Hymyillen

Pari päivää sitten harrastin normaaleista tavoistani poiketen kävelyä ulkoilmassa. Pakon edestä tosin, olihan pakkasta huikeat 10 astetta. Ei Prinsessan herkkä hipiä kestä tuollaisia huippulukemia, kun jo nollakelit tuottavat kylmyytensä takia tuskaa. Kävellessäni suojatielle, näin naisen kiihdyttävän vauhtia jotta hänen ei tarvitsisi odottaa Prinsessan ilmeisen hidasta kävelyä suojatien ylitse. Lain mielipidettä asiaan en käsittele tarkemmin, vaikka käsitykseni mukaan autoilijan tulisi väistää suojatielle astuvaa jalankulkijaa.

Enemmän kuin autoilijan itsekkyyttä, ihmettelin selkeän vihamielistä, inhoavaa ilmettä, aivan kuin kotieläin olisi tuonut kuolleen rotan olohuoneen matolle. Ajattelin naisella olleen huono päivä, enkä jäänyt sen tarkemmin pohtimaan asiaa. Kuitenkin tuo ilme palasi seuraavana aamuna mieleeni noin kahdeksan aikaan aamulla. Istuin autossa pelkääjän paikalla (ethän todella kuvitellut, että Prinsessa itse ajaisi autoa?) ja katselin vastaantulevien autoilijoiden ilmeitä. Yksikään ei hymyillyt. Itseasiassa ilme oli melko samankaltainen kuin tuolla edellisenä päivänä havaitsemallani naisella.

Kun otetaan huomioon aamuiset ruuhkat, on täysin ymmärrettävää ettei hymy kaikilla ihmisillä ole kovinkaan herkässä. Kuitenkin tympeyttä on havaittavissa myös jalankulkijoilla sekä julkisen liikenteen käyttäjillä. Joskus autonkuljettajan ollessa estynyt, myös Prinsessan kaltainen arvohenkilö joutuu välillä turvautumaan julkiseen liikenteeseen. Kuitenkin olen huomannut olevan melko yleistä, ettei bussikuskia edes tervehditä. Tämä on mielestäni melko käsittämätöntä, sillä itse pyrin olemaan mahdollisimman mukava kaikille asiakaspalvelutyötä tekeville ihmisille. Olen myös huomannut, että harvoin ihmiset kiittävät henkilökuntaa poistuessaan kahvilasta, ravintolasta, pikaruokapaikasta, kebab-paikasta tai bussista. Kunnollisen Prinsessan kasvatuksen saaneena olen aina ajatellut tervehtimisen ja kiittämisen kuuluvan yleisiin tapoihin, mutta ilmeisesti olen väärässä.

Suomen kulttuuriin ei kuulu jättää tippiä esimerkiksi ravintoloissa, mutta ystävällisyys ei maksa antajalleen mitään. Prinsessa itsekin naamioituu joskus tavalliseksi rahvaaksi ja lähtee tekemään työtä asiakkaiden parissa. Aina ei asiakkaiden palveleminen ole kovinkaan helppoa, sillä kaikki ihmiset eivät ymmärrä asiakaspalvelijoidenkin olevan tuntevia ihmisiä. Emme ole alempaa kansaa, jota asiakkaat voivat kohdella miten tahansa, vaikka työmme puitteissa joudumme sietämään niskaamme satavaa ulostetta valittamatta. Työmme voi olla kiinni ulosteensietokyvyistämme.

Näin siis pyydän teitä edes hetkeksi pysähtymään ja miettimään myös asiakaspalvelijan tunteita. Yksikin ystävällinen hymy ystävällisellä sanalla höystettynä voi pelastaa ihmisen päivän. Saattaa jopa olla, että tietäessäsi pelastavasi yksittäisen ihmisen päivän, oma olosikin saattaa piristyä. Itse jatkan samalla tavalla, hymyillen ja kiittäen, vaikka ihmiset oudoksuisivatkin.

Hector - Kuinka voit väittää (linkki Spotifyyn)

Prinsessa kiittää ja kumartaa. Myös asiakaspalvelijoille.