Jouluyö, juhlayö

Viimein jouluyö. Kello on yksi yöllä. Makaan sängyllä ja kuuntelen hiljaisuutta, joka loppujen lopuksi ei ole erityisen hiljainen. Kummasti pituutta kasvanut kynteni napsahtelee satunnaisesti tablettitietokoneen näyttöön, vesi kohisee patterin sisällä, naapuri keskustelee vaimonsa kanssa venäjäksi, viisivuotias kannettava hurisee epäterveesti olohuoneessa matkalla kohti horrostilaa ja välillä kuuluu pienen prinssin murahtelua ja tuhinaa.

Päivä on ollut pitkä ja perinteikäs. Aamu alkoi Lumiukolla, tietenkin. Mitä olisi joulu ilman lapsuudesta tuttua sarjaa? Jatko-osaa en katsonut, enkä aiokaan. Iltapäivällä matka jatkui vanhempieni luokse, jossa viivyimme iltakahdeksaan. Ruoka oli ihanaa ja sitä oli paljon.

Pienelle prinssilleni joulu oli ensimmäinen ja budjettiongelmista huolimatta poika sai useita paketteja. En hetkeen unohda prinssin valloittavaa naurua tämän tajuttua uuden kosketinsoittimen pitävän (suhteellisen miellyttävää) ääntä ja välkyttävän valoja. Hauska oli myös helistin siihen saakka, kunnes hän onnistui kolauttamaan sillä itseään. Leikki jatkui ilkeää sammakkoa pureskellen.

Huomenna jatkamme joulunviettoa anoppilassa rakkaan mieheni sisarustenkin ollessa paikalla perheineen. Luvassa todennäköisesti jälleen ihanaa ruokaa ja ainakin yhdet villasukat. Jos onni on myötä, saatamme päästä pitkästä aikaa saunomaan. Ehkei joulu niin paha olekaan.

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa poliittisesti epäkorrektia joulunaikaa vivahteella omaa uskonnollista suuntaumustani. Nauttikaa yhdessäolosta ja muistakaa myös lapsia raittiilla väkivallattomalla joululla.

BellaDonna kiittää ja kuittaa.