..kuten laulaa Mikko Alatalo laulussaan Känkkäränkkä muutti meille asumaan. Eilinen sattui olemaan yhteinen känkkäränkkäpäivä koko prinsessan perheellä. Torstai-perjantai -välinen yö meni prinsessalla ja pikkuisella prinssillä valvomisen merkeissä ienten kutinan vuoksi (onneksi viilentävät purulelut on keksitty), ja aamulla prinsessan puoliso kävi omalla kiukuttelullaan prinsessan hermoille. Riitelyä.
Parin tunnin päästä piti ehtiä neuvolaan, sillä budjettileikkauksen vuoksi prinsessalinnassa ei ole omaa hovilääkäriä. Myöskin autonkuljettaja oli lomalla, joten jouduimme koko perhe matkustamaan bussilla. Onneksi bussikuski oli mukava, eikä suuttunut vaikka painoimme stop-nappia melkein liian myöhään. Pistetään väsymyksen piikkiin, jooko?
Neuvolassa prinsessa koki nöyryyttäviä hetkiä tuolin sortuessa hänen altaan. Onneksi prinsessa ei loukkaantunut fyysisesti, vaikka henkisesti romahdus otti koville, onhan prinsessalla ollut aina ongelmia ulkonäkönsä ja erityisesti painonsa kanssa.
Iltapäivällä prinsessa oli perheineen lupautunut lähtemään anoppilaan yökylään. Hysteerisen pikapakkauksen, jota ei siis ollut mahdollista aloittaa yhtään etukäteen, jälkeen puolimatkassa anoppilaan prinsessa koki karmaisevan tajuamisen hetken. Pikku prinssin unilelu oli jäänyt hyllyyn. Tiedossa uneton yö.
Anoppilassa prinsessa muisti, minkä vuoksi ei erityisemmin nauti vierailuista anopin luona. Anoppi on mukava persoona, jonka kanssa prinsessa tulee helposti toimeen, mutta prinsessan hermoja rassaa anopin parempi tietämys kaikesta.
Yö meni melko hyvin, lukuunottamatta pikku prinssin nukahtamisvaikeuksia. Onneksi prinsessa on taitava taittelemaan pukliräteistä korvikeunileluja, joita voi paremman puutteessa surkeasti niiskuttaen halailla. Aamulla anoppi tarjoutui onneksi hoitamaan pikku prinssiä pari tuntia mahdollistaen prinsessalle pienet kauneusunet. Kaunis ajatus. Myöhemmin prinsessalle selvisi anopin katsoneen alle puolivuotiaan prinssin kanssa Pikku Kakkosta, vaikka tietää prinsessan kannan asiaan. Prinsessalla on periaatteena, ettei alle kaksivuotiaan lapsen tarvitse katsoa televisiota, vaikka kyseessä olisi lastenohjelma. Jokainen kasvattaa lapsensa miten tahtoo, mutta prinsessa olisi toivonut anopin kunnioittavan PRINSESSAN vakaumusta hänen pienen prinssinsä kasvatuksessa. Prinsessa toki antoi anopin kuulla kunniansa, mutta anoppi tietää paremmin, onhan hän kasvattanut enemmän lapsia kuin prinsessa todennäköisesti ikinä tulee kasvattamaankaan.
Vihdoin kotona. Prinsessa kirjoittaa uutta postausta ja nautiskelee teetä. Pikku prinssi nukkuu ulkona vaunussaan oman unipeittonsa alla unilelu poskeaan vasten. Ihanan rauhallista. Näihin tunteisiin teidät jättää
BellaDonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti