Kutsumaton vieras

Niin se saapui tähänkin talouteen, kuume siis. Aamulla vapaapäivän kunniaksi veimme lapsen hoitoon iltapäivään asti ja nautimme elämästämme (imuroimalla) ilman pientä vilkasta olentoa. Päivän aikana päätäni alkoi hieman särkeä. Ajattelin kyseessä olevan vain kofeiinin vieroitusoireen tai nestehukan.

Join kahvit vanhempieni luona, vettä meni myös useampi lasillinen. Päänsärky ei helpottanut lainkaan. Tuli kylmä. Jokainen pieni hipaisu (esimerkiksi sohvalle istuutuminen) tuotti järkyttävää kipua. Mies kysyi, miksi olen kalpea. Kiukutti. Varoittamatta mies kokeili niskaani jääkylmällä kädellään. Kiljahdin. Seuraavaksi olikin vuorossa kuumemittarin jääkylmä metallinen pää. Hieman yli kolmekymmentäkahdeksan. V-sana karkasi huuliltani kuin huomaamatta P-alkuinen perisuomalainen ärräpää perässään.

Nyt makaan kylmissäni peittokasan alla seuranani tabletti ja muutama kirja. Lapsen huuto olohuoneessa raastaa hermoja. Miksei se mies tee asialle mitään? Pitääkö minun nousta, vaikka mies käski pysytellä hieman kauempana toiminnasta, ettei tauti tartu? Ja mitähän hiton järkeä siinäkin kiellossa on? Minä olen se, joka nousee kolmelta metsästämään kadonnutta tuttia tai hymisemään tuutulaulua. Itsesääli vie tällä erää voiton, ehkä mies alkaa potea pian huonoa omatuntoa ja tuo teetä ja jotain hyvää? Tein eilen suklaa parfait:ia, jota on vielä hieman pakkasessa... Ei sittenkään. Mielummin jotain lämmintä. Teetä vain.

Huomennahan on kaikki paremmin, eikö totta?

BellaDonna

Kadonneen tutin arvoitus

Pienellä prinssillä on kaksi luonnonkumista valmistettua tuttia. Tai ainakin oli. Toinen tuteista katosi pinnasängystä kolmisen päivää sitten, eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt. Pinnasängyn ympäristö (toisin sanoen koko makuuhuone) on tutkittu tarkoin neliösentti neliösentiltä (aloittaen kello 5.06 katoamisyönä). Onneksi toinen tutti löytyi ja pieni prinssi pääsi jatkamaan uniaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jatkoimme eloamme ensimmäistä tuttia etsien. Ei löytynyt. Juuri äsken, ennen päiväuniaikaa toinenkin tuteista katosi kokonaan. Pohdin juuri, mistä aloittaisin etsinnät, sillä todennäköisesti tutit ovat samassa paikassa. Pikkuprinssi ei vastannut kysymykseen ja virnuili kuin mielipuolinen Mona Lisa. Rakkaat lukijat, löytyykö ideoita siitä, mihin tutit olisivat voineet karata yhdessä? Eläimiä ei meillä ole, joten syyllinen täytyy etsiä muualta.

Asiasta kukkaruukkuun, sain tänään Ukrainasta postikortin, jonka viestin tahdon jakaa myös teille.

"Hello!
Despite recent events in our country and despite people are always in tear... I try to find happiness and smiles in everyday things. I write to you and I think of love and peace. So I send it to you too. Be happy and loved.
Ukrainian girl"

Näissä tunnelmissa
BellaDonna kuittaa.

Hiljaiseloa

Vapaaillan jälkeen arki on ollut hiljaista ja hivenen tapahtumaköyhää. Toden sanoakseni en ole muuta juuri kaivannutkaan. Olenko tullut vanhaksi, kun kolmeen valvominen tuntuu vallankumoukselliselta ajatukselta ja koti-ilta perheen kanssa houkuttelevalta? Kotona voi sentään kuljeskella virttyneessä t-paidassa, collegehousuissa ja hiukset likaisina ilman, että tarvitsee hävetä resuista ulkomuotoaan ja roikkuvaa vatsaansa (ei, vatsalihakset eivät vieläkään ole palautuneet kunnolla). Olenko tullut vanhaksi, kun korkokengät vaihtuvat rikkinäisiin tennareihin ja pieni käsilaukku valtavaan hoitolaukkuun, josta löytyy parin varavaatekerran lisäksi ruokaa pienelle armeijalle, ylimääräiset kengät, nippu vaippoja, paketti kosteuspyyhkeitä, oikea pyyhe ja muutama kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta? Niin, ja varapuku, jos vaikka kylmä yllättää. Lompakko ja avaimet jäivät tietysti kotiin. Mikä edes tekee ihmisen vanhaksi? Ulkonäkö, ikä vai jokin aivan muu? Voisivat ne edes Siwassa kysyä papereita.

Äitiyslomani loppuu huhtikuun kahdeskymmenes päivä. Olen alustavasti luvannut tehdä satunnaisia iltavuoroja vanhalla työpaikallani, toisen työni lopetin suosiolla. Olemme myös sopineet äitini ja anoppini kanssa pienen prinssin hoitamisesta, jos pääsen kouluun. Tuntemattomille ihmisille ei onneksi tarvitse poikaa luovuttaa. Olen myös melko varma siitä, että kärsin itse pahemmasta eroahdistuksesta kuin poikani.

On vaikea uskoa, että pieni vauvani alkaa pian olla taapero. Vasta vähän aikaa sitten pieni prinssi tuli maailmaan suuren rääkäisyn tuomalla voimalla ja laittoi koko elämäni sekaisin. Nyt tuo pieni poika konttaa ympäri asuntoa, kiipeilee vasten esineitä ja tuhoaa kaiken tielleen osuvan. Aika kuluu aivan liian nopeasti. Muutaman vuoden päästä pieni prinssini on esikoululainen, sitten ekaluokkalainen, kohta pääsee jo peruskoulusta ja suuntaa kohti jatko-opintoja, muuttaa pois kotoa eikä enää tarvitse minua, äitiä. Herkistyn katsellessani kuvia prinssin syntymäpäivältä. Kuinka pieni ja avuton voikaan ihminen olla? Minun pikkuiseni.

Rakkaudella,
BellaDonna

"Kakka" ja muut ensimmäiset sanat

Loistava äiti ilmoittautuu jälleen kerran. Pieni prinssi on viime aikoina jutustellut todella paljon. Keskeisimmässä roolissa ovat olleet "äidi", "kakka" ja "kala". Sekä tietenkin yleinen vastaus kaikkeen: "TÄ?" (mistä lie senkin oppinut?)
On todella mieltä ylentävää kuulla kutsu "ÄIDIDDIEIEIEIEEIII" ja kutsuun vastattuani tuntea hento (kukat kuolivat naapuritalossa) lemahdus ja kuulla naurun sekainen "kakka". Oi milloin prinssi oppii sanomaan "isi"?

Prinssi on myös oppinut reagoimaan sanaan "ei". Huudolla ja toiminnan uhmakkaalla jatkamisella. Neuvolassa sanottiin, että kyseinen vaihe kestää parikymppiseksi asti. Prinssimme on myös tomera ja reipas. Ilmiselvä ongelmatapaus siis. Yöunet ovat onneksi pidentäneet kestoaan iltayhdeksästä aamuseitsemään. Oman unirytmin korjautumista odotellessa.

