Huomenna aloitan vihdoin opiskeluni ammattikorkeakoulussa, eikä jännitä yhtään! Olen niin innoissani, etten meinaa housuissani pysyä. Sain juuri kuulla, että uusi opiskelijakorttini on lähetetty postilla kohti kotiosoitettani. Alennukset, here I come! Sain myös kuulla, että eräs henkilö, johon tutustuin pääsykokeissa kesäkuussa pääsi varasijalta ja sai koulupaikan. Nyt minulla on jo kaksi fuksiystävää ja yksi vähän vanhempi tuttava koulusta. Odotan myös innolla ensi kuussa järjestettäviä fuksiaisia joihin toinen ystävättäristäni on lupautunut seuralaisekseni.
Flunssastani huolimatta sain aikaiseksi vihdoin hakea pyöräni säilytyksestä omaan ulkovälinevarastoomme. Toivon, etteivät naapuruston kullannuput ruuvaile kovinkaan paljon pyörästäni osia irti, kuten naapurimme lastenvaunuista. Älyvapaata toimintaa tosiaankin!
Pyöräillessäni kotiin päätin tilipäivän kunniaksi käydä shoppailemassa apteekissa. Yllättävän paljon rahaa saa menemään sairasteluun noin yleisesti ottaen. Paketti kurkkukipua helpottavia Strepsilsejä, pullo yskänlääkettä, pullo lapsen D-vitamiinitippoja ja paketti allergialääkettä kustansivat yhteensä noin neljäkymmentä euroa! Milloin apteekkeihin luodaan kanta-asiakasjärjestelmä, johon kertyneillä pisteillä voisi ostaa tarvitsemiaan tuotteita joko edullisemmin tai jopa veloituksetta?
No, toivon mukaan ei tuolla tarvitse taas pariin kuukauteen käydä.
Rakkaudella,
BellaDonna
tiistai 26. elokuuta 2014
perjantai 22. elokuuta 2014
Pikainen päivitys "smurffiudesta"
Avopuolisoni kutsuu minua ystävällisessä mielessä smurffiksi, eikä suostu kommentoimaan hiusteni väriä, sillä hän ei kuulemma ole "ihan niin itsetuhoinen". Omasta mielestäni väri on todella onnistunut ja olen siihen tyytyväinen.
Isäni mielestä on jollain tasolla hyvinkin tuomittavaa, että pienen lapsen äiti käyttäytyy "kuin teini" ja poikkeaa vähänkään massasta. Äitini mielestä voin täysi-ikäisyyteni puolesta tehdä itselleni mitä ikinä tahdonkin. Hän myös ymmärtää (nykyään), ettei aiheesta nalkuttamisella ole minkäänlaista vaikutusta.
Mitä mieltä olette: Onko väärin, jos pienen lapsen äiti poikkeaa ulkonäöllään normeista esimerkiksi värjäämällä hiuksensa shokkiväreillä tai ottamalla näkyviä tatuointeja tai lävistyksiä?
Rakkaudella
BellaDonna
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Koruja blondille!
Vihdoin! Tänään postiluukusta tupsahti odotettu kirjelähetys. Mintun koruja ihaillessani päätin pienen harkinnan jälkeen sortua itsekin tilaamaan muutamia koruja Eekun blogikirppikseltä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kolmet korvakorut, joista ensimmäiset pääsivät heti sovitukseen.
Valitsin korvakoruja, joilla on minulle symbolinen merkitys. Nuo nappikorvikset valitsin siitä yksinkertaisesta syystä, että olen kyllästynyt mustaan ja muihin synkkiin väreihin. kuvasta poiketen väri on enemmänkin vaaleaan violettiin vivahtava. Violetti on yksi väreistä, jotka nykyään miellyttävät silmääni.
 |
| Tuo musta "tyylikäs" piste on pari päivää sitten hajonnut nappikorvakoru, jota en älynnyt ottaa pois ennen kuvailuja. |
 |
Lohikäärmeet valitsin, sillä olen aina rakastanut lohikäärmeitä. Erityisen paljon rakastin Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikoiden lohikäärmeitä. Tietysti Veljeni Leijonamielestä tuttu Katla-lohikäärme on mielenkiintoinen hahmona. Rakastan.
Pääkalloavaimet ovat loistava katsaus teiniangstivuosiini. Noin 13-15-vuotiaana jokaisessa vaatteessa ja korussa piti olla pääkalloja (tai ainakin mustaa väriä). Minulla oli pääkallopenaali, pääkallopaitoja parikin kappaletta, pääkallomuki (jonka aion vielä hakea vanhempieni luota, on aivan järkyttävän hieno), pääkallolautanen ja aivan järkyttävän paljon itse piirrettyjä pääkalloyritelmiä.
Minulla taitaa olla aikaistettu keski-iän kriisi. Tahdon tehdä jotain repäisevää. Olen viime aikoina blondannut hiuksiani kerta kerralta vaaleammiksi ja nyt on edessä viimeinen blondaus. Seuraavalla kerralla hiukset nimittäin muuttuvat sinisiksi. Tämä on päätetty ja värikin on tilattu tänään. Ehkä se ensi viikoksi ehtii Englannista tänne. Saa nyt nähdä. Voi myös olla, että rikon hieman periaatteitani ja lähetän tänne kuvan valmiista värjäyksestä, tosin niin ettei minua siitä kuvasta tunnista.
Rakkaudella
BellaDonna
keskiviikko 6. elokuuta 2014
"Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin..."
Kuten ihana Jukka-Poika minulle lähes päivittäin lurittelee nettiä selaillessani. Työni loppuivat siis virallisesti 31.7 ja tämän kuun alku on kulunut hivenen hitaasti päivien ollessa samankaltaisia keskenään. Mutta eikö loman kuulukin olla hivenen pitkäveteinen? Itse nautin velttoilusta sopivissa määrin. Nyt lomaillessa minulla on aikaa maata sohvalla katsomassa Bonesia tai RuPaul's Drag Race:a miehen välillä ottaessa vastuuta lapsenhoidossa. Ehdin myös joinain päivinä sohvaltani koneelle pelailemaan ja kuuntelemaan musiikkia.
Koulun alku jännittää minua hieman, sillä en tunne vuosikurssiltani ketään. Paitsi yhden ihanan, minua pari vuotta vanhemman tytön, johon tutustuin pääsykokeissa. Jännitän myös siksi, että olen päättänyt ottaa oppia virheistä, joita tein lukiossa ja peruskoulussa. Tukahdutin itseni. Yritin olla jotain muuta kuin olen, ja siksi epäonnistuin. Olin epäsuosittu, sillä en osannut toimia sosiaalisissa tilanteissa. Maineeni jatkui lukioon, sillä pienellä paikkakunnallamme on erittäin vähän lukioita. Tähän lukioon tulivat puolet ikätovereistani vanhasta koulustani. Yritin ystävystyä näiden ihmisten kanssa, mutta heillä oli omat ennakkokäsityksensä siitä, mitä olen. Epäsuosittu.
Virheeni oli mennä lukioon, jossa ihmiset tunsivat minut. Virheeni oli myös yrittää ystävystyä ihmisten kanssa, jotka tiesin etukäteen ja jotka eivät hyväksyneet minua itsenäni edes peruskoulussa. Virheeni oli yrittää vaikuttaa eri ihmiseltä, sillä en ollut muuttunut juuri lainkaan. Olin (ja olen yhä) sama sosiaalisesti kömpelö itseni. En tajunnut, etteivät hekään olleet muuttuneet. Onneksi löysin lukion ensimmäisenä vuonna samanhenkistä seuraa, jotka kituuttivat lukiossa kanssani neljä vuotta ja viettivät jopa vapaa-aikaa yhdessä kanssani. Kyseiset henkilöt ovat yhä jollain lailla osa elämääni, vaikkemme yhtä tiiviisti pidäkään yhteyttä.
Tällä kertaa aion toimia toisin. Aion olla rohkeasti oma itseni. Aion olla avoimempi, aion saada paljon uusia ystäviä. Aion tehdä kaikkeni nostattaakseni ryhmähenkeä kursseilla. Aion ottaa kritiikin vastaan pää pystyssä ja kehittyä, vaikka hyväksymäni opiskelupaikka ei ole täysin omaa alaani. Ja aion hankkia haalarit! Ja paljon merkkejä niihin haalareihin (jotka ovat ihanan taivaansiniset, mikäli erääseen tuttavaani on luottaminen).
