Kuulumisia

Sairauksista on vihdoin parannuttu, vaikka helteet vaikeuttavat kaikkien nukahtamista. Lievästi stressaavaa. Töitä teen tässä kuussa enää kahtena päivänä, jonka jälkeen poistun kyseisen työpaikan listoilta todennäköisesti lopullisesti. Elokuun vietän lomaillen ennen koulun alkua.

Eilen illalla sain aivan mielettömän typerän, mutta siitä huolimatta loistavan idean. Mieheni on koko viikon puhunut tahtovansa Helsinkiin erääseen tapahtumaan, johon olen pitkin hampain suostunut hänet päästämään. Torstai-iltana kahdeksan aikoihin keksin, että tahdon itsekin mukaan, en kyseiseen tapahtumaan, vaan shoppailemaan.

Innostuneena lähdin tavoittelemaan sisartani puhelimitse, ja sainkin hänet kiinni kymmenen jälkeen. Shoppailuseurakin on järjestetty. Joku saattaa pohtia, mihin pieni prinssi laitetaan reissun ajaksi, mutta vastaus on todella yksinkertainen: Poikani, mieheni ja minä pakkaudumme ystävämme kanssa autoon kukonlaulun aikaan ja olemme aamupäivällä perillä. Suunnitelman mukaan minut ja pieni prinssi tiputetaan kyydistä Itäkeskuksella, jossa myöhemmin tapaan seuralaiseni. Tarkoituksena on hankkia ainakin vaatteita ja pari lahjaa. Vaatteista todennäköisesti jaan kuvia sunnuntaina tai ensi viikon perjantaina, jolloin pääsen näyttämään myös lahjan, jonka hankin nuoremmalle sisarelleni (joka lukee tätä blogia säännöllisesti ja jaksaa aina kommentoida jokaista pientä epäkohtaa, kuten sen, mitä chia-siementen pussissa lukee).

Ai niin. Tatuointiaika on varattu syyskuun alkuun. Jännittää!

Rakkaudella,
BellaDonna

Laihdutusta ja sairastelua

Parin viikon aikana oloni on ollut todella vetämätön, kurkkua on koskenut ja olen ollut todella väsynyt. Tänä aamuna perjantain (ja työpäivän) kunniaksi minulle nousi kuume ja ääni lähti lähes kokonaan, ulosanti on lähinnä käheää pihinää. Tämä ei ole välttämättä kovinkaan huono asia, sillä kuumeen ansiosta voin olla pois töistä tämän päivän ja parantua viikonlopun yli rauhassa. Tai niin ainakin luulin. Unohdin erään tärkeän tekijän: Pikkuprinssin. Jolle muuten puhkesi tänä aamuna rokotuksen aiheuttama lievä tuhkarokko, joka oli neuvolan tädin mukaan täysin odotettavissa. Ei siis mitään vakavaa, onneksi. 

Eilen aloitin chia-siementen käytön isosiskoni vinkistä. Kyseinen "superfood" kuulemani mukaan vähentää napostelun tarvetta ja pitää vatsan täyden tuntuisena pidempään. Mielestäni tämä kuulostaa todella hyvältä ajatuksena, sillä koen napostelun olevan suurin ongelmani painonhallinnassa. Siemenillä on paljon positiivisia puolia, mutta mielestäni paras puoli on mauttomuus. Olen kokeillut Nutrilet-pirtelöitä ja ateriankorvikepatukoita, jotka ovat lähes poikkeuksetta haisseet kuvottavilta ja maistuneet sahajauhoilta. Nämä eivät maistu tai haise miltään. Lisäksi "geeli" on todella helppo lisätä esimerkiksi pirtelön tai smoothien sekaan.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille, muistakaa kommentoida ahkerasti! 

