Vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen liittyy erittäin paljon erilaisia myyttejä ja tabuja. Joistain aiheista ei vain puhuta. Mielestäni tämä on typerää, sillä "kielletyistä aiheista" ei aina uskalleta kysyä edes ammattihenkilöiltä. Itse en ole minkään alan ammattilainen, mutta minulta voi tulla kysymään kaikesta äitiyteen, vanhemmuuteen tai vaikka raskauteen liittyvistä aiheista. Yhteyden minuun saa 1) blogiin kommetoimalla, 2) sähköpostitse osoitteella prinsessabelladonna@gmail.com, 3) ask.fm:n kautta ja 4) Kikkaamalla nimimerkille Belladonna_princess.
Jaan mietteitäni muutamista yleisimmistä tabuista ja myyteistä mahdollisimman kaunistelemattomasti.
1) Imetys:
Imetys on aihe, josta kaikilla tuntuu olevan mielipide. Joidenkin mielestä imetys on ällöä, toisille se on ainoa oikea vaihtoehto. Entäs julki-imetys? Ja kuinka kauan lasta imetetään? Virallinen suositus on lapsen täysimetys puolivuotiaaksi, ja imetyksen lopettaminen vuoden ikäisenä. Naiset, imettämättömyys ei kuitenkaan tee meistä huonoja äitejä, vaikka jotkut sitä mieltä olisivatkin! Oma poikani kieltäytyi nelikuisena tissistä, siirryin korvikkeeseen. Poika saa minulta silti riittävästi hellyyttä ja läheisyyttä. Imetys on jokaisen oma valinta, eikä kellään ole oikeutta syyllistää teitä huono äiti -kortilla.
2) Seksi:
Jostain syystä ainakin täällä Suomessa vallitsee käsitys seksielämän totaalisesta lakkaamisesta vanhemmaksi tulon jälkeen. Siis mistä ihmiset keksivät näitä? Tietenkin suosituksena on, ettei yhdyntää harrastettaisi ainakaan pariin kuukauteen synnytyksen jälkeen, mutta seksi on paljon muutakin kuin nakin piilottamista. Seksi on kahden (tai miksei useammankin) ihmisen välistä läheisyyttä, johon riittää parhaimmillaan katse ja sopivan kiihkeä suudelma. Ei se läheisyys mihinkään (lopullisesti) katoa.
3) Lapsen kehitys:
Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Sitä ei pysty nopeuttamaan millään. Esierkiksi tuttavaperheemme lapsi sai neljä hammasta nelikuisena, omalle seitsenkuisellemme ei ole puhjennut vielä yhtään. Tuttavaperheen lapsi kääntyi vatsalleen kuusikuisena, oma poikani kääntyi nelikuisena. Tuttavaperheen lapsi oppi kannattelemaan päätään kunnolla puolitoistakuisena, oma lapseni yritti kannatella päätään seuraavana päivänä synnytyksestä. Vertailu on turhaa. Kannattaa kuunnella mielummin neuvolan ohjeita kuin stressata naapurin Piia-Eerikan taidoista. Lapset myös kasvavat eri tavalla, neuvolan kasvukäyrät ovat lähinnä suuntaa antavia.
4) Väsymys:
Väsymys on oikeasti kaikennielevää ja todellista. Pahimpina päivinä saattaa herätä kaikenlaisia itseä pelottavia ajatuksia. "Olenko huono äiti, jos haluaisin edes hetken olla rauhassa?" Et ole huono äiti, jos ajatukset pysyvät vain ajatuksen tasolla. Pahimpina päivinä olen lukittautunut joskus vessaan, ettei minun tarvitsisi kuulla lapsen itkua. Pahimpina valvottuina öinä olen vain toivonut, että lapsi olisi hetken hiljaa. Että saisin nukkua edes viisi minuuttia. Olen väsyneenä riidellyt puolisoni kanssa ja sanonut asioita, joita kaduin. Olen itkenyt puhtaasta väsymyksestä. Uskokaa minua, tämä vaihe menee ohi. Poikani nukkuu kokonaisia öitä herättämättä vanhempiaan. Älkää jääkö yksin ajatustenne kanssa! Puhukaa, kirjoittakaa, mutta koskaan ei saa jäädä yksin. Neuvolan henkilökunta on koulutettu käsittelemään juuri näitä tunteita. On myös erilaisia tukipuhelimia, joissa voi anonyymisti purkaa huolensa.
5) Vartalo:
Vartalo muuttuu. Joidenkin kengänkoko muuttuu pysyvästi, joillekin mahtuvat edelleen vanhat kengät. Rinnat kasvavat, mutta oikeiden rintaliivien käyttö saa rinnat pysymään kauniina. Joillekin naisille tulee raskausarpia, ja niihin eivät välttämättä auta mikään. Positiivista on, että ne vaalenevat useimmissa tapauksissa lähes näkymättömiksi. Alapää ei välttämättä koskaan tule olemaan yhtä kaunis ja vatsalihasten väliin saattaa jäädä pieni kolo. Kuitenkin ajatus siitä, että tästä vartalosta on syntynyt jotain pientä ja täydellistä auttaa hyväksymään muutokset. Ja ainakin minun puolisoni rakastaa minua muuttuneesta ulkonäöstäni huolimatta.
BellaDonna kuittaa.
Tähän äiti keskusteluun ei liity nyt tämä juttu, mutta sinulle on haaste blogissani, jos jossain vaiheessa haluat vastailla. :)
VastaaPoistaPitääpä käydä tsekkaamassa :)
VastaaPoistaAmen. Voi kun elämässä olisi ollut yksi BellaDonna kun nykyinen teini oli vielä pikkulapsi-iässä :) Mitä useampi puhuu asioista niinkuin asiat on niin sitä useampi uskaltautuu kertomaan ongelmatilanteista vaikka neuvolassa. Itselle oli vaikea paikka kun kaikki lehdet tursusi sitä miten enkelit laulaa ja raketit räjähtelee taivaalla kun saa sen vauvan ensimmäisen kerran syliin. Itse ajattelin vaan olevani tosi väsynyt enkä tuntenut kuin häkellystä rinnoille tuupatun vauvan kanssa. Mutta kun olisin jostain kuullut toisestakin äidistä, jonka äidinrakkaus heräsi viivellä niin en olisi tuntenut itseäni niin vaillinaiseksi mutsiksi. Kaikki nyt vaan kaapeista ulos sanomaan että äiti on välillä vähän väsy ja voi kun äidit lopettaisivat sen vertailemisen. Kaikista pahinta on se kun lytätään toista äitiä "Kyllä meidän Jani-Petteri vaan sitä ja sitä ja sitä, eikö teillä?"
VastaaPoistaItse olin synnärillä niin pöllyssä kaikista minuun pumpatuista lääkkeistä, etten muutamaan päivään edes tajunnut olevani äiti. Tuttavapiirissäni kaikki äidit hehkuttavat voimakasta äidinrakkauttaan ja sitä, kuinka yllättyivät siitä, miten paljon lasta voikaan rakastaa. Itse yllätyin lähinnä muistin kaikkoamisesta, äidinrakkaus on lähinnä itsestäänselvyys. Ei sitä nyyttiä voinut olla rakastamatta. :) Eikä voi vieläkään.
Poista