1. Terry Pratchett: Totuuden torvi ***
Totuuden torvi on Terry Pratchettin kirjoista tähän mennessä ainoa, josta en juurikaan ole välittänyt. Kirja on hyvin kirjoitettu, tuttuun Pratchettin tyyliin, mutta ainakin käännösversiossa herra Tulppaanin useasti viljelemä "-ttu" tekee tekstistä hivenen mauttoman. En paheksu kirosanoja kirjoissa, eikä sana "-ttu" ole varsinaisesti kirosana vaan sanan merkitys on lukijan omassa päässä. Kolme tähteä.
2. Pasa&Atpo: Eniten vituttaa kaikki ****
Heti ryhtyessäni lisäämään Pasan ja Atpon ensimmäistä vitutuskirjaa, tietokoneeni ryhtyi temppuilemaan. Ehkä kyseessä on karma, ehkä tietokoneeni aistii heti kirjan alussa olevat tietokoneisiin liittyvät vitutusaiheet. Jo senkin vuoksi kirja päätyi satunnaiseen listaani. Eniten vituttaa kaikki on hyvää luettavaa silloin, kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä. Pasan ja Atpon mielipiteisiin on helppo samaistua. Neljä tähteä.
3. Torey Hayden: Auringonkukkametsä ****
Torey Haydenin Auringonkukkametsä on mielestäni erittäin viihdyttävää luettavaa kipeistä aiheistaan huolimatta. Luettuani kirjan pysähdyin hetkeksi ajattelemaan, kuinka kiitollinen olen ehjästä perheestä ja elämästäni ajassa, jolloin sodat eivät kosketa kuningaskuntaani. Kirjassa esiintyviin tunteisiin oli helppo samaistua, vaikkei itse olisi samankaltaisia tunteita kokenut. Suosittelen. Neljä tähteä.
4. Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset ***
Hiljaisuuden lapset on Torey Haydenin tyypillisimpiä teoksia. Kirja on melko elämäkerrallinen, hivenen liikaa Haydeniä itseään korostava. Hiljaisuuden lapset kertoo tositapahtumiin pohjautuen kolmesta potilaasta, sieppauksen kokeneesta Cassandrasta, mykästä Drakesta ja halvautumisen kokeneesta vanhasta Gerdasta. Hayden syventyy tasapuolisesti kaikkiin potilaisiin, mikä on mielestäni erittäin positiivista. Kirjan henkilöiden kohtalot eivät jää mietityttämään, sillä Hayden kertoo pintapuolisesti myös lasten terapianjälkeisen kohtalon. Kolme tähteä.
5. Clive Barker: ABARAT - Kaikennielevä keskiyö *****
Abarat-kirjasarja oli aikanaan ensikosketukseni fantasiakirjallisuuteen. Rakastan kirjan kaikkia hahmoja omalla tavallani. Kaikennielevä keskiyö on ensimmäinen itselleni omaksi hankkima Abarat-kirja, joten tunnearvoakin löytyy. Barker kirjoittaa mukaansatempaavasti ja kirjan maailmaan voi sukeltaa vaikka loppupäiväksi, mikäli aikaa löytyy. Viisi tähteä.
Kirjoittaessani tätä postausta, päätin tulevaisuudessa kirjoittaa lisää lyhyitä arvioita kirjahyllyni sisällöstä. Kommenttien tuleminen saattaa vauhdittaa seuraavan postauksen saapumista. ;)
Rakkaudella
BellaDonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti