Vapaaillan jälkeen arki on ollut hiljaista ja hivenen tapahtumaköyhää. Toden sanoakseni en ole muuta juuri kaivannutkaan. Olenko tullut vanhaksi, kun kolmeen valvominen tuntuu vallankumoukselliselta ajatukselta ja koti-ilta perheen kanssa houkuttelevalta? Kotona voi sentään kuljeskella virttyneessä t-paidassa, collegehousuissa ja hiukset likaisina ilman, että tarvitsee hävetä resuista ulkomuotoaan ja roikkuvaa vatsaansa (ei, vatsalihakset eivät vieläkään ole palautuneet kunnolla). Olenko tullut vanhaksi, kun korkokengät vaihtuvat rikkinäisiin tennareihin ja pieni käsilaukku valtavaan hoitolaukkuun, josta löytyy parin varavaatekerran lisäksi ruokaa pienelle armeijalle, ylimääräiset kengät, nippu vaippoja, paketti kosteuspyyhkeitä, oikea pyyhe ja muutama kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta? Niin, ja varapuku, jos vaikka kylmä yllättää. Lompakko ja avaimet jäivät tietysti kotiin. Mikä edes tekee ihmisen vanhaksi? Ulkonäkö, ikä vai jokin aivan muu? Voisivat ne edes Siwassa kysyä papereita.
Äitiyslomani loppuu huhtikuun kahdeskymmenes päivä. Olen alustavasti luvannut tehdä satunnaisia iltavuoroja vanhalla työpaikallani, toisen työni lopetin suosiolla. Olemme myös sopineet äitini ja anoppini kanssa pienen prinssin hoitamisesta, jos pääsen kouluun. Tuntemattomille ihmisille ei onneksi tarvitse poikaa luovuttaa. Olen myös melko varma siitä, että kärsin itse pahemmasta eroahdistuksesta kuin poikani.
On vaikea uskoa, että pieni vauvani alkaa pian olla taapero. Vasta vähän aikaa sitten pieni prinssi tuli maailmaan suuren rääkäisyn tuomalla voimalla ja laittoi koko elämäni sekaisin. Nyt tuo pieni poika konttaa ympäri asuntoa, kiipeilee vasten esineitä ja tuhoaa kaiken tielleen osuvan. Aika kuluu aivan liian nopeasti. Muutaman vuoden päästä pieni prinssini on esikoululainen, sitten ekaluokkalainen, kohta pääsee jo peruskoulusta ja suuntaa kohti jatko-opintoja, muuttaa pois kotoa eikä enää tarvitse minua, äitiä. Herkistyn katsellessani kuvia prinssin syntymäpäivältä. Kuinka pieni ja avuton voikaan ihminen olla? Minun pikkuiseni.
Rakkaudella,
BellaDonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti