vanhoja. Ääneni oli lähes kokonaan lähtenyt, mutta Irish Coffee piti minut tolpillani ja lämmitti mukavasti kurkkuani. Punainen kala hurmasi minut maullaan ja mustikkakeittoshotti vei kielen mennessään. Tuli sitä karaokeakin hoilattua. "It's my life, it's now or never. I don't want to live forever, I just want to live while I'm alive--"

Huomenna pääsemme vihdoin sovittamaan haalareita. Minulla on jo merkkejäkin valmiina, mutta janoan lisää. Toivottavasti joku ihana ihminen opettaa minut ompelemaan! Tällä erää nautin elämästäni todella paljon, vaikka akuutti äänen menetys yhä vaivaakin minua. Onneksi meillä on lukuisia erilaisia teelaatuja ja friteerauskeitin, jolla valmistan itselleni ihanan rapeita, täydellisiä ranskalaisia perunoita nakeilla.

Rakkaudella
BellaDonna

Kohta alkaa koulu!

Huomenna aloitan vihdoin opiskeluni ammattikorkeakoulussa, eikä jännitä yhtään! Olen niin innoissani, etten meinaa housuissani pysyä. Sain juuri kuulla, että uusi opiskelijakorttini on lähetetty postilla kohti kotiosoitettani. Alennukset, here I come! Sain myös kuulla, että eräs henkilö, johon tutustuin pääsykokeissa kesäkuussa pääsi varasijalta ja sai koulupaikan. Nyt minulla on jo kaksi fuksiystävää ja yksi vähän vanhempi tuttava koulusta. Odotan myös innolla ensi kuussa järjestettäviä fuksiaisia joihin toinen ystävättäristäni on lupautunut seuralaisekseni.

Flunssastani huolimatta sain aikaiseksi vihdoin hakea pyöräni säilytyksestä omaan ulkovälinevarastoomme. Toivon, etteivät naapuruston kullannuput ruuvaile kovinkaan paljon pyörästäni osia irti, kuten naapurimme lastenvaunuista. Älyvapaata toimintaa tosiaankin!

Pyöräillessäni kotiin päätin tilipäivän kunniaksi käydä shoppailemassa apteekissa. Yllättävän paljon rahaa saa menemään sairasteluun noin yleisesti ottaen. Paketti kurkkukipua helpottavia Strepsilsejä, pullo yskänlääkettä, pullo lapsen D-vitamiinitippoja ja paketti allergialääkettä kustansivat yhteensä noin neljäkymmentä euroa! Milloin apteekkeihin luodaan kanta-asiakasjärjestelmä, johon kertyneillä pisteillä voisi ostaa tarvitsemiaan tuotteita joko edullisemmin tai jopa veloituksetta?

No, toivon mukaan ei tuolla tarvitse taas pariin kuukauteen käydä.

Rakkaudella,
BellaDonna

Pikainen päivitys "smurffiudesta"

Nyt se sitten on tehty. Hiukseni värjäytyivät eilen sisareni avustuksella sinivihreiksi. Kuva ei anna täyttä oikeutta värille, vihreäkin sävy on tosielämässä kirkkaampi ja kauniimpi, mutta oikeaa kameraa ei taaskaan ollut käytettävissä.

Avopuolisoni kutsuu minua ystävällisessä mielessä smurffiksi, eikä suostu kommentoimaan hiusteni väriä, sillä hän ei kuulemma ole "ihan niin itsetuhoinen". Omasta mielestäni väri on todella onnistunut ja olen siihen tyytyväinen.

Isäni mielestä on jollain tasolla hyvinkin tuomittavaa, että pienen lapsen äiti käyttäytyy "kuin teini" ja poikkeaa vähänkään massasta. Äitini mielestä voin täysi-ikäisyyteni puolesta tehdä itselleni mitä ikinä tahdonkin. Hän myös ymmärtää (nykyään), ettei aiheesta nalkuttamisella ole minkäänlaista vaikutusta.

Mitä mieltä olette: Onko väärin, jos pienen lapsen äiti poikkeaa ulkonäöllään normeista esimerkiksi värjäämällä hiuksensa shokkiväreillä tai ottamalla näkyviä tatuointeja tai lävistyksiä?

Rakkaudella
BellaDonna

Koruja blondille!

Vihdoin! Tänään postiluukusta tupsahti odotettu kirjelähetys. Mintun koruja ihaillessani päätin pienen harkinnan jälkeen sortua itsekin tilaamaan muutamia koruja Eekun blogikirppikseltä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kolmet korvakorut, joista ensimmäiset pääsivät heti sovitukseen.

Tuo musta "tyylikäs" piste on pari päivää sitten hajonnut nappikorvakoru, jota en älynnyt ottaa pois ennen kuvailuja.

Valitsin korvakoruja, joilla on minulle symbolinen merkitys. Nuo nappikorvikset valitsin siitä yksinkertaisesta syystä, että olen kyllästynyt mustaan ja muihin synkkiin väreihin. kuvasta poiketen väri on enemmänkin vaaleaan violettiin vivahtava. Violetti on yksi väreistä, jotka nykyään miellyttävät silmääni.

Lohikäärmeet valitsin, sillä olen aina rakastanut lohikäärmeitä. Erityisen paljon rakastin Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikoiden lohikäärmeitä. Tietysti Veljeni Leijonamielestä tuttu Katla-lohikäärme on mielenkiintoinen hahmona. Rakastan.

Pääkalloavaimet ovat loistava katsaus teiniangstivuosiini. Noin 13-15-vuotiaana jokaisessa vaatteessa ja korussa piti olla pääkalloja (tai ainakin mustaa väriä). Minulla oli pääkallopenaali, pääkallopaitoja parikin kappaletta, pääkallomuki (jonka aion vielä hakea vanhempieni luota, on aivan järkyttävän hieno), pääkallolautanen ja aivan järkyttävän paljon itse piirrettyjä pääkalloyritelmiä. 

Minulla taitaa olla aikaistettu keski-iän kriisi. Tahdon tehdä jotain repäisevää. Olen viime aikoina blondannut hiuksiani kerta kerralta vaaleammiksi ja nyt on edessä viimeinen blondaus. Seuraavalla kerralla hiukset nimittäin muuttuvat sinisiksi. Tämä on päätetty ja värikin on tilattu tänään. Ehkä se ensi viikoksi ehtii Englannista tänne. Saa nyt nähdä. Voi myös olla, että rikon hieman periaatteitani ja lähetän tänne kuvan valmiista värjäyksestä, tosin niin ettei minua siitä kuvasta tunnista. 

Rakkaudella

BellaDonna

"Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin..."

Kuten ihana Jukka-Poika minulle lähes päivittäin lurittelee nettiä selaillessani. Työni loppuivat siis virallisesti 31.7 ja tämän kuun alku on kulunut hivenen hitaasti päivien ollessa samankaltaisia keskenään. Mutta eikö loman kuulukin olla hivenen pitkäveteinen? Itse nautin velttoilusta sopivissa määrin. Nyt lomaillessa minulla on aikaa maata sohvalla katsomassa Bonesia tai RuPaul's Drag Race:a miehen välillä ottaessa vastuuta lapsenhoidossa. Ehdin myös joinain päivinä sohvaltani koneelle pelailemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

Koulun alku jännittää minua hieman, sillä en tunne vuosikurssiltani ketään. Paitsi yhden ihanan, minua pari vuotta vanhemman tytön, johon tutustuin pääsykokeissa. Jännitän myös siksi, että olen päättänyt ottaa oppia virheistä, joita tein lukiossa ja peruskoulussa. Tukahdutin itseni. Yritin olla jotain muuta kuin olen, ja siksi epäonnistuin. Olin epäsuosittu, sillä en osannut toimia sosiaalisissa tilanteissa. Maineeni jatkui lukioon, sillä pienellä paikkakunnallamme on erittäin vähän lukioita. Tähän lukioon tulivat puolet ikätovereistani vanhasta koulustani. Yritin ystävystyä näiden ihmisten kanssa, mutta heillä oli omat ennakkokäsityksensä siitä, mitä olen. Epäsuosittu.

Virheeni oli mennä lukioon, jossa ihmiset tunsivat minut. Virheeni oli myös yrittää ystävystyä ihmisten kanssa, jotka tiesin etukäteen ja jotka eivät hyväksyneet minua itsenäni edes peruskoulussa. Virheeni oli yrittää vaikuttaa eri ihmiseltä, sillä en ollut muuttunut juuri lainkaan. Olin (ja olen yhä) sama sosiaalisesti kömpelö itseni. En tajunnut, etteivät hekään olleet muuttuneet. Onneksi löysin lukion ensimmäisenä vuonna samanhenkistä seuraa, jotka kituuttivat lukiossa kanssani neljä vuotta ja viettivät jopa vapaa-aikaa yhdessä kanssani. Kyseiset henkilöt ovat yhä jollain lailla osa elämääni, vaikkemme yhtä tiiviisti pidäkään yhteyttä.

Tällä kertaa aion toimia toisin. Aion olla rohkeasti oma itseni. Aion olla avoimempi, aion saada paljon uusia ystäviä. Aion tehdä kaikkeni nostattaakseni ryhmähenkeä kursseilla. Aion ottaa kritiikin vastaan pää pystyssä ja kehittyä, vaikka hyväksymäni opiskelupaikka ei ole täysin omaa alaani. Ja aion hankkia haalarit! Ja paljon merkkejä niihin haalareihin (jotka ovat ihanan taivaansiniset, mikäli erääseen tuttavaani on luottaminen).

Innokkaissa tunnelmissa,
BellaDonna "the Princess"

Kesän ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) reissun kuvasaldoa

Aiemmassa postauksessani viime perjantaina lupailin kuvapostausta viimeistään tänään, joten pakkohan minun on lupaukseni lunastaa!

Lauantaina aamutuimaan pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaan kohti Suomen ihanaa pääkaupunkia, Helsinkiä. Olimme aiemmin sopineet isosiskoni kanssa olevamme viimeistään aamuyhdeltätoista Itäkeskuksella, joten varasimme reilusti aikaa matkaan sekä taukoihin. Pikkuprinssi malttoi autossa hienosti, joten taukoja tarvittiin yllätyksekseni vain yksi. Ehdimme siis aikataulun mukaan sopivasti Itäkeskukselle, jossa vaihdoimme istuimen vanhemman sisareni autoon ja purimme rattaat pienestä takakontista ulos. Hoitolaukku mahtui koostaan huolimatta mukavasti rattaiden alaosaan, ja viimein shoppailu sai alkaa!

Harmi, että alennusten tässä vaiheessa pienelle prinssille sopivia vaatteita ei meinannut löytyä mistään. Itse asiassa sain pienelle prinssille ainoastaan yhdet housut, KappAhlista. Masentavaa. Onneksi samasta kaupasta löysin myös itselleni vaaleat pitkät housut huimaan viiden euron hintaan.

Pahoitteluni, en jostain syystä saanut käännettyä omia housujani oikein päin.

KappAhlista löysin lastenosastolta ihania värikkäitä ponnareita, joihin rakastuin ensisilmäyksellä. Tiedän, että metallia sisältävät ponnarit vaurioittavat hiuksia, mutta en voinut vastustaa kiusausta! Voiko minua tästä syyttää? ;)

Valitettavasti pienelle prinssille sattui pieni vesivahinko kauppoja kierrellessä ja päädyimme lastenhoitohuoneeseen. Heti ovesta sisään käveltyäni koko seinän kokoinen satumetsä häikäisi silmäni ja jäin haukkomaan henkeäni. Miksei kotipuolen kauppakeskuksissa ole näin upeita lastenhoitohuoneita? Kyseisessä huoneessa oli myös kaksi vessakoppia, joista molemmissa oli pönttö sekä aikuisille että lapsille, sekä tietysti perinteinen potta! Imetyskoppeja oli ainakin kolme, ja yhdessä oli jopa mikro! Tunsin oloni todella maalaiseksi suuressa kaupungissa. Tahdon muuten tuollaisen maisemaseinän kotiinikin!

Vaipanvaihdon jälkeen oli ihanan Yves Rocherin vuoro.

Ihana mieto vaniljantuoksuinen minihajuvesi tarttui mukaan hetken mielijohteesta. Yleensä en kovinkaan usein käytä hajuvesiä, mutta tuo on juuri sopivan arkinen minulle.

 Tietysti saippuoita pitää hamstrata mukaan, markettien valikoimat ovat yleensä tylsiä. Vasemmanpuoleinen on ihanan kesäiseltä tuoksuva "Collection Été". Keskellä brasilialaisia kahvipapuja, oikeassa reunassa limeä.

Mukaan matkaan pääsi myös ihana kesäkassi puisilla kantokahvoilla ja nepparikiinnityksellä. Eipä tarvinnut pakata ostoksia helposti repeilevään paperikassiin. Ja rantakassiksi tuo on täydellinen. Enää puuttuu ranta, jolle lähteä käymään tuon kauniin kassin kanssa.

 BodyShopista löysin pikkusiskolle lahjaksi mansikalta tuoksuvan suihkugeelin sekä vartalovoiteen. Harkitsin muitakin tuoksuja, mutta jostain syystä kyseisen kaupan vastaavat saippuat haisivat omaan nenääni kuvottavilta.

... Ja tietysti mukaan piti pakata myös onnittelukortti, jonka kyllä ostin kotikaupunkini kirjakaupasta. En voinut vastustaa kiusausta!







Jokaisen maalta tulevan täytyy ehdottomasti käydä Stockmannin herkkuosastolla.

 Ihanan makuisia keksejä (joiden kuvaa en myöskään saanut käännettyä). Punaisella somistetun paketin keksit olivat uskomattoman ihania, juuri sopivan tulisia goudan ja chilin makuisia keksejä, sinisellä somistetun paketin keksin olivat niin ikään herkullisia cheddarin makuisia keksejä. Suosittelen ehdottomasti! Paketin hintakaan ei päätä huimannut, hinta taisi olla luokkaa 1,75€ per paketti. Maistakaa ihmeessä, jos löydätte jostain.

Stockmannilta mukaan tarttuivat myös pari levyä Fazerin chilinmakuista tummaa suklaata ja pari isossa alennuksessa ollutta Sushi Meal Kit:iä, joita en malttanut sen enempää kuvata tavallisuuden vuoksi.







Itäkeskuksesta päädyimme sisareni luo kahville, josta jatkoimme muutaman tunnin kuluttua matkaa kotiinpäin Kouvolan Salpagrillin kautta. Itse ostin rullakebabin aurajuustolla, vaikkei se kantapaikkani kebabia voitakaan, paitsi kokonsa puolesta. Nälkä lähti ja palvelu oli todella mukavaa. Kotona olimme vasta yhdeksän-kymmenen tienoilla, väsyneinä ja hikisinä automatkan jälkeen. Kokonaisuutena matka oli mukava, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois.

Mintulta sain haasteen kertoa itsestäni 20 faktaa. Pahoittelen, jos faktat ovat jo ennalta tuttuja. Yritän parhaani!

1) Olen herkkä hajuille ja tuoksuille.
2) Lopetin työt toistaiseksi 31.7.2014, sillä tahdon keskittyä rauhassa alkaviin opintoihini.
3) Sosiaalisesti olen hivenen kömpelö välillä.
4) Olen kulinaristi, rakastan erilaisia ruokia (näkyy vyötäröllä!)
5) Jostain syystä en saa hiuksistani punaista pigmenttiä pois. (Kampaajat/kampaajaksi opiskelevat! Ilmoittautukaa!)
6) Tahtoisin kissan.
7) Minun on hankala saattaa esimerkiksi kirjoitusprojekteja loppuun.
8) Horoskooppini (härkä) ei kuvaa minua lähes ollenkaan, mutta nouseva merkkini (leijona) kuvaa minua lähes täydellisesti.
9) Olen ristiriitainen persoona. Osa minusta on siis ujo, toinen osa rakastaa esiintymistä.
10) Vaikka kaikki uneni ovat selkounia, en yritä vaikuttaa niihin, ellei tilanne muutu pelottavaksi. Annan unien kulkea omalla painollaan.
11) En ymmärrä tekniikasta juuri mitään.
12) Silti olen riippuvainen puhelimestani.
13) Tylsistyksissäni selaan sosiaalista mediaa ja toivon, että joku laittaisi minulle viestiä.
14) Inhoan tiskaamista yli kaiken.
15) Toivon, että pieni prinssi oppii nopeasti syömään siististi, jotta pyykkivuoret pienenisivät edes hieman.
16) Anoppini ja äitini käyvät hermoilleni todella pahasti.
17) Joskus kaipaan aikaa myös ilman lasta.
18) Olen huonomuistinen.
19) Ihmisten kuunteleminen on minusta mukavaa, varsinkin jos puhujalla on miellyttävä ääni.
20) Sama pätee musiikkiin.

Tänään en malta haastaa ketään, mutta haasteen saa napata matkaansa kuka vain! Jos nappaat haasteen, ilmoitathan minulle, jotta pääsen tyydyttämään uteliaisuuteni lukemalla 20 faktaa sinusta!

Rakkaudella
BellaDonna

Kuulumisia

Sairauksista on vihdoin parannuttu, vaikka helteet vaikeuttavat kaikkien nukahtamista. Lievästi stressaavaa. Töitä teen tässä kuussa enää kahtena päivänä, jonka jälkeen poistun kyseisen työpaikan listoilta todennäköisesti lopullisesti. Elokuun vietän lomaillen ennen koulun alkua.

Eilen illalla sain aivan mielettömän typerän, mutta siitä huolimatta loistavan idean. Mieheni on koko viikon puhunut tahtovansa Helsinkiin erääseen tapahtumaan, johon olen pitkin hampain suostunut hänet päästämään. Torstai-iltana kahdeksan aikoihin keksin, että tahdon itsekin mukaan, en kyseiseen tapahtumaan, vaan shoppailemaan.

Innostuneena lähdin tavoittelemaan sisartani puhelimitse, ja sainkin hänet kiinni kymmenen jälkeen. Shoppailuseurakin on järjestetty. Joku saattaa pohtia, mihin pieni prinssi laitetaan reissun ajaksi, mutta vastaus on todella yksinkertainen: Poikani, mieheni ja minä pakkaudumme ystävämme kanssa autoon kukonlaulun aikaan ja olemme aamupäivällä perillä. Suunnitelman mukaan minut ja pieni prinssi tiputetaan kyydistä Itäkeskuksella, jossa myöhemmin tapaan seuralaiseni. Tarkoituksena on hankkia ainakin vaatteita ja pari lahjaa. Vaatteista todennäköisesti jaan kuvia sunnuntaina tai ensi viikon perjantaina, jolloin pääsen näyttämään myös lahjan, jonka hankin nuoremmalle sisarelleni (joka lukee tätä blogia säännöllisesti ja jaksaa aina kommentoida jokaista pientä epäkohtaa, kuten sen, mitä chia-siementen pussissa lukee).

Ai niin. Tatuointiaika on varattu syyskuun alkuun. Jännittää!

Rakkaudella,
BellaDonna

Laihdutusta ja sairastelua

Parin viikon aikana oloni on ollut todella vetämätön, kurkkua on koskenut ja olen ollut todella väsynyt. Tänä aamuna perjantain (ja työpäivän) kunniaksi minulle nousi kuume ja ääni lähti lähes kokonaan, ulosanti on lähinnä käheää pihinää. Tämä ei ole välttämättä kovinkaan huono asia, sillä kuumeen ansiosta voin olla pois töistä tämän päivän ja parantua viikonlopun yli rauhassa. Tai niin ainakin luulin. Unohdin erään tärkeän tekijän: Pikkuprinssin. Jolle muuten puhkesi tänä aamuna rokotuksen aiheuttama lievä tuhkarokko, joka oli neuvolan tädin mukaan täysin odotettavissa. Ei siis mitään vakavaa, onneksi. 

Eilen aloitin chia-siementen käytön isosiskoni vinkistä. Kyseinen "superfood" kuulemani mukaan vähentää napostelun tarvetta ja pitää vatsan täyden tuntuisena pidempään. Mielestäni tämä kuulostaa todella hyvältä ajatuksena, sillä koen napostelun olevan suurin ongelmani painonhallinnassa. Siemenillä on paljon positiivisia puolia, mutta mielestäni paras puoli on mauttomuus. Olen kokeillut Nutrilet-pirtelöitä ja ateriankorvikepatukoita, jotka ovat lähes poikkeuksetta haisseet kuvottavilta ja maistuneet sahajauhoilta. Nämä eivät maistu tai haise miltään. Lisäksi "geeli" on todella helppo lisätä esimerkiksi pirtelön tai smoothien sekaan.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille, muistakaa kommentoida ahkerasti! 

BellaDonna

Saavutuksia ja elämän pieniä iloja

Eipä tämä kai ole enää mikään salaiuus: Elokuun lopulla alan jälleen opiskella. Minut on hyväksytty AMK:hon opiskelemaan restonomiksi. Jollain tavalla olen ylpeä itsestäni, vaikken haluamalleni alalle päässytkään. Vimeistään ensi viikolla ilmoitan oppilaitokselle hyväksyväni opiskelupaikan.

Huomenna on luvassa jännttävä päivä. Menen erään toverini mukaan katsomaan, kun hänelle tehdään tatuointia. Olin positiivisesti yllättynyt henkilön pyydettyä minua mukaan, sillä harkitsen itsekin vakavasti tatuointia ja kysyin kyseiseltä henkilöltä kokemuksia paikkakuntamme tatuointiliikkeestä. Ehkä minullakin on "leima" jo ensi kuussa..!

Viikonloppuna olimme viettämässä idyllistä viikonloppulomaa anoppilassa. Ruoka oli hyvää, saunoimme pitkästä aikaa oikein kunnolla ja kävin uimassa ensimmäisen kerran tänä kesänä. Viime kesänä en päässyt kertaaaan uimaan, joten kehityksen huomioonottaen pääsen ehkä uimaan ensi kesänä kokonaiset kaksi kertaa!

Helleaalto on rantautunut paikkakunnallemme vihdoin. Harmi vain, että olen pahimpien helteiden aikana töissä paikassa, jossa lämpö ousee pahimmillaan 40:ään asteeseen. Eikä ilmastoinnista tietoakaan. No, menee se kesä näinkin.

Rakkaudella,
BellaDonna

Äidin avautuminen

Viime päivinä olen huomannut, kuinka nopeasti aika kuluu. Välillä vähän liiankin nopeasti. Vasta vähän aikaa sitten pieni prinssini oli nyytti, joka käpertyi syliin nukkumaan, nyt samainen nyytti juoksentelee ympäri asuntoa nauraen, eikä nukahda millään.
Tuon nyytin, minun pienen prinssini syntymästä on huomenna kulunut vuosi.

Vauvavuosi on siis virallisesti ohi. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut iloa, surua, säikähdyksiä, naurua ja onnistumisia. Ensin käännyttiin selälleen, sitten vatsalleen, noustiin istumaan, kontattiin ja lopulta käveltiin ja juostiin. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnettä, kun pieni poika juoksee syliin nauraen ja suukottelee kasvoni märiksi. Tai sitä tunnetta, kun pieni lapsi käpertyy kylässä syliin, takertuu tiukasti kiinni paitaan ja imeskelee kaulakoruni helmiä kuin turvaa hakien.

Alussa olin väsynyt ja voimaton, mutta ajatellessani kulunutta vuotta, näen kuinka paljon olen kasvanut ihmisenä ja Äitinä. Isolla alkukirjaimella. Olen oppinut paljon sekä itsestäni, että vauvastani. Olen oppinut nauttimaan jokaisesta hetkestä, olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.

Tänään otimme varaslähdön syntymäpäivien juhlintaan. Voin ylpeänä kertoa, että lähes kaikki oli kotitekoista (Dominot ostettiin kaupasta). Isosiskoni leipoi mokkapaloja, äitini leipoi ison pullarinkelin ja suklaakakun. Itse leivoin Ilopillerikakun, chilipähkinuäkeksejä ja kinkku-ananashyrriä. Kaikki onnistuivat loistavasti (vaikka itse sanonkin). Kuvaa kakusta en valitettavasti saa kännykällä lisättyä, mutta yritän myöhemmin uudelleen koneella.

Rakkaat lukijani, valutan vielä viimeiset siirappiset pisarat kuvotukseksenne:

Pieni, rakas prinssini. Olet minulle rakkain ja lupaan yrittää seuraavankin ikävuotesi olla entistä parempi äiti sinulle. Hyvää syntymäpäivää, rakastan sinua yli kaiken, maailman ympäri ja takaisin!

