Uusia leluja

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään uusia ostoksiani, joista ainakin yksi on ollut välttämätön hankinta.

Kuvat olen lainannut internetin ihmeellisestä maailmasta, sillä laiskuuksissani en jaksa kuvailla jo paketista irrottamiani hankintoja. Minulle ei makseta mainostamisesta, ikävä kyllä.

Ensimmäisenä (ja tärkeimpänä) Logitech c270 webbikamera.

Kesäopintojani varten minun täytyi hankkia webbikamera AC-keskusteluja sekä ryhmätyöskentelyä ajatellen. Ehkäpä kameralle tulee muutakin käyttöä, sillä todellinen minäni harkitsee vakavasti videobloggaamisen aloittamista. Useita vertailuja suoritettuani päädyin valitsemaan erittäin suuresta kameravalikoimasta juuri tämän yksilön, sillä esteettisen miellyttävyyden lisäksi kamera oli hinnaltaan edullinen. En myöskään pettynyt laatuun: kyseinen kamera on mielestäni erittäin helppokäyttöinen.

Toisena Creativen A50 -kaiuttimet

Ei niin välttämätön hankinta, mutta kukapa ei rakastaisi tällaisia söpöläisiä? Tietokoneessamme ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta kuunnella musiikkia kuin kuulokkeilla, joten tämä on plussaa. Itse en pidä kuulokkeilla kuuntelusta, sillä pääni tulee hivenen liian herkästi kipeäksi niistä. 

Bonuksena Kunto Plussalta tilaajalahjaksi saamani Active Life Tracker.

Toisin sanoen siis aktiivisuusranneke. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, saa nähdä mitä mieltä olen viikon päästä!

Mukavaa toukokuun jatkoa! Huomenna valtakunnassa juhlitaan kuninkaallisia syntymäpäiviä, joiden tunnelmia jaan myöhemmin tällä viikolla.

Rakkaudella

BellaDonna

Keltainen toukokuu täällä taas

Jälleen kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Olen aloittanut postauksen kirjoittamisen yhä uudelleen ja uudelleen, mutta kevätlamaannus on vienyt minusta aina voiton. Ensimmäisen kappaleen jälkeen teksti alkaa vaikuttaa väkisin väännetyltä, ankealta ja harmaalta. Kellään muulla samaa ongelmaa?

Tämä päivä on kuitenkin erilainen. On lähes mahdotonta olla lamaantunut, kun ulkona on upea sää. Vappu on mennyt ja vappua on juhlittu huimat kaksi päivää. Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa B-52-shottia, johon rakastuin. Kehittelimme myös parhaan ystäväni kanssa huippuherkullisen juomasekoituksen, jonka ehkä jonain päivänä rohkaistun jakamaan kanssanne. 

Kouluvuosi alkaa myös olla hiljalleen ohi. Kaksi tenttiä ja yksi projektipäivä. Odotan tulevaa kesää innolla, sillä minulla on suunnitelmia (huomatkaa tämän lauseen jälkeen kliseinen silmääiskevä hymiö). ;) Odotan myös innolla näkeväni, kuinka ensimmäiset parvekekukkani kuolevat kuihtuvat räjähtävät alkavat kukoistaa. 

Iloista kevättä lukijoilleni, lupaan ainakin yrittää olla kesän aikana hivenen aktiivisempi kirjoittaja. 

Rakkaudella

BellaDonna

Taaperoarkea

Kuten suurin osa varmasti tietää, taaperon kanssa eläminen voi olla hyvinkin hauskaa. Koska vietän tällä hetkellä lähes kaiken aikani kahden kesken pienen prinssini kanssa isin ollessa suorittamassa suomalaisia velvollisuuksiaan armeijan harmaissa, pääsen usein todistamaan pienen puhumaan oppineen pojan lausahduksia (ja mikä ettei, myös lausahduksia joita en koskaan uskonut sanovani ääneen). Näitä Prinsessan perheessä kuultuja lausahduksia jaan myös teille, rakkaat lukijani. Lisäksi koska olette olleet ihania lukijoita, liitän loppuun vielä bonusmateriaalia. Pysykää kanavalla!

