Historiaa

On aiheita, joita ei ole mahdollista tuoda julki riittävän usein. Kiusaaminen ja sen seuraukset ovat yksi niistä. Aiemmin päivällä sain ask.fm:ssä kysymyksen, jonka yhteen osaan liittyi koulu.

Millainen olin koulussa? Kuten aiemmin olen vihjannut, olen ollut koulukiusattu esikoulusta lukion loppuun saakka. Joku pitää sitä säälittävänä ja itseaiheutettuna. En syyllistä heitä, sillä pitkään itsekin pidin itseäni syyllisenä, viallisena tapauksena joka ei ansaitse ihmisarvoa. Vihasin itseäni. Vihasin ja syytin myös vanhempiani, erityisesti äitiäni, joka oli ja on vieläkin henkisesti täysin eri planeetalla kuin minä itse. Olin enimmäkseen hiljainen lapsi, sillä en tahtonut joutua silmätikuksi. Kuitenkin kurittomat hiukseni sekä ylipainoni huomattiin. Kuudennella luokalla ollessani päätin muuttua. Leikkasin hiukseni lyhyiksi ja ryhdyin puolitosissani laihduttamaan. Yläasteella olin normaalipainoinen, mutta terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että olin liian lihava. Kuka helvetti menee sanomaan murrosikäiselle tytölle tämän olevan liikalihava?

Vihasin itseäni. Tahdoin kaikin keinoin laihtua. Olisin ollut valmis myymään sieluni kauneudesta. Lukioaikana muutin omilleni ennen täysi-ikäistymistäni, sillä tilanteeni oli kotona räjähdysherkkä. Vihasin itseni lisäksi äitiäni, joka ei huolehtinut terveydestään ja jaksoi pilkata minun yrityksiäni. Vihasin hetkittäin myös pikkusiskoani, joka on äärimmäisen kaunis ja hoikka. Itsenäistyminen toimi. En nähnyt vanhempiani niin usein, vaikka isä soiteli lähes päivittäin ja kyseli pärjäämisestäni. Laihdutin lähes koko ajan. Jätin aterioita väliin ja löydettyäni ihmedieetin, tulokset alkoivat näkyä. Olin kauniimpi kuin koskaan ja nälkäkään ei vaivannut usein. Kontrolloin kuitenkin itseäni äärimmäisen tarkasti ja pyrin koko ajan parempaan. Liikuin vatsa tyhjänä niin kauan, että melkein oksensin uupumuksesta. Söin voileivän ja lähdin ulos.

Tultuani raskaaksi jouduin lopettamaan laihduttamisen ja olen jälleen ruma. Puolisoni jaksaa sanoa minua kauniiksi, mutta en ole kaunis ennen kuin itse hyväksyn sen, mitä olen. Jälleen olen jättänyt ylimääräiset herkut ruokavaliostani ja tämän vuoden kunniaksi lisään liikuntaa, vaikkei se pienen lapsen kanssa helppoa olekaan. Kohti itserakkautta!

Rakkaudella

Prinsessa BellaDonna