BellaDonna

Elämäni mukit

Mintulta sain inspiraation avata hieman erästä harrastustani, mukien keräilyä. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka kiertelevät kirpputoreilla tutkimassa mukivalikoimia. Mukin ei tarvitse olla Arabiaa tai Muumia, sillä minulle riittää esteettisyys. Osa mukeistani päätyy lasivitriiniin, osa yleiseen käyttöön. Tässä postauksessa avaan hieman vitriiniäni ja esittelen muutamia mukejani.

Tämä muki on ollut jo jonkin aikaa lasivitriinissä (huomaa pöly ja sormenjäljet). En tiedä, miksen ole innostunut käyttämään kyseistä mukia ihan tavallisessa arjessa, sillä mitä luultavimmin muki kestää käyttöä aivan yhtä hyvin kuin muutkin mukit. Tämän sain joskus kaupanpäällisiksi Punnitse&Säästä-liikkeestä siellä asioidessani. Taisin ostaa chilisuklaa-teetä.

Tämän mukin ostin kauan sitten Helsingistä Rokkikaupasta (kyseinen liike lopetettiin muutamia vuosia sitten) Kalliosta. Kahvan hajottua en raaskinut heittää mukia pois, vaan asettelin mukin vitriiniin ihastuttamaan katsojiaan.

Näitä Unicef-mukeja ostin pari vuotta sitten kaksi kappaletta, enkä ole raaskinut näitä alkuperäispakkauksestaan ottaa. Viime vuonna yritin etsiä samanlaisia mukeja Unicefin kojulta, mutten löytänyt niitä. Ilmeisesti valmistus on säästösyistä kokonaan lopetettu.

Tämä söpöläinen tarttui mukaani kirpputorilta ollessani raskaana. Hormonihöyryiset aivoni eivät voineet vastusta söpöä, ihanaa, lutuista kisumisulaista. En ole uskaltanut käyttää tätä mukia, sillä pelkään särkeväni sen. Mistä näitä saa uutena?

Esimerkki käytössä olevista mukeista. Joimme miehen kanssa näistä aamukahvit, joten eivät ihan puhtaita ole. Rakastan Kiroilevaa siiliä, Milla Paloniemi, jos luet tämän, tahdon vain kertoa sinulle, että olet nero. Nämä mukit olen saanut lahjaksi, toisen mieheltäni, toisen pikkusiskoltani.

Tässä viimein kokoelmani helmi. Valitettavasti jostain syystä en saanut kuvankäsittelyohjelmillani tätä käännettyä, pahoitteluni. Tämän mukin (ja lusikan) voitin noin kymmenen vuotta sitten Linnanmäen Köydenvedosta. Muki ja yhteensopiva lusikka ovat ihan posliinia. Tätä mukia en aio ottaa käyttööni, vaan ihailen sitä aina ohi kulkiessani. Eikö olekin kaunis?






Vitriinikaapin ovi sulkeutuu ja varmuusketju munalukkoineen kilahtaa kiinni. Tähän päättyy mukiesittely. Bonuksena saatte kuvan uudesta hoidokistani, Afroditesta. Toivon hänelle pitkää ikää.

BellaDonna kuittaa.

Tasa-arvoisesta avioliittolaista

Iskenpä minäkin lusikkani tähän soppaan. Keskiviikkona lakivaliokunta äänesti sukupuolineutraalista avioliittolaista, toisin sanoen homoseksuaalien oikeudesta astua avioliittoon rekisteröidyn parisuhteen sijaan. Äänestys päättyi tulokseen 10-6, avioliittolain uudistusta vastaan. Tämä tulos saa minut vihaiseksi ja surulliseksi, aivan kuten monet muutkin ihmiset. Meidät, jotka kannatamme tasa-arvoa.

Vielä vuonna 2014 liian monet ihmiset syyttävät sukupuolineutraalin avioliiton puolestapuhujia huomionhakuisiksi. Miksi homojen pitäisi päästä naimisiin, eikö rekisteröity parisuhde riitä?

Ei. Se ei todellakaan riitä.

Avioliitossa ei ole kyse kirkosta, sillä naimisiin voi mennä maistraatissakin. Kukaan ei ole tosissaan vaatimassa kirkkoja siunaamaan homoseksuaalien avioliittoja (vaikka se olisi plussaa), vaan homoseksuaaleille vaaditaan samoja oikeuksia, kuin heteroillekin. Kuulostaako tämä pahalta ja syntiseltä?

Minun mielestäni ei. Avioliitto mahdollistaa monia asioita, jotka rekisteröidystä parisuhteesta puuttuvat. Näistä tärkein on mielestäni adoptio-oikeus ja oikeus yhteiseen sukunimeen.

Homoparilla ei ole mahdollisuutta adoptoida lasta perheen ulkopuolelta. Tunnen itse sateenkaarilipun alla marssivan perheenäidin, ja hän huolehtii naisystävänsä kanssa lapsestaan vähintään yhtä hyvin, kuin kuka tahansa heterosuhteessa elävä.

Sukupuolineutraalin avioliittolaki olisi osoitus siitä, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia keskenään. Homoseksuaaleista ei yhtäkkiä tule enemmistöä, kouluissa ei tulla opettamaan lapsille homoseksiä, eläinten raiskaaminen ei muutu lailliseksi. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä saavat solmia avioliiton, olivat he sitten miespari, naispari tai heteropari.

Olen puhunut.
BellaDonna

Virtahepo makuuhuoneessa

"VOI PER-!" kuului eilen illalla makuuhuoneesta. Syynä ei ollut seinään tai kaapin oveen törmääminen, kuten yleensä, vaan vaa'an (järkyttävän suuri lukema). Seuraavaksi puoliso kykeni kuulemaan muutamia kohteliaisuuksia, kuten "Paskavaaka!"

Lukema ei siitä kuitenkaan mihinkään muuttunut, joten Prinsessan oli aika mitata vyötärönympärys. Vyötärönympärys Prinsessalla kuitenkin on pienentynyt kuluvan vuoden aikana jonkin verran. Seuraava kilahdus (ja napsahdus mittanauhan osuessa seinään) kuului Prinsessan tajutessa vyötärönympäryksensä kasvaneen karkkilakosta huolimatta. Oli aika ryhtyä tositoimiin.

Tästä päivästä lähtien Prinsessa totaalikieltäytyy karkista, pullasta, kekseistä, sipseistä, jäätelöstä ja sokeroiduista juomista (limsat, mehut), kunnes osaa käyttää niitä possuilematta. Mies toi töistä tullessaan porkkanoita. Ja kerjäsi verta nenästään mättämällä kaksin käsin juustonaksuja valtaisaan suuhunsa Prinsessan järsiessä katkerana porkkanaansa. Jos katse voisi tappaa, miehellä olisi useampia tikareita sojottamassa ympäri kehoaan.

Onneksi mies toi myös sokeritonta Lidlin Cola zeroa. Ehkä sitä juomalla sokerinhimo unohtuu. Unohtuuhan? Hyviä reseptejä saa jakaa. Prinsessa osoittaa lievää kiinnostusta kana- tofu-, kala- ja kasvisruokia kohtaan. Ideoita?

BellaDonna

Rakkautta ja risukasoja

Viime aikoina olen pohtinut aiheita blogipostauksiini. Kuinka hartaasti tahtoisinkaan esitellä teille, rakkaille lukijoilleni uuden peruukkini. Tai suloisen, melkein yksivuotiaan poikani. Mutta vielä en kykene luopumaan anonymiteetistäni. Ehkä jonain päivänä.

Löysin muutamia päiviä sitten itselleni uuden rakkauden kohteen: äänikirjat. Tällä hetkellä olen noin puolessa välissä Tohtori Sykerön (Heikki Määttänen) äänellä luettua teosta Sormuksen ritarit (ensimmäinen osa). Alun hämmennyksen jälkeen totesin kuuntelemisen erittäin nautittavaksi. Jos kertoja olisi vielä elossa, lähettäisin hänelle kukkakimpun. Ihana suoritus!

Olen ollut jo yli viikon karkkilakossa. Minun tahdonvoimallani suoritus on mieletön! Äärettömässä karkinhimossani päätin tänään leipoa helpon omenapaistoksen. Ainekset pilkottuani tajusin, että voita oli parikymmentä grammaa liian vähän. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri, sillä jääkaapista löytyi vielä Creme Bonjourin Voi&Rypsiöljy-seosta. Heitin vielä taikinaan hieman kardemummaa ja vaniljapulveria.
Maistaessani valmista paistosta yllätyin taikinan herkullisesta mausta ja kuohkeudesta. Taikina olisi mennyt ilman omenoitakin.

Pienen prinssin syntymäpäiviin on vielä muutama viikko aikaa. En osaa vieläkään sisäistää ajatusta siitä, että minun pieni vauvani on ensi kuun alussa yksivuotias aktiivinen taapero. Aika menee hirvittävän nopeasti! Tarjoomukset juhliin aion leipoa enimmäkseen itse lukuisia kokkikirjojani apunani käyttäen. Saatan jopa innostua kuvaamaan tarjottavat, mikäli ne onnistuvat!

Hauskaa juhannusta kaikille!
BellaDonna

Valintakokeita ja mainontaa...

...Mitäs sitä muuta ihminen elämäänsä kaipaakaan?

Tänään kävin elämäni toisissa valintakokeissa. Tunnelma oli heti aamusta jännittynyt, sillä en luottanut teoriataitooni. Pääsykokeiden ensimmäisen osa-alueen jälkeen kuitenkin sisäistin, kuinka voimakkaasti kyseiseen kouluun tahdon. Olen tänään antanut kaikkeni ja hieman enemmänkin. Tiedän sen, ja toivon kovasti, että riitän. Antauduin kuitenkin kohtalolle, sillä tiedän myös, etten voi enää vaikuttaa mihinkään. Yritin parhaani, se riittää jos on riittääkseen. Olen tehnyt rauhan itseni kanssa asian suhteen, ja kieltäydyn jännittämästä tuloksia, ennen kuin saan kirjeen, joka paljastaa tulokset.

Tällä hetkellä oloni on raukea voimakkaan tunnemyrskyn jälkeen. Istun tietokoneella kirjoittamassa tätä tekstiä ja toivon, ettei mieheni häiritsisi minua juuri nyt. Ajatukseni ovat vielä hiukan sekaisin, mutta muoto on selkeä. Tästä suunta on vain eteenpäin, oli kyseessä ylä- tai alamäki. Vierailin tänään lempikaupassani, Punnitse&Säästä:ssä palkintona onnistuneesta suorituksestani. Mukaan tarttui muutamia Flapjack-patukoita, raakaravinto-patukoita ja cashew-pähkinöitä. Älkää huolehtiko, mieskin saa oman osansa.

Viimeisenä pääsemme omaan henkilökohtaiseen suosikkiini: mainontaan. Mintulla on blogissaan arvonta, josta blogin lukijan on mahdollista voittaa Invisibobble-hiuslenksu. Kannattaa käydä tsekkaamassa! :)

Rakkaudella
BellaDonna

Pullaa ja sirkushuveja

Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, tämä kesän alku on täynnä juhlia. Eilen kävimme juhlistamassa erään kauniin nuoren naisenalun rippijuhlaa, huomenna vuorossa ovat kahdet ylioppilasjuhlat. Saattaa myös olla, että kauniin sään ansiosta jätän miehen vahtimaan pojan unta ja itse poistun keskustaan ystäväni kutsusta katselemaan, kuinka meno on muuttunut omista päättäjäisistäni. 

Tänään kävin isäni kyydillä hankkimassa uudet sukkahousut repäistyäni edellisiin silmäpaon liian aggressiivisella riuhtaisulla. Minä niin inhoan sukkahousuja! Onneksi kaupasta löytyi sopivaa kokoa olevat oikean väriset sukkahousut mekkoni seuraksi. Kaupasta tarttui mukaan myös sixpack Olvin Hedelmäsirkusta. Koska maku kuulosti todella eksoottiselta, tavallisuuteen kyllästynyt mieleni näytti neonvihreää valoa ja tuote oli samantien ostoskorissani sukkahousujen vierellä. Mahtoi myyjä miettiä!

Yllätyin todella positiivisesti siiderin mausta, sillä "sitrushedelmien makuinen omenasiideri" ei kuulosta järin houkuttelevalta. Onni oli kuitenkin puolellani, sillä Hedelmäsirkus maistui aivan tikkareilta! Juuri sellaiselta isolta, markkinoilta ostettavalta pyöreältä tikkarilta, jossa on keltainen tai punainen spiraali. Tämä vetää vertoja jopa aiemmin hehkuttamalleni Rekorderligin Vesimeloni-sitrukselle. Tykkään, tätä voisi ostaa toistekin. 

Koska viime aikoina olen nähnyt todella paljon "Mies/poikaystävä/kissa vastaa" -postauksia, päätin minäkin viimein suostutella mieheni mukaan kyseistä postausta toteuttamaan. Mikäli siis haluat tietää jotain Prinsessan avopuolisosta, laita kysymyksesi tulemaan. Alle kuudella kysymyksellä en lähde postausta toteuttamaan.

Kysymyksiä voi esittää kommenttiosiossa, sähköpostitse, ask.fm:n kautta tai Kik:n kautta. Asiattomilla kysymyksillä en viitsi miestä vaivata, joten muistakaa kultainen sääntö: Kysykää toisilta kuten haluaisitte itseltänne kysyttävän. Huom! Kaikki kysymykset julkaistaan nimettöminä.

Yhteystiedot:

Ask.fm: Prinsessa_Belladonna

sähköposti: prinsessabelladonna@gmail.com

Kik: Belladonna_princess

Rakkaudella BellaDonna

Elämäni aakkoset

Tätä postausta olen harkinnut jo pitkään, ja itse asiassa eilen ehdinkin kirjoittaa jo kirjaimeen X saakka, kunnes tablettini hajosi ja tuhosi tallennukseni. Nyyh. Tällä kertaa kirjoitan uuden, toivottavasti paremmalla menestyksellä!

A niin kuin alennusmyynti
Minun on aivan pakko tutkia kaikki näkemäni elintarvikkeet, jotka sattuvat olemaan alennuksessa. Tuotteet, joissa parasta ennen -päivä menee umpeen, säilyvät vielä pitkän aikaa pakkasessa. Mitään pahaa en tosin osta pilaantumaan, pihvejä ja broileria löytyy useimmin koristani.

B niin kuin bussi
Yleisin kulkuvälineeni henkilöauton lisäksi. Minulla ei ole ajokorttia ja lastenvaunujen kanssa busseilu on ilmaista. Tässä kyläpahasessa valitettavasti bussilippu on niin kallis ja aikataulut syvältä, että yksityisautoilu on huomattavasti kannattavampaa hermoja ja lompakkoa ajatellen.

C niin kuin cum laude approbatur
Keskiarvoni YO-kirjoituksista. Kuvaa melko hyvin minua: keskinkertainen.

D niin kuin Dolce Gusto Genio
Paras ystäväni, kapselikahvinkeitin. Rakastan!

E niin kuin Ebay
Täältä ostan todella paljon kaikkea tarpeetonta krääsää tarpeellista tavaraa, kuten perunanpilkkojan meikkejä, vaatteita ja koruja.

F niin kuin foliohattu
Päässä minulla hieman liian usein ja jutut ovat samaa luokkaa.

G niin kuin Google
Toinen parhaista ystävistäni. Tietää kaikesta kaiken. Suosittelen tutustumaan, itse olen onnistunut välttämään monet kömmähdykset sosiaalisessa mediassa turvautumalla tähän ystävään ennen kuin kyselen tyhmiä.

H niin kuin huomio
HUOMATKAA MINUT! OLEN TÄSSÄ! AAAARGH ÄLÄ KATSO MINUA! Tyypillinen yksinpuhelu minulta, yleensä kavereiden ollessa kylässä. Rakastan huomiota, vaikka tämä fakta riiteleekin anonymiteettini kanssa.

I niin kuin itsevarmuus
Ulkoisesti vaikutan äärimmäisen itsevarmalta. Juuri sen vaikutelman tahdonkin antaa, sillä itsevarmuus on kaunista.

J niin kuin jäätelö
Erityisesti Espanjasta saatu jäätelö on hyvää, mutta paremman puutteessa suomalaiset irtojäätelöt kelpaavat hyvin. Terva, sateenkaari, vanhanajan suklaa, omenasorbetti, piparminttu-banaani, herukka...

K niin kuin Kiekkomaailma
Suuren idolini, Terry Pratchettin luoma fantasiamaailma, jonne muuttaisin perheineni hetkeäkään epäröimättää, mikäli mahdollisuus tulisi eteeni.

L niin kuin Lehtinen
Viime aikoina olen lukenut pitkästä aikaa Tuija Lehtisen kirjoja. Olin jo unohtanut, kuinka hyvää (joskin välillä hieman ennalta-arvattavaa) viihdettä ne ovatkaan. Vanhempia teoksia lukiessani myös huomaan, kuinka Lehtisen taidot ovat kehittyneet alkuajoista nykypäivään; muutos on mieletön!

M niin kuin minuus
Elämäni kannalta äärimmäisen tärkeä asia, jonka joskus melkein kadotin.

N niin kuin neuvola
Käymme pienen prinssin kanssa säännöllisesti neuvolassa, kuten kilttien ihmisten kuuluukin.

O niin kuin omena
Rakastan omenia! Omenapiirakka, omenan tuoksu, omenakiisseli, omenahillo...

P niin kuin pieni prinssi
Elämäni rakkaus. Pieni poika, jota tahdon suojella kaikelta pahalta aina ja ikuisesti.

Q niin kuin "Quidquid latine dictum sit, altum videtur."
Lempilausahdukseni, jota myös käytän melko usein soveliaissa tilanteissa. Aivan kuten se pienikokoinen merirosvo Asterixissa.

R niin kuin rakkaus
Tärkein olemassaoleva tunne. Rakastan rakastamisen tuomaa hyvää oloa.

S niin kuin sadut
Sadut ovat vielä aikuisiälläkin tärkeä osa elämääni. Rakastan satujen maailmaan uppoutumista ja pikku prinssi saa aikanaan satumaisen kasvatuksen ja yleissivistyksen ainakin satujen osalta.

T niin kuin tee
Minulla on kaappi täynnä erilaisia teelaatuja ja merkkejä. On Mateta, rooibosta ja mustaa teetä, teekukkia, tavallisia pusseja, pyramideja ja irtoteetä. Osa jopa avaamattomissa pusseissa.

U niin kuin unet
Rakastan uniani. Kuten jotkut tietävätkin, kaikki uneni ovat selkounia ja äärimmäisen hämäriä. Yleensä en edes vaivaudu muuttamaan uneni suuntaa, sillä nautin unistani sellaisenaan. Painajaisia en näe juuri koskaan.

V niin kuin valtakunta
Kotini on linnani.

W niin kuin WC
Pakopaikka arjen kamaluudelta. Kirja mukaan, ovi lukkoon ja hetken rauha on taattu.

X niin kuin XL
Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa kyseisen kirjainyhdistelmän olevan vaatekokoni. Hyi.

Y niin kuin ystävyys
Ystäviä minulla on todella vähän, uudetkin ovat erittäin tervetulleita! Viime aikoina olen tosin onnistunut löytämään vanhoja ystäviäni uudelleen, joten aina halutessani minulla on juttuseuraa ja joskus jopa kahvitteluseuraa internetin ulkopuolella.

Z niin kuin Zeus
Rakastan antiikin Kreikan mytologiaa. Olen lukiossa tehnyt pari esitelmää aiheesta ja hankkinut omakseni pari aiheesta kertovaa kirjaa. Uskomattoman kiinnostavaa luettavaa.

Å niin kuin Åke
Nuorempana luin paljon Bert-kirjoja ja yhä uudelleen ihastuin ja vihastuin Bertin parhaaseen ystävään, Åkeen, jolla oli lähes yhtä valovoimaisia ideoita kuin Bertilläkin. Vielä tänäkin päivänä luen kyseisiä kirjoja, jos niitä ilmestyy kohdalleni. 

Ä niin kuin äitikompleksi
Äitini saa minut hetkessä taantumaan kolmivuotiaaksi. Onko muilla kokemuksia? 

Ö niin kuin ötökkäfobia
En voi katsoa kunnolla edes kuvia ötököistä ja ampiainen viiden metrin säteellä laukaisee paniikkikohtauksen.

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Eilen, 19.5.2014 täytin maagiset 21 vuotta. Kauan sitten 21 oli ikäraja, jonka jälkeen sai ostaa yli 21-prosenttisia alkoholijuomia ja 17-vuotiaana sitä odotti kuin kuuta nousevaa. Ikärajat laskivat ja minä taisin aikuistua. En ostanut yhden yhtä alkoholijuomaa itse, sisareni tosin lahjoitti minulle kaksi siideriä, joista toinen on nykyään uusi lempparini: Rekorderligin Watermelon-Citrus. Aivan ihanan makuista, täydellinen juoma terassille/parvekkeelle helteellä. Toinen oli Olvin Punaiset marjat, josta minulla ei ole juuri sanottavaa. Jälleen kerran petyin Olvin valikoimaan. Surullista.

Syntymäpäiväni aattona päätin lähteä heti aamusta keskustaan tervehtimään ystävääni ja tämän suloista pientä prinsessaa (joka flirttaili MINUN pienelle prinssilleni. Mur!) lenkkeilyn ja shoppailukierroksen merkeissä. Aamulla kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan Strömsöläisittäin. Taaskaan.

Bussiin lähtö nimittäin myöhästyi kuningatarampiaisen vuoksi. Ja minun valtakunnassani eivät muut kuninkaalliset rettelöi, joten tämä tiesi sotaa. Toisin sanoen sotilaspäällikköni (=puolisoni) hääti ampiaisen pihalle ja siinä kesti. Juoksin bussipysäkille vaunujen kanssa havaitakseni, että kyseinen bussi todellakin oli kymmenisen minuuttia myöhässä. Naama punaisena ja hiukset joka suuntaan sojottaen puhisin kuin Tuomas Veturi ja kiipesin vaunujen kanssa bussiin.

Yhtäkkiä puhelimeni soi ja ystävättäreni ilmoitti aikataulumuutoksista. Vastaanotin kutsun toverini valtakuntaan kohteliaan uteliaana ja sain kuin sainkin suht helpot reittiohjeet. Samalla hetkellä kun laitoin puhelimeni takaisin taskuun, pieni prinssi päätti aloittaa huutokonsertin ja heitti tuttinsa pois. Salamannopeiden refleksieni ansiosta tein puolispagaatin bussin lattialle ja sain tutin kiinni ennen likaiselle lattialle tipahtamista. Myös kännykkäni päätti pompata kohti lattia ja mestarillisessa asennossani onnistuin pelastamaan myös kännykän. Kaikki oli hyvin, kunnes bussikuski teki tyypillisen keilausliikkeen: Vaunujen jarrut naksahtivat rikki jälleen. Mielessäni lensi lukuisia ärräpäitä, kun nappasin kiinni vaunuista ja lohkaisin samalla kynteni.

Selvisimme kuitenkin bussimatkasta ehjin nahoin ja pääsimme ystävättäreni luo melko onnellisesti. Ohjeissa oli vain yksi pieni ongelma: Talon tuntomerkkinä oli vihreä postilaatikko, joita kyseisen tien varrella oli useita kymmeniä. Löysimme kuitenkin perille melko kivuttomasti kuumuudesta huolimatta.

Päivän saldona oli kirpputorilta löydetty ihana paita Kiroilevalla siilillä varustettuna ja ihana teekupillinen. Kotona pääsin nauttimaan siiderini sekä ihania lahjaherkkuja, jotka koin ansainneeni.

BellaDonna kuittaa.

Musiikkia korvilleni

Viime aikoina olen vähentänyt radikaalisti lähes olematonta televisionkatseluani. Mikäli on edes mahdollista, olen vähentänyt myös tietokoneenkäyttöni lähes olemattomiin. Kaiken, mitä internetissä teen, voin tehdä kännykän ja tabletin avulla. Surullista, eikö totta? Ja jollain tavalla myös niin vallankumouksellista.

Huonona äitinä minun on tunnustettava, että käytän televisiota lapsen hiljentämiseen. Siis laitan Playstationin kautta musiikkia kuulumaan ja tanssin lapsen kanssa ympäri olohuonetta läskit hyllyen. Mahtaa olla upeat näkymät vastapäisestä talosta. En pyytele anteeksi, sillä minulla on oikeus omassa asunnossani hyppiä vaikka alasti, eikä se kuulu kiikarimummoille paskan vertaa. Saavatpahan jotain katseltavaa.

Ihanana tyrannina jaan teille muutamia biisejä, joista itse tällä hetkellä nautin. Nauttikaa tai itkekää ja nauttikaa.

1) Stig - Puumaa mä metsästän

2) Kuningasidea - Enemmän duoo ku sooloo

3) Dingo - Levoton tuhkimo

4) Ultra Bra - Tyttöjen välisestä ystävyydestä

5) Katri Ylander - Välitunnilla

BellaDonna kuittaa

Keltainen toukokuu...

Viimein yksi lempikuukausistani, toukokuu, on täällä. Rakastan kevättä (paitsi pahimpaan siitepölyaikaan) ja vappukin on toukokuun ensimmäisenä päivänä. Ylimääräinen vapaapäivä, ylimääräinen syy pukeutua hulluihin vaatteisiin ja käyttää lakkia. Ja tietysti sima on erittäin tärkeä osa vappua, kiitokset vain anopille (joka tuskin tämän blogin lukijakuntaan kuuluu)!

Vappu meni suht mukavasti, vaikka vappuaattona olinkin töissä ja hivenen flunssaisena (allergia). Iltaa kohden helpotti ja puolikateellisena istuin yöllä koneella juomassa anopin tekemää simaa ja katselin humalaisten toverieni kuvapäivityksiä. Hei c'mon! Millaiset bileet ovat kyseessä jos porukka viettää aikansa räpläten kännyköitään? Onneksi en ollut mukana, aika masentavaa. Kuvat ehtii jakaa seuraavanakin päivänä. Tai viiden aikaan aamulla kotiin kontatessa.

Vappupäivänä meikkasin hillitysti, puin tyylikkään housupuvun ja vedin päähäni viime kesäkuussa saadun ylioppilaslakkini. Pieni kyynel ehti karata miettiessäni, kuinka ylpeä olen omasta onnistumisestani ensimmäisen lukuvuoden burn outista huolimatta. Nyt jo muistelen huvittuneena lukioaikaisia kriisejä, sitä kuinka heikko ihminen voikaan olla. Mutta heikkoudetkin voi kääntää vahvuuksiksi, koskaan ei pidä luovuttaa! 

Ulkona oli melko kylmää, joten suunnistimme ensimmäiseksi erääseen kuuluun pikaruokapaikkaan. Pieni prinssi pääsi leikkimään serkkujensa kanssa ja minä itse pääsin toteuttamaan itseäni hankalana asiakkaana, sillä lähes kaikki kymmenkuiselle lapselle sopiva oli lopussa. Päädyimme puolisoni kanssa tilaamaan prinssille täysin maustamattoman ja suolaamattoman kanahampurilaisen, jonka pihvin päädyin syömään aivan itse. Prinssi sai sämpylän lähes kokonaan muutamaa tummempaa kohtaa lukuunottamatta, tietenkin käsipesun jälkeen. 

Kuvottavan mässäilyn jälkeen tapasin äitituttavani leikkipuistossa ja jatkoimme kahvilan terassille, jossa lapsemme saivat nukkua. Itse söin järkyttävän hyvän Brita-leivoksen ja nautin palanpainikkeeksi herkullista haudutettua teetä, jolla oli erittäin vaikea nimi. Leivosten jälkeen erosimme äitituttavani kanssa ja bussia odotellessani kävin ostamassa itselleni violetin hiusvärin. 

Bussipysäkillä istuessani koin päivän epämiellyttävimmän kokemuksen. Vanhan viinan ja tupakan sekoitus lemahti suloiseen herkkään nenääni. Eräs itsekseen jupiseva, aggressiivisen oloinen mieshenkilö tuli kaivamaan vieressäni olevaa roskista. Siirsin vaunuja pois tieltä, mutta mies jostain syystä töni pienen prinssini vaunuja. Olin raivoissani ja peloissani. Mies näytti mahdollisesti väkivaltaiselta, joten en uskaltanut sanoa sanaakaan. Vedin vaunuja pois ja rauhoittelin roskiksen kolinan herättämää pientä prinssiäni. Onneksi mies lähti pian pois, inhottava olo kuitenkin jäi. Yritän aina olla toivomatta ihmisille pahaa, mutta tällä kertaa se oli lähes mahdotonta. Onneksi pieni prinssini ei saanut tilanteesta traumoja, minä harkitsin sabotoivani Lasol-pulloja laksatiivilla.

Hiusten värjäys oli mielenkiintoinen operaatio, eikä värikään ollut ihan sitä mitä odotin. Onneksi ystävättäreni kuitenkin lohdutti minua kertomalla, että väri muuttuu hieman paremmaksi parin pesukerran jälkeen. Ainakin todennäköisesti. Sitä odotellessa.

Rakkaudella,

BellaDonna

Kirjapostaus, osa 4

Pitkän ajan jälkeen pääsen jälleen esittelemään kirjahyllyni sisältöä. Kuten säännöt kuuluvat, tähtiä jaetaan yhdestä viiteen, puolikkaita ei tunneta. Kuvat kaivan Googlen syövereistä, aiemmat kirjat löytyvät tähtineen sivulta "Kirja-arvioissa nähtyjä". Nauttikaa!

1) Maureen Fergus: Katastrofin ainekset ***

Katastrofin ainekset on lähes pakollinen hankinta täydelliseen kirjahyllyyn. Teos on mielestäni melko hyvin kirjoitettu, oikeastaan kolmen ja puolen tähden arvoinen. Rakastuin päähenkilöön ja nuori tyttö sisälläni samaistui loistavasti Francien tunteisiin tämän kohdattua täydellisen Darlenen. Kolme tähteä.

Kirjan kohderyhmän arvioisin tosiaan 11-15 -vuotiaiksi tytöiksi, mutta huumoria riittää.

2) David & Leigh Eddings: Reginan laulu ****

Reginan laulu oli mielestäni hivenen karmiva mutta loistavasti kirjoitettu. Olen pitänyt jokaisesta tähän mennessä lukemastani Eddingsien kirjasta, eikä tämäkään ole poikkeus. Teos vetää vertoja lempikauhukirjailijani Stephen Kingin teoksille, enkä pystynyt jättämään tätä kirjaa kesken jännityksen vuoksi. Neljä tähteä.

3) Tuija Lehtinen: Mirkka, lukiolainen ***

En nuorempana juuri perustanut Lehtisen Mirkka-sarjasta, mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan kirjailijan kykyä samaistua kunkin ajanjakson nuorten elämään. Kyseinen teos on myöhäiseltä 80-luvulta, mikä näkyy selkeästi hahmoissa. Lisäksi plussaa tuo ihana Masa! Kolme tähteä.

4) Ozzy Osbourne: Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet *****

Olen aina jollain tasolla ihaillut Ozzy Osbournea. Ainakin hänen kykyään selvitä hengissä mitä typerimmistä päähänpistoista, kuten lepakoiden päiden puremisesta tai ylenpalttisesta huumeiden käytöstä. Lisäksi Ozzyn ohjeet ovat aivan mahtavia. Pakko liittää loppuun lainaus: 

"Hyvä tohtori Ozzy,

kollegani (joka istuu viereisessä toimistokopissa) haisee tosi pahalta. Miten voisin sanoa siitä miehelle kohteliaasti, vai voinko itse tehdä jotain mainitsematta asiasta hänelle?

Marie, Stoke-on-Trent

Käyn itse päivittäin suihkussa, ja siksi minua kyrpii, jos ihmiset eivät huomioi muita ja tee samoin. Ikävä kyllä ongelmaasi ei taida olla yksinkertaista ratkaisua. Ehkä voisit siirtyä toiseen koppiin tai lahjoittaa haisulille deodoranttipullon nimettömältä ihailijalta. Parasta olisi kuitenkin ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Muista vain olla tahdikas. Sano vaikka, että mitäpä jos seuraavan kerran vääntäisit suihkussa kraanan päälle."

Viisi tähteä, ehdottomasti.

5) Eric-Emmanuel Schmitt: Oscar ja Roosamamma *****

Koskaan ennen tämän kirjan lukemista en ollut kokenut vastaavaa tunnemyrskyä. Kymmenvuotias Oscar kirjoittaa lastensairaalassa kaksitoista kirjettä Jumalalle. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi, itse en pikkuisen prinssin syntymän jälkeen ole kyennyt edes vilkaisemaan kirjan kantta ilman itkunpurkausta. Viisi tähteä, joista jokainen särkee sydämeni.

6) Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, *****

Aikoinaan hankin tämän kirjan lukion ensimmäisen äidinkielenkurssin kirjaraporttia varten, mutta tykästyin todella paljon kyseiseen kirjaan. Kunnollista raporttia en koskaan burn out:ini vuoksi saanut tästä tehtyä, mutta kirja on minulle yhä rakas ja yksi suosikeistani. Rock'n'roll music! Viisi tähteä.

7) Roald Dahl: Oswald-eno ****

Roald Dahl, yksi suosikkikirjailijoistani jälleen. Ensimmäisen Roald Dahlin teoksen luin jo ala-asteella, tämän aikuisille suunnatun kirjan löysin ensimmäisen kerran ollessani tuttavaperheen lapsille vahtina. Minun täytyi pysyä hereillä jotta varmasti kuulisin, jos lapsilla olisi joku hätä. Nappasin ensimmäisen kiinnostavalta vaikuttavan teoksen enkä pettynyt. Heti alusta lähtien teos oli täynnä erittäin seksuaalissävytteistä mutta kuitenkin loistavaa huumoria. Neljä tähteä.

Näissä tunnelmissa,

BellaDonna

Loman loppu vai kenties alku?

Minttu esitti tuolla aiemmassa postauksessani erittäin vaikean kysymyksen: "Miltä töihin paluu tuntuu äitiysloman jälkeen?".

Pari tuntia vastausta mietittyäni päädyin kuvailemaan tunnetta sanalla "outo". Pieni prinssi on ollut nämä yhdeksän ja puoli kuukautta lähes koko ajan mukanani. Lapsenvahtia olen tarvinnut erittäin harvoin ja silloinkin vain kahdeksi tai kolmeksi tunniksi kerrallaan. Nyt työpäiväni ovat noin viisituntisia, jonka joudun kokonaan olemaan erossa pienestä pojastani. Lapsen isä tosin hakee pojan mummolasta heti kun itse pääsee töistä, eikä minullakaan ihan joka päivä töitä ole, mutta silti tuntuu oudolta.

Pelkään olevani huono äiti, koska joudun käymään töissä. Tunnen olevani huono äiti, sillä tiedän ettei perheemme pärjäisi taloudellisesti vain puolisoni palkalla ja Kelan tuilla (Sivuhuomautus: Laskeskelin, että tekemällä neljä tuntia viikossa, rahaa jää käteen enemmän kuin kotihoidontuen lisästä. Palkastani myös otetaan huomattavasti vähemmän veroja). Olen myös hieman epävarma oman äitini jaksamisesta pienen lapsen kanssa. Kuinka hän pärjää sitten kun juuri kävelemään oppinut pienokaiseni oppii juoksemaan ja tuhoamaan kaiken ulottuvilleen osuvan? Koen myös olevani jollain tavoin velvollinen korvaamaan lastenhoidon, mutta äitini ei omien sanojensa mukaan tarvitse mitään.

Työt ovat kuitenkin mukavaa vaihtelua tavalliselle (enimmäkseen neljän seinän sisällä vietetylle) arjelle. Jollain tavalla työnteko tuntuu ihan lomalta, kun ei tarvitse vahtia erittäin aktiivista ja kekseliästä pientä miestä. Tämä ajatus tuo jälleen huonon omatunnon. Työni on todella asiakaspalveluhenkistä ja pääsen melko hyvin määrittelemään omat työvuoroni, jotka ovat ilta- ja viikonlopputöitä. Saamme aamulla heräillä prinssini kanssa kaikessa rauhassa, eikä ole kiirettä mihinkään. Työssäni erittäin tärkeää on positiivinen asenne ja sinnikkyys. Ei saa lannistua, kun joka toinen asiakas pyytää "iltapalan munalla ja maidon rahalla". Ei saa myöskään lannistua, kun samainen vitsiniekka ilmaisee että "kakskytsenttinen löytyy täältä housuista, höhhöhhöö". Niissä tilanteissa sanavalmius on plussaa. On niitä iskuyrityksiäkin tullut, ei tosin näiden kolmen päivän aikana, joina olen työpaikallani loman jälkeen ollut. En tiedä, pitäisikö loukkaantua vai laihduttaa.

Töihin paluu on myös muistuttanut minua siitä, kuinka pomon käskyt tulisi lukea suoraan hänen päästään. Tästä selviää onneksi pienellä manipulaatiolla ja taivuttelulla: "Mitä mieltä olet, olisiko X parempi kuin Y vai pitäisikö sittenkin Z?" Pomo piristyy päästessään valitsemaan ja minä säästyn nalkutukselta tehtyäni oman pääni mukaan sen vaihtoehdon, jonka pomo kuitenkin itse valitsee. Jossain vaiheessa.

Ensi viikolla on vappu. Aivan mahtavaa! Pääsen kulkemaan kaupungille hassussa ylioppilaslakissani ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan toista, päättäjäispäivä oli ensimmäinen. Millaisia vappusuunnitelmia teillä on? Kuuluuko suunnitelmiin sima ja munkit vai kenties tippaleivät?

BellaDonna

If I was a rich girl...

Tein tässä pienen tilauksen A-T Lastenturvalle. Paketti saapui tänne korpeen kahdessa päivässä, ja eilen pääsin vihdoin availemaan yllättävän vaikeasti avautuvaa laatikkoa.

Tärkein ostokseni eli vessanpöntön turvalukko päätyi käyttöön ennen kuin muut tavarat pääsivät purkautumaan ahtaasta laatikostaan. Kyseinen lukko siis estää lasta a) jättämästä sormiaan vessanpöntön kannen väliin ja b) tiputtelemasta tavaroita pönttöön.

Yhtään tavaraa en ole joutunut vielä pöntöstä onkimaan, mutta pienet sormet ovat pariin otteeseen ehtineet kannen väliin ja tuloksena on ollut hirvittävä huutokonsertti.

Lukko oli erittäin helppo kiinnittää ja jopa mieheni (pakon edessä tosin) myönsi, ettei se ole niin vaikeaa avata. Prinssi tosin nosti valtaisan metelin huomatessaan, ettei saa pöntön kantta auki. Kaikkia on mahdoton miellyttää.

Seuraavaksi tärkeimmät ostokset olivat sininen imukuppilautanen (parempi kuva linkistä) ja tuo suloinen "Snack Box". Imukuppilautasen hankkimista olemme pohtineet jo jonkin aikaa, sillä tavalliset lautaset tuppaavat lentelemään seinille, yleensä täynnä ruokaa.

Välipalarasia taas on kätevä esimerkiksi puistoillessa pojan kanssa. Höyrytetyt kasvikset kulkevat suht helposti mukana leikkipuistoon ja tuon pienemmän kannen saa kiinnitettyä kulhon pohjaan lisätueksi. Ja on muuten aika nätin värinen, eikö?

Tuttiosia tuli myös tilattua muutamia. Kuvasta poiketen noita NUKin pehmeitä nokkia on kaksi kappaletta.

Vasemmanpuoleiset nokat ovat AVENTin nokkamukeihin. Kyseiset ovat pehmeitä, sillä olen huomannut ettei pieni prinssi oikein pärjää vielä kovien nokkien kanssa. Saa nähdä, onnistuuko Aventin mukien käyttö, vai joudunko myymään mikrosteriloijan mukeineen eteenpäin.

Tuo pieni söpöläinen on nimeltään kuhmujää. Sen sisällä on pieni jäätelömuotti, johon kaadetaan mehua, smoothieta tai vaikka limonadia ja pistetään pakastimeen. Kun lapsi kolauttaa itsensä johonkin, jäätelömuotti laitetaan tuohon pieneen pussiin ja kuhmua painellaan sillä hetken aikaa. Lopuksi lapsi saa syödä jäätelön.

Mielestäni metodi on hieman kyseenalainen, sillä en arvosta lasten opettamista lohtusyöjiksi. Aion itse pitää jäätelömuotin sisällä aivan tavallista vettä, jolloin tuo toimii suloisena jääpussina jonka lapsi malttaa pitää kuhmun päällä. Fiksua, eikö?

Mitä muuten olette mieltä, mikä eläin kyseessä? Omasta mielestäni tuo muistuttaa hieman majavaa.

Kuhmujään lisäksi paketista löytyi myös sinkkivoidetta sekä kylpysaippuoita, joita en malttanut sen enempää kuvailla.

Seuraavassa postauksessani pääsen pohtimaan äitiysloman loppua hieman tarkemmin, pysykää kanavalla!

Rakkaudella,
Prinsessanne BellaDonna