Kirjapostaus osa 2.

Jokin edellisessä postauksessa herätti motivaationi. Luvassa jälleen viisi kirjaa lyhyine arvioineen ja tähtineen. Kuten edellisessäkin postauksessa, kuvat ovat Googlelta ja tähtiä on yhdestä viiteen, ei puolikkaita. Tähtien lukumäärän voit myöhemmin myös löytää sivulta "kirja-arvioissa nähtyjä". Muistakaa kommentoida, lukuvinkkejä otan myös vastaan ;)

1. Arto Paasilinna: Ulvova mylläri ****

Ulvova mylläri on yksi tunnetuimmista Paasilinnan teoksista, joten prinsessana jouduin sivistämään itseäni myös tällä kirjalla. Ulvova mylläri ei ole lempikirjojani, mutta suomalainen miljöö vetoaa jollain alkukantaisella tasolla sisimpääni. Kerronta oli sujuvaa ja lukukokemus nautittava. Elokuvaversiota inhosin. Neljä tähteä.







2. Torey Hayden: Aavetyttö *****

Kuten aiemmassa postauksessa ohimennen mainitsin, Torey Haydenin useimmat teokset pohjautuvat tositapahtumiin Haydenin työelämässä. Aavetyttö oli nimensä mukaisesti selkäpiitä karmiva, vaikkei varsinaisesti pelottava. Haydenin kirjoissa korostetaan usein liikaa Haydenin itsensä tuntemuksia, mutta tässä teoksessa ne eivät jääneet häiritsemään ylikorostuneella hyvyydellään. Suosittelen. Viisi tähteä.






3. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa *****

Tästä kirjasta en voi kertoa mitään, sillä kertominen pilaisi lukukokemuksen. Kirjaa lukiessa vuoroin itkin ja nauroin. Tätä kirjaa en myöskään kykene vertaamaan muihin, se on aivan omaa luokkaansa. Jokainen tehköön omat päätelmänsä. Viisi tähteä.







4. Tuija Lehtinen: www.liisanblogi.net ****

Tuija Lehtisen kirjat ovat lähes aina olleet lähellä sydäntäni muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. www.liisanblogi.net on mielestäni mukavaa luettavaa ja joskus tulee naurettua myös ääneen. Satunnainen lause: "Mä häpesin kuollakseni, kun koululääkäri kaappasi palleista kiinni ja hetkutti niitä ja sanoi, että huono viinivuosi kun rypäleet on rusinan kokoa." (kovakantisessa s.163) Neljä tähteä.






5. Tuija Lehtinen: Vaniljasyndrooma ****

Vaniljasyndrooma on ensimmäinen lukemani kirja Tuija Lehtiseltä. Kaikki hahmot olivat todellisen tuntuisia ja Millin musta huumorintaju puri myös minuun. Miinuspuolia Tuija Lehtisen kirjoissa on kuitenkin se, että juonen kulku on hivenen liian helposti arvattavissa. Kerronta on sujuvaa ja huumorin pilkahdus näkyy jokaisessa risukasassa (ja hautakuopassa). Suosittelen. Neljä tähteä.