BellaDonna

Saavutuksia ja elämän pieniä iloja

Eipä tämä kai ole enää mikään salaiuus: Elokuun lopulla alan jälleen opiskella. Minut on hyväksytty AMK:hon opiskelemaan restonomiksi. Jollain tavalla olen ylpeä itsestäni, vaikken haluamalleni alalle päässytkään. Vimeistään ensi viikolla ilmoitan oppilaitokselle hyväksyväni opiskelupaikan.

Huomenna on luvassa jännttävä päivä. Menen erään toverini mukaan katsomaan, kun hänelle tehdään tatuointia. Olin positiivisesti yllättynyt henkilön pyydettyä minua mukaan, sillä harkitsen itsekin vakavasti tatuointia ja kysyin kyseiseltä henkilöltä kokemuksia paikkakuntamme tatuointiliikkeestä. Ehkä minullakin on "leima" jo ensi kuussa..!

Viikonloppuna olimme viettämässä idyllistä viikonloppulomaa anoppilassa. Ruoka oli hyvää, saunoimme pitkästä aikaa oikein kunnolla ja kävin uimassa ensimmäisen kerran tänä kesänä. Viime kesänä en päässyt kertaaaan uimaan, joten kehityksen huomioonottaen pääsen ehkä uimaan ensi kesänä kokonaiset kaksi kertaa!

Helleaalto on rantautunut paikkakunnallemme vihdoin. Harmi vain, että olen pahimpien helteiden aikana töissä paikassa, jossa lämpö ousee pahimmillaan 40:ään asteeseen. Eikä ilmastoinnista tietoakaan. No, menee se kesä näinkin.

Rakkaudella,
BellaDonna

Äidin avautuminen

Viime päivinä olen huomannut, kuinka nopeasti aika kuluu. Välillä vähän liiankin nopeasti. Vasta vähän aikaa sitten pieni prinssini oli nyytti, joka käpertyi syliin nukkumaan, nyt samainen nyytti juoksentelee ympäri asuntoa nauraen, eikä nukahda millään.
Tuon nyytin, minun pienen prinssini syntymästä on huomenna kulunut vuosi.

Vauvavuosi on siis virallisesti ohi. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut iloa, surua, säikähdyksiä, naurua ja onnistumisia. Ensin käännyttiin selälleen, sitten vatsalleen, noustiin istumaan, kontattiin ja lopulta käveltiin ja juostiin. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnettä, kun pieni poika juoksee syliin nauraen ja suukottelee kasvoni märiksi. Tai sitä tunnetta, kun pieni lapsi käpertyy kylässä syliin, takertuu tiukasti kiinni paitaan ja imeskelee kaulakoruni helmiä kuin turvaa hakien.

Alussa olin väsynyt ja voimaton, mutta ajatellessani kulunutta vuotta, näen kuinka paljon olen kasvanut ihmisenä ja Äitinä. Isolla alkukirjaimella. Olen oppinut paljon sekä itsestäni, että vauvastani. Olen oppinut nauttimaan jokaisesta hetkestä, olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.

Tänään otimme varaslähdön syntymäpäivien juhlintaan. Voin ylpeänä kertoa, että lähes kaikki oli kotitekoista (Dominot ostettiin kaupasta). Isosiskoni leipoi mokkapaloja, äitini leipoi ison pullarinkelin ja suklaakakun. Itse leivoin Ilopillerikakun, chilipähkinuäkeksejä ja kinkku-ananashyrriä. Kaikki onnistuivat loistavasti (vaikka itse sanonkin). Kuvaa kakusta en valitettavasti saa kännykällä lisättyä, mutta yritän myöhemmin uudelleen koneella.

Rakkaat lukijani, valutan vielä viimeiset siirappiset pisarat kuvotukseksenne:

Pieni, rakas prinssini. Olet minulle rakkain ja lupaan yrittää seuraavankin ikävuotesi olla entistä parempi äiti sinulle. Hyvää syntymäpäivää, rakastan sinua yli kaiken, maailman ympäri ja takaisin!

BellaDonna