Huomenna on vapaailta ystävän kanssa. Poika jää isänsä hoidettavaksi siihen saakka, kun aamuyöllä hiivin kengät sylissäni kolme kerrosta kotiin. Taidan kirjoittaa miehelle rautalangasta väännetyt ohjeet unista ja ruokailuista. Uskon kyllä poikien pärjäävän keskenään, mutta ihan varmuuden vuoksi. Ehkä myös soitan pari(sataa) puhelua illan aikana kysyäkseni, onko kaikki aivan sataprosenttisen varmasti täysin kunnossa. Viime kerralla mies löi minulle luurin korvaan. Hauska ilta siitä tuli.

Rakkaudella,
BellaDonna

Energiaa, v*tutusta ja tuleva vapaailta.

Mahtava fiilis! Perjantaina sain pohdintani päätökseen ja hain ammattikorkeaan kolmelle eri linjalle. Sosionomi, fysioterapia ja restonomi. Saa nähdä, pääsenkö edes pääsykokeisiin huiman hyvillä C:n papereillani. Mitä hittoa kuvittelin tekeväni kirjoittaessani yhteiskuntaopin jonkun oikeasti hyödyllisen aineen tilalla? No, eipä sille enää mitään voi. Täytyy vain nähdä enemmän vaivaa pääsykokeissa.

Huomenna on tiedossa "shoppailupäivä". Tarkoituksena olisi löytää uusi paita, mahdollisesti joku nätti alaosa lauantain vapaailtaa varten. Odotan innolla lauantaita, sillä lapsen kanssa vapaapäivät tuntuvat olevan todella vaikeita saavuttaa. Ainakin naisella. Mies harva se päivä tapaa kavereitaan tai käy ainakin töissä. Nyrkki pöytään ja pari ärräpäätä, niin puolisokin suostuu lapsenvahdiksi. ;)

Tänään kävin pitkästä aikaa lenkillä, hyvältä tuntui. Hölkkäsimme ystäväni kanssa kymmenisen kilometriä ja yllätyksekseni totesin, ettei tehnyt edes tiukkaa. Patoutunut energia pääsi purkautumaan hyvällä tavalla, ja nyt harkitsen pientä vatsatanssituokiota naapureiden iloksi. No tuskin naapurit edes huomaavat, sillä vatsatanssissa ei kuitenkaan kovin paljoa pompita. Ja televisio hiljaisella, niin ei edes pikkuprinssi herää.

Pikkuinen prinssi on käynyt todella pahasti hermoille ja voimille viime päivinä. Tuntuu, ettei kiukuttelusta tule lainkaan loppua, tein mitä tahansa. Yöllä hampaat itkettävät, päivisin ei ruoka maistu. Toivottavasti ei kuitenkaan paino laske kovin paljoa, sillä neuvolassa vahditaan prinssin painoa erityisen tarkasti. Ja kaiken lisäksi neuvolan tätikin vaihtuu, joten kestää hetken, ennen kuin uusi hoitaja oppii tuntemaan perheemme ja pienen prinssimme. Noh, toivottavasti tämäkin kausi menee ohi. Kokeneemmat äidit huomio! Onko kokemuksia?

Tähän lopuksi muutamia tämänhetkisiä fiiliksiäni kuvaavia biisejä:

1) Lady Gaga - Born this way

2) Icona Pop - I Love It

3) Pat Benatar - Hit Me With Your Best Shot

4) Bomfunk MC's - Freestyler

5) Swedish House Mafia - Greyhound

Rakkaudella
BellaDonna

Pieni hammaspeikko

Ja niin puhkesi pienelle prinssille ensimmäinen hammas, jolla hän innoissaan jäytää pienestä leipäviipaleesta palasia suun täydeltä. Pienen pojan onnistumisesta johtuvaa riemua on ilo katsella. Samainen vipeltäjä seisoi tänään ilman tukea hetken aikaa, eikä edes kaatunut. Onko minun pieni vauvani muuttunut jo taaperoksi? Ajatus saa mielen herkäksi.

Hampaan puhkeaminen nostatti myös kuumeen, joka ei oikeastaan tee nukkumista helpommaksi. Ainakaan Prinsessalle. Puoliso nyt nukkuisi, vaikka talo sortuisi ympäriltä. Mahtaisi aamulla ihmetyttää. Onneksi Prinsessalla on paljon teknologiaa, joka pitää hänelle seuraa unettomina öinä. Huomenna on puolisolla vapaapäivä, joten Prinsessa voi maata peiton alla koko päivän. Ainakin salaisessa haavemaailmassaan.

Haavemaailmassa Prinsessa herää kauniina kesäaamuna prinssin naureskeluun ja kuolapusuihin. Puoliso tuo Prinsessalle terveellisen ja ravitsevan ammattilaiskokin valmistaman aamupalan ja tarjoutuu vahtimaan prinssiä samalla, kun joku palvelijoista hieroo Prinsessan jumiutuneet hartiat kuntoon. Vaatehuoneestaan Prinsessa valitsisi kauniit, mutta silti mukavat vaatteet, jotka saavat Prinsessan näyttämään reilusti hoikemmalta. Hiukset asettuisivat itsestään kauniisti muodostaen vaatetuksen kanssa tyylikkään kokonaisuuden. Joskus todellisuus on syvältä.

Todellisuudessa Prinsessa joutuu nousemaan sängystä viimeistään kymmeneltä hallitsemaan valtakuntaansa rautaisella otteellaan. Siis sohvalta käsin. Päällään hänellä on kulahtanut t-paita ja collegehousut, joista molemmista näkyy prinssin viikon ruokalista. Hiukset luonnollisesti sojottavat jokaiseen ilmansuuntaan kuin mielenvikaisella avaruusoliolla. Puoliso saattaa hemmotella Prinsessaa kahvikupillisella ja sämpylällä, mikäli purnaukseltaan ehtii. Prinssi päiväunille, edellisen päivän Criminal Minds Foxilta, ehkä omat pienet torkut. Prinssi sisälle. Leikkimistä. Välipala. Leikkimistä. Ruoka puolisolle ja prinssille. "Hyi, mitä tämä on?" "JÄTÄ V***U SYÖMÄTTÅ JOS EI KELPAA!" Prinssin pienet torkut. Leikkimistä. Iltapala ja nukkumaan. Johonkin väliin voi lisätä vielä kylvyn ja hyvällä tuurilla Prinsessan ja television kahdenkeskisen tuokion.

Ja nyt Prinsessa aikoo ryömiä peiton alle teeskentelemään nukkuvaa. Hoitakoon puoliso hetken aikaa prinssiä. Öitä kaikille!

BellaDonna

Reviirinlaajennus ja muita tarinoita

"Nyt saa sairastelu riittää!" Karjaisi Prinsessa ja pomppasi ylös vuoteeltaan kohti lääkekaappia. Burana sieltä löytyikin, allergialääkkeitä sai mies tuoda töistä tullessaan. Taas se aika vuodesta, kun Prinsessa ei voi poistua linnastaan ilman hengityssuojaimia. Ensi viikolla olisi tarkoituksena uusia allergialääkkeiden reseptit ja siinä sivussa käydä luovuttamassa verta tutkimustarkoituksiin. Kilpirauhasen vajaatoimintaa, ollako vaiko ei? Kas siinä pulma, joka vaatii ratkaisua. 

Prinssikin on noussut omalta turvalliselta matoltaan tekemään reviirinlaajennusta. Yksikään huone ei ole turvassa (paitsi kylpyhuone, jossa sijaitsee pelottava VANNA!) pienen pojan tutkimusmatkoilta. Prinssi on myös oppinut, että äidin lautasella sijaitsee "MNAMNAMMÄM", joka ilmeisesti on tavoittelemisen arvoinen saalis. Kuvitelkaa koira, joka painaa etutassunsa syliisi ja tuijottaa sielukkailla silmillään sinun vaivalla valmistelemaasi annosta. Ja omat ruoat ovat poikkeuksetta pahoja, paitsi tänään mummon tuoma hirvimössö.

Kommunikaatiossakin on prinssimme kanssa tapahtunut muutosta kohti selkeää ilmaisua. Prinsessalla on viime aikoina ollut kova yskä, jota prinssi kovasti yrittää matkia. Noh, kommunikointia se on sekin. Ja pääasia, että prinssillä on hauskaa. Ja Prinsessan puolisolla.

Puolisosta puheenollen, rakkautta on jakaa omat karkkinsa toisen kanssa. Sain ystävältä suklaalevyn palkaksi hiusten värjäyksestä. Oli muuten hyvänmakuinen, Maraboun Domino. Koska Prinsessa on kaunis ja hellä ja antelias ihminen, myös puoliso sai muutaman rivin. Vaikkei se edes tykkää karkeista. Tai ainakin niin se väittää, vaikka unohdettuani avonaisen karkkipussin hyllyyn, karkit kummasti katoavat parempiin suihin. Ja sitten vielä kuulen valitusta, että karkit olivat PAHOJA! Tarvitseeko niitä sitten syödä? Onko tämä sitä kuuluisaa "miehen logiikkaa"? 

Bonuksena vielä To-Do-listani, eli uudenvuodenlupausteni kirjaamista. Aiempi aiheeseen liittyvä postaus löytyy tästä.

Täytetyt haasteet:

1) Helmikuussa postauksia kertyi huimat 11 kappaletta, laadusta en niin tiedä. Kommentoikaa ihmeessä, oletteko tykänneet ja mitä toivoisitte lisää! :)

10) Rutiinit ovat olleet säännölliset jo jonkin aikaa. 

11) Rutiinit ovat myös kestäneet samanlaisina yli viikon.

12) Kosketusnäyttö löytyy rakkaasta uudesta puhelimestani. <3

13) Olen yrittänyt lopettaa tekosyiden keksimisen.

17) Jep, yksi biisi löytyy cover-versiona. Viitseliäät etsikööt. ;)

18) Luulen onnistuneeni tässäkin kuussa pienen prinssin viihdyttämisessä, sillä lapsi ei suostu edes nukkumaan ilman minua. Se on kyllä vähän ikävämpi juttu. 

19) En vihaa itseäni, vaikka osa tehtävistä on täyttämättä. Onhan tässä vielä kymmenen kuukautta aikaa. Vai yhdeksän? 

Osittain täytetyt haasteet:

2) Olen opetellut hauskan kuuloisia fraaseja latinaksi. Lasketaanko se?

3) Uusia ystäviä on kokonaisuudessaan kertynyt kuusi. 

5) Ainakin leivon vähän useammin. Motivaatio nollassa.

8) Tämänhetkisten tilastojen mukaan kortteja on lähtenyt 28 kappaletta. Alle puolet jäljellä siis!

9) Olen yrittänyt virkata ponchoa, mutta aina tulee jokin keskeytys. *köhSELITYKSIÄköh*

Täyttämättömät haasteet:

4) Lasketaanko pelkkä tiskikoneen täyttäminen? Ai ei? No höh.

6) Meikkaaminen ei ole jaksanut innostaa, sillä en ole paljoakaan julkisille paikoille eksynyt. Äh. Mikä tässä nyt mättää? 

7) Entisetkin kilot ovat palanneet takaisin. Aika varattu verikokeisiin, josko kilpirauhasissa olisi jotain vikaa.

14) Enpä ole hierojalle vieläkään eksynyt.

15) En ole myöskään ehtinyt juurikaan hemmotella itseäni, sillä puolisoni vaatii kaiken huomion, joka pienen prinssin hoidolta liikenee.

16) Itsesyytökset ovat olleet valloillaan laihdutusoperaation epäonnistumisen vuoksi. Tästä on suunta ylöspäin, eikö niin?

Prinsessa kuittaa.