Joulunavaus

Taas on se aika vuodesta, kun ihmiset huomaavat joulun uhkaavan lähestymisen. Kaupoista hamstrataan pakastimet täyteen perinteisiä jouluruokia, joita on aivan pakko ostaa, vaikka suurin osa jää kuitenkin syömättä. Kinkkuja ollaan ostettu ainakin kaksi, koska ne kuitenkin menevät nopeasti ja sinappia. Ei unohdeta sinappia. Ikinä. Joulukinkku ja sinappi sopivat yhteen kuin joulupukki ja joulumuori.

Kuten kirjoituksesta käy (ainakin toivottavasti) ilmi, Prinsessa ei erityisemmin välitä Coca-cola -joulusta. Kaupalliset pukit jakavat sitkeitä karkkeja kauppojen auloissa ja erilaiset järjestöt keräävät rahaa ja lahjoja perheille, joilla ei ole varaa viettää joulua. Jouluhan on antamisen aikaa, eikö totta? Prinsessa itse kannattaa hyväntekeväisyyttä, mikäli kerääjällä on riittävän selkeät tiedot siitä, minne raha menee. Useimmiten tietoja ei ole saatavilla. Kerääjät argumentoivat yleensä kertomalla, miten kaikki raha menee tietysti hyväntekeväisyystarkoitukseen, kaikki tekevät talkootyötä, kenellekään ei makseta. Tarkoittaako se, että rahat menevät sataprosenttisesti hyväntekeväisyyteen? Ilmeisesti. Prinsessa taitaa olla paha ihminen, sillä hänen mielestään lahjat eivät tee joulua. 

Olen kokenut tuhkimotarinani, kenkineen päivineen. Tulen melko köyhistä oloista ja vaikkei rahaa aina ollut, tärkeintä joulussa oli yhdessäolo perheen kesken. Lahjoja tietenkin tuli, ei ehkä yhtä paljon kuin rikkaille tuttavilleni mutta tuli kuitenkin. Lahjat unohtuivat parissa päivässä, mutta vielä tänäkin päivänä muistan, kuinka keräännyimme koko perheen voimin katsomaan Lumiukkoa. Ei sellaista tunnetta saa rahalla. Mukana olivat jopa vanhemmat sisarukseni, joita silloin näki melko harvoin. Laulun alkaessa kaikki hiljentyivät ja vain katsoivat.

Tietenkin jouluna myös riideltiin, sehän kuuluu stereotypiseen suomalaiseen perinteeseen. Kuitenkin viimeistään ruokapöydässä kaikki söivät sulassa sovussa, tosin itse söin pikkusiskoni kanssa poikkeuksellisesti olohuoneessa. Makoilimme sohvalla ja leikimme olevamme kuningattaria divaaneillaan. Palvelijat olivat juuri tuoneet upean aterian ja mehua viinilaseissa. Pikkusisko on kasvanut melkein aikuiseksi ja emme enää mahdu makoilemaan sohvalle samalla tavalla. Aika jätti jäljelle kauniit muistot joulusta ja pysyvän inhon massahysteriaa kohtaan.

Jos Prinsessa pitäisikin joulusta, hän ehtisi kyllästyä siihen jo ennen marraskuun puoliväliä. Lokakuun lopusta alkaen kauppojen mainokset huutavat lahjojen välttämättömyydestä ja torimyyjät yrittävät kaupitella sukkia väkisin "joululahjaksi isälle tai puolisolle tai miksei molemmille?" Stressi lisääntyy ja kaupoissa jonot pitenevät. Hankalat asiakkaat kiukuttelevat myyjille, joista osa onneksi siitä huolimatta jaksaa hymyillä kaikille asiakkaille, jopa prinsessalle joka tunnustaa välillä olevansa täysin tumpelo kortilla maksaessaan. 

Nauttikaa hetkestä älkääkä antautuko hysterian valtaan.

Rakkaudella

BellaDonna