Lausahduksia, joita en koskaan uskonut sanovani ääneen:

1.  Älä herrajumala laita sitä vessaharjaa suuhun! HYI!
2. Kultarakas, äiti ei tykkää jos dippaat muoviranskalaisia äitin teehen.
3. Haluaisikohan mummi lainata sinua yhdeksi yöksi?

Pienen prinssin lausahduksia:

1. "Äiti ota kuva!"
2. "Pissi tonne!" (samalla osoittaen sormella vessanpönttöä. Onneksi äiti tottelee käskyä eikä pissi lattialle)
3. "Äiti ottaa syliin! Äiti rakas!"
4. "Missä rakas? KUKKUU!" 
5. "Rakas, kulta, mussu" (peilin edessä, peilille märkiä pusuja muiskautellen)
6. "V*TTU PEITTO" (Vieläkin epäselvää on, mistä lapsi on tuon oppinut, koska meillä ei lasten läsnäollessa kiroilla. Vaihtoehtoina ovat hoitopaikka, serkut tai naapurin kovaäänisesti kiroilevat varhaisteinit)

Ja vielä lupaamani bonusmateriaali:

Rakkaudella,
BellaDonna

Inttilesken arkea

Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä. Nautin seurasta, esilläolosta, vastuutehtävistä ja juttelusta. Olen niitä ihmisiä, jotka virittävät keskustelun väsyneen kaupan kassan kanssa, tervehdin silmiin katsoen ja huikkaan "heipat" lähtiessäni. Voin juoruta puhelimessa vaikka kuinka pitkään, mikäli aikaa riittää, nautin jopa tekstiviesteistä, joita saan valitettavan harvoin nykyaikana.

Tällä hetkellä koen itseni yksinäiseksi. Kello on parikymmentä minuuttia yli iltakymmenen perjantai-iltana. Monet ystävistäni ovat omissa perjantai-illan riennoissa, pieni prinssini nukkuu rauhallista unta. Kuuntelen surullista musiikkia. Mikä minua vaivaa? Päivitän Facebook-seinääni yhä uudelleen ja uudelleen ja toivon että joku, kuka vaan avaisi keskustelun kanssani. Itse en tiedä, kenen kanssa jutella. 

Olen hoitanut vastuutehtäväni tältä päivältä. Ikävöin. Valtakunnassa on hiljaista. Vuodesta 2009 lähtien olen nähnyt miestäni lähes päivittäin. Neljä päivää sitten hän astui autoon, joka vei hänet vuodeksi pois. Hetkittäin inhoan asevelvollisuutta. Hetkittäin myös tunnen syyllisyyttä itsekkyydestäni. Kadun kaikkia riitoja, jotka olisin voinut välttää. Kadun kaikkia ilkeitä sanomiani sanoja.

Ensimmäiseksi yöksi vein pienen prinssini hoitoon yöksi, jotta voisin kasata itseni. Ettei pieni poikani näkisi minun itkevän. Toisena yönä pieni prinssini huusi "isiä" koko yön ja etsi häntä jopa tyynyn alta. Lohduton itku särki sydämeni. Kolmantena yönä pelkäsin pimeää. Neljäntenä yönä väsymykseni pakotti minut nukahtamaan viideksi tunniksi. Aamulla oli hieman helpompi vastata pienen prinssini hymyyn. Ilman parasta ystävääni olisin hajonnut jo näiden ensimmäisten päivien aikana. Kuinka selviän kahdestatoista kuukaudesta?

Elän päivä kerrallaan. Olen kuullut ensimmäisten viikkojen olevan pahimpia. Pian ensimmäinen viikko on ohi. Ehkä totun yksinäisyyteen. 

Rakkaudella,

BellaDonna