Innokkaissa tunnelmissa,
BellaDonna "the Princess"
Koulun alku jännittää minua hieman, sillä en tunne vuosikurssiltani ketään. Paitsi yhden ihanan, minua pari vuotta vanhemman tytön, johon tutustuin pääsykokeissa. Jännitän myös siksi, että olen päättänyt ottaa oppia virheistä, joita tein lukiossa ja peruskoulussa. Tukahdutin itseni. Yritin olla jotain muuta kuin olen, ja siksi epäonnistuin. Olin epäsuosittu, sillä en osannut toimia sosiaalisissa tilanteissa. Maineeni jatkui lukioon, sillä pienellä paikkakunnallamme on erittäin vähän lukioita. Tähän lukioon tulivat puolet ikätovereistani vanhasta koulustani. Yritin ystävystyä näiden ihmisten kanssa, mutta heillä oli omat ennakkokäsityksensä siitä, mitä olen. Epäsuosittu.
Virheeni oli mennä lukioon, jossa ihmiset tunsivat minut. Virheeni oli myös yrittää ystävystyä ihmisten kanssa, jotka tiesin etukäteen ja jotka eivät hyväksyneet minua itsenäni edes peruskoulussa. Virheeni oli yrittää vaikuttaa eri ihmiseltä, sillä en ollut muuttunut juuri lainkaan. Olin (ja olen yhä) sama sosiaalisesti kömpelö itseni. En tajunnut, etteivät hekään olleet muuttuneet. Onneksi löysin lukion ensimmäisenä vuonna samanhenkistä seuraa, jotka kituuttivat lukiossa kanssani neljä vuotta ja viettivät jopa vapaa-aikaa yhdessä kanssani. Kyseiset henkilöt ovat yhä jollain lailla osa elämääni, vaikkemme yhtä tiiviisti pidäkään yhteyttä.
Tällä kertaa aion toimia toisin. Aion olla rohkeasti oma itseni. Aion olla avoimempi, aion saada paljon uusia ystäviä. Aion tehdä kaikkeni nostattaakseni ryhmähenkeä kursseilla. Aion ottaa kritiikin vastaan pää pystyssä ja kehittyä, vaikka hyväksymäni opiskelupaikka ei ole täysin omaa alaani. Ja aion hankkia haalarit! Ja paljon merkkejä niihin haalareihin (jotka ovat ihanan taivaansiniset, mikäli erääseen tuttavaani on luottaminen).
Innokkaissa tunnelmissa,
BellaDonna "the Princess"
perjantai 1. elokuuta 2014
Kesän ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) reissun kuvasaldoa
Aiemmassa postauksessani viime perjantaina lupailin kuvapostausta viimeistään tänään, joten pakkohan minun on lupaukseni lunastaa!
Lauantaina aamutuimaan pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaan kohti Suomen ihanaa pääkaupunkia, Helsinkiä. Olimme aiemmin sopineet isosiskoni kanssa olevamme viimeistään aamuyhdeltätoista Itäkeskuksella, joten varasimme reilusti aikaa matkaan sekä taukoihin. Pikkuprinssi malttoi autossa hienosti, joten taukoja tarvittiin yllätyksekseni vain yksi. Ehdimme siis aikataulun mukaan sopivasti Itäkeskukselle, jossa vaihdoimme istuimen vanhemman sisareni autoon ja purimme rattaat pienestä takakontista ulos. Hoitolaukku mahtui koostaan huolimatta mukavasti rattaiden alaosaan, ja viimein shoppailu sai alkaa!
Harmi, että alennusten tässä vaiheessa pienelle prinssille sopivia vaatteita ei meinannut löytyä mistään. Itse asiassa sain pienelle prinssille ainoastaan yhdet housut, KappAhlista. Masentavaa. Onneksi samasta kaupasta löysin myös itselleni vaaleat pitkät housut huimaan viiden euron hintaan.
KappAhlista löysin lastenosastolta ihania värikkäitä ponnareita, joihin rakastuin ensisilmäyksellä. Tiedän, että metallia sisältävät ponnarit vaurioittavat hiuksia, mutta en voinut vastustaa kiusausta! Voiko minua tästä syyttää? ;)
Valitettavasti pienelle prinssille sattui pieni vesivahinko kauppoja kierrellessä ja päädyimme lastenhoitohuoneeseen. Heti ovesta sisään käveltyäni koko seinän kokoinen satumetsä häikäisi silmäni ja jäin haukkomaan henkeäni. Miksei kotipuolen kauppakeskuksissa ole näin upeita lastenhoitohuoneita? Kyseisessä huoneessa oli myös kaksi vessakoppia, joista molemmissa oli pönttö sekä aikuisille että lapsille, sekä tietysti perinteinen potta! Imetyskoppeja oli ainakin kolme, ja yhdessä oli jopa mikro! Tunsin oloni todella maalaiseksi suuressa kaupungissa. Tahdon muuten tuollaisen maisemaseinän kotiinikin!
Vaipanvaihdon jälkeen oli ihanan Yves Rocherin vuoro.
Ihana mieto vaniljantuoksuinen minihajuvesi tarttui mukaan hetken mielijohteesta. Yleensä en kovinkaan usein käytä hajuvesiä, mutta tuo on juuri sopivan arkinen minulle.
Tietysti saippuoita pitää hamstrata mukaan, markettien valikoimat ovat yleensä tylsiä. Vasemmanpuoleinen on ihanan kesäiseltä tuoksuva "Collection Été". Keskellä brasilialaisia kahvipapuja, oikeassa reunassa limeä.
Mukaan matkaan pääsi myös ihana kesäkassi puisilla kantokahvoilla ja nepparikiinnityksellä. Eipä tarvinnut pakata ostoksia helposti repeilevään paperikassiin. Ja rantakassiksi tuo on täydellinen. Enää puuttuu ranta, jolle lähteä käymään tuon kauniin kassin kanssa.
BodyShopista löysin pikkusiskolle lahjaksi mansikalta tuoksuvan suihkugeelin sekä vartalovoiteen. Harkitsin muitakin tuoksuja, mutta jostain syystä kyseisen kaupan vastaavat saippuat haisivat omaan nenääni kuvottavilta.
... Ja tietysti mukaan piti pakata myös onnittelukortti, jonka kyllä ostin kotikaupunkini kirjakaupasta. En voinut vastustaa kiusausta!
Jokaisen maalta tulevan täytyy ehdottomasti käydä Stockmannin herkkuosastolla.
Ihanan makuisia keksejä (joiden kuvaa en myöskään saanut käännettyä). Punaisella somistetun paketin keksit olivat uskomattoman ihania, juuri sopivan tulisia goudan ja chilin makuisia keksejä, sinisellä somistetun paketin keksin olivat niin ikään herkullisia cheddarin makuisia keksejä. Suosittelen ehdottomasti! Paketin hintakaan ei päätä huimannut, hinta taisi olla luokkaa 1,75€ per paketti. Maistakaa ihmeessä, jos löydätte jostain.
Stockmannilta mukaan tarttuivat myös pari levyä Fazerin chilinmakuista tummaa suklaata ja pari isossa alennuksessa ollutta Sushi Meal Kit:iä, joita en malttanut sen enempää kuvata tavallisuuden vuoksi.
Itäkeskuksesta päädyimme sisareni luo kahville, josta jatkoimme muutaman tunnin kuluttua matkaa kotiinpäin Kouvolan Salpagrillin kautta. Itse ostin rullakebabin aurajuustolla, vaikkei se kantapaikkani kebabia voitakaan, paitsi kokonsa puolesta. Nälkä lähti ja palvelu oli todella mukavaa. Kotona olimme vasta yhdeksän-kymmenen tienoilla, väsyneinä ja hikisinä automatkan jälkeen. Kokonaisuutena matka oli mukava, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois.
Mintulta sain haasteen kertoa itsestäni 20 faktaa. Pahoittelen, jos faktat ovat jo ennalta tuttuja. Yritän parhaani!
1) Olen herkkä hajuille ja tuoksuille.
2) Lopetin työt toistaiseksi 31.7.2014, sillä tahdon keskittyä rauhassa alkaviin opintoihini.
