Reviirinlaajennus ja muita tarinoita

"Nyt saa sairastelu riittää!" Karjaisi Prinsessa ja pomppasi ylös vuoteeltaan kohti lääkekaappia. Burana sieltä löytyikin, allergialääkkeitä sai mies tuoda töistä tullessaan. Taas se aika vuodesta, kun Prinsessa ei voi poistua linnastaan ilman hengityssuojaimia. Ensi viikolla olisi tarkoituksena uusia allergialääkkeiden reseptit ja siinä sivussa käydä luovuttamassa verta tutkimustarkoituksiin. Kilpirauhasen vajaatoimintaa, ollako vaiko ei? Kas siinä pulma, joka vaatii ratkaisua. 

Prinssikin on noussut omalta turvalliselta matoltaan tekemään reviirinlaajennusta. Yksikään huone ei ole turvassa (paitsi kylpyhuone, jossa sijaitsee pelottava VANNA!) pienen pojan tutkimusmatkoilta. Prinssi on myös oppinut, että äidin lautasella sijaitsee "MNAMNAMMÄM", joka ilmeisesti on tavoittelemisen arvoinen saalis. Kuvitelkaa koira, joka painaa etutassunsa syliisi ja tuijottaa sielukkailla silmillään sinun vaivalla valmistelemaasi annosta. Ja omat ruoat ovat poikkeuksetta pahoja, paitsi tänään mummon tuoma hirvimössö.

Kommunikaatiossakin on prinssimme kanssa tapahtunut muutosta kohti selkeää ilmaisua. Prinsessalla on viime aikoina ollut kova yskä, jota prinssi kovasti yrittää matkia. Noh, kommunikointia se on sekin. Ja pääasia, että prinssillä on hauskaa. Ja Prinsessan puolisolla.

Puolisosta puheenollen, rakkautta on jakaa omat karkkinsa toisen kanssa. Sain ystävältä suklaalevyn palkaksi hiusten värjäyksestä. Oli muuten hyvänmakuinen, Maraboun Domino. Koska Prinsessa on kaunis ja hellä ja antelias ihminen, myös puoliso sai muutaman rivin. Vaikkei se edes tykkää karkeista. Tai ainakin niin se väittää, vaikka unohdettuani avonaisen karkkipussin hyllyyn, karkit kummasti katoavat parempiin suihin. Ja sitten vielä kuulen valitusta, että karkit olivat PAHOJA! Tarvitseeko niitä sitten syödä? Onko tämä sitä kuuluisaa "miehen logiikkaa"? 

Bonuksena vielä To-Do-listani, eli uudenvuodenlupausteni kirjaamista. Aiempi aiheeseen liittyvä postaus löytyy tästä.

Täytetyt haasteet:

1) Helmikuussa postauksia kertyi huimat 11 kappaletta, laadusta en niin tiedä. Kommentoikaa ihmeessä, oletteko tykänneet ja mitä toivoisitte lisää! :)

10) Rutiinit ovat olleet säännölliset jo jonkin aikaa. 

11) Rutiinit ovat myös kestäneet samanlaisina yli viikon.

12) Kosketusnäyttö löytyy rakkaasta uudesta puhelimestani. <3

13) Olen yrittänyt lopettaa tekosyiden keksimisen.

17) Jep, yksi biisi löytyy cover-versiona. Viitseliäät etsikööt. ;)

18) Luulen onnistuneeni tässäkin kuussa pienen prinssin viihdyttämisessä, sillä lapsi ei suostu edes nukkumaan ilman minua. Se on kyllä vähän ikävämpi juttu. 

19) En vihaa itseäni, vaikka osa tehtävistä on täyttämättä. Onhan tässä vielä kymmenen kuukautta aikaa. Vai yhdeksän? 

Osittain täytetyt haasteet:

2) Olen opetellut hauskan kuuloisia fraaseja latinaksi. Lasketaanko se?

3) Uusia ystäviä on kokonaisuudessaan kertynyt kuusi. 

5) Ainakin leivon vähän useammin. Motivaatio nollassa.

8) Tämänhetkisten tilastojen mukaan kortteja on lähtenyt 28 kappaletta. Alle puolet jäljellä siis!

9) Olen yrittänyt virkata ponchoa, mutta aina tulee jokin keskeytys. *köhSELITYKSIÄköh*

Täyttämättömät haasteet:

4) Lasketaanko pelkkä tiskikoneen täyttäminen? Ai ei? No höh.

6) Meikkaaminen ei ole jaksanut innostaa, sillä en ole paljoakaan julkisille paikoille eksynyt. Äh. Mikä tässä nyt mättää? 

7) Entisetkin kilot ovat palanneet takaisin. Aika varattu verikokeisiin, josko kilpirauhasissa olisi jotain vikaa.

14) Enpä ole hierojalle vieläkään eksynyt.

15) En ole myöskään ehtinyt juurikaan hemmotella itseäni, sillä puolisoni vaatii kaiken huomion, joka pienen prinssin hoidolta liikenee.

16) Itsesyytökset ovat olleet valloillaan laihdutusoperaation epäonnistumisen vuoksi. Tästä on suunta ylöspäin, eikö niin?

Prinsessa kuittaa.