Koruja blondille!

Vihdoin! Tänään postiluukusta tupsahti odotettu kirjelähetys. Mintun koruja ihaillessani päätin pienen harkinnan jälkeen sortua itsekin tilaamaan muutamia koruja Eekun blogikirppikseltä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kolmet korvakorut, joista ensimmäiset pääsivät heti sovitukseen.

Tuo musta "tyylikäs" piste on pari päivää sitten hajonnut nappikorvakoru, jota en älynnyt ottaa pois ennen kuvailuja.

Valitsin korvakoruja, joilla on minulle symbolinen merkitys. Nuo nappikorvikset valitsin siitä yksinkertaisesta syystä, että olen kyllästynyt mustaan ja muihin synkkiin väreihin. kuvasta poiketen väri on enemmänkin vaaleaan violettiin vivahtava. Violetti on yksi väreistä, jotka nykyään miellyttävät silmääni.

Lohikäärmeet valitsin, sillä olen aina rakastanut lohikäärmeitä. Erityisen paljon rakastin Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikoiden lohikäärmeitä. Tietysti Veljeni Leijonamielestä tuttu Katla-lohikäärme on mielenkiintoinen hahmona. Rakastan.

Pääkalloavaimet ovat loistava katsaus teiniangstivuosiini. Noin 13-15-vuotiaana jokaisessa vaatteessa ja korussa piti olla pääkalloja (tai ainakin mustaa väriä). Minulla oli pääkallopenaali, pääkallopaitoja parikin kappaletta, pääkallomuki (jonka aion vielä hakea vanhempieni luota, on aivan järkyttävän hieno), pääkallolautanen ja aivan järkyttävän paljon itse piirrettyjä pääkalloyritelmiä. 

Minulla taitaa olla aikaistettu keski-iän kriisi. Tahdon tehdä jotain repäisevää. Olen viime aikoina blondannut hiuksiani kerta kerralta vaaleammiksi ja nyt on edessä viimeinen blondaus. Seuraavalla kerralla hiukset nimittäin muuttuvat sinisiksi. Tämä on päätetty ja värikin on tilattu tänään. Ehkä se ensi viikoksi ehtii Englannista tänne. Saa nyt nähdä. Voi myös olla, että rikon hieman periaatteitani ja lähetän tänne kuvan valmiista värjäyksestä, tosin niin ettei minua siitä kuvasta tunnista. 

Rakkaudella

BellaDonna