3) Sosiaalisesti olen hivenen kömpelö välillä.
4) Olen kulinaristi, rakastan erilaisia ruokia (näkyy vyötäröllä!)
5) Jostain syystä en saa hiuksistani punaista pigmenttiä pois. (Kampaajat/kampaajaksi opiskelevat! Ilmoittautukaa!)
6) Tahtoisin kissan.
7) Minun on hankala saattaa esimerkiksi kirjoitusprojekteja loppuun.
8) Horoskooppini (härkä) ei kuvaa minua lähes ollenkaan, mutta nouseva merkkini (leijona) kuvaa minua lähes täydellisesti.
9) Olen ristiriitainen persoona. Osa minusta on siis ujo, toinen osa rakastaa esiintymistä.
10) Vaikka kaikki uneni ovat selkounia, en yritä vaikuttaa niihin, ellei tilanne muutu pelottavaksi. Annan unien kulkea omalla painollaan.
11) En ymmärrä tekniikasta juuri mitään.
12) Silti olen riippuvainen puhelimestani.
13) Tylsistyksissäni selaan sosiaalista mediaa ja toivon, että joku laittaisi minulle viestiä.
14) Inhoan tiskaamista yli kaiken.
15) Toivon, että pieni prinssi oppii nopeasti syömään siististi, jotta pyykkivuoret pienenisivät edes hieman.
16) Anoppini ja äitini käyvät hermoilleni todella pahasti.
17) Joskus kaipaan aikaa myös ilman lasta.
18) Olen huonomuistinen.
19) Ihmisten kuunteleminen on minusta mukavaa, varsinkin jos puhujalla on miellyttävä ääni.
20) Sama pätee musiikkiin.
Tänään en malta haastaa ketään, mutta haasteen saa napata matkaansa kuka vain! Jos nappaat haasteen, ilmoitathan minulle, jotta pääsen tyydyttämään uteliaisuuteni lukemalla 20 faktaa sinusta!
Rakkaudella
BellaDonna
Lauantaina aamutuimaan pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaan kohti Suomen ihanaa pääkaupunkia, Helsinkiä. Olimme aiemmin sopineet isosiskoni kanssa olevamme viimeistään aamuyhdeltätoista Itäkeskuksella, joten varasimme reilusti aikaa matkaan sekä taukoihin. Pikkuprinssi malttoi autossa hienosti, joten taukoja tarvittiin yllätyksekseni vain yksi. Ehdimme siis aikataulun mukaan sopivasti Itäkeskukselle, jossa vaihdoimme istuimen vanhemman sisareni autoon ja purimme rattaat pienestä takakontista ulos. Hoitolaukku mahtui koostaan huolimatta mukavasti rattaiden alaosaan, ja viimein shoppailu sai alkaa!
Harmi, että alennusten tässä vaiheessa pienelle prinssille sopivia vaatteita ei meinannut löytyä mistään. Itse asiassa sain pienelle prinssille ainoastaan yhdet housut, KappAhlista. Masentavaa. Onneksi samasta kaupasta löysin myös itselleni vaaleat pitkät housut huimaan viiden euron hintaan.
 |
| Pahoitteluni, en jostain syystä saanut käännettyä omia housujani oikein päin. |
KappAhlista löysin lastenosastolta ihania värikkäitä ponnareita, joihin rakastuin ensisilmäyksellä. Tiedän, että metallia sisältävät ponnarit vaurioittavat hiuksia, mutta en voinut vastustaa kiusausta! Voiko minua tästä syyttää? ;)
Valitettavasti pienelle prinssille sattui pieni vesivahinko kauppoja kierrellessä ja päädyimme lastenhoitohuoneeseen. Heti ovesta sisään käveltyäni koko seinän kokoinen satumetsä häikäisi silmäni ja jäin haukkomaan henkeäni. Miksei kotipuolen kauppakeskuksissa ole näin upeita lastenhoitohuoneita? Kyseisessä huoneessa oli myös kaksi vessakoppia, joista molemmissa oli pönttö sekä aikuisille että lapsille, sekä tietysti perinteinen potta! Imetyskoppeja oli ainakin kolme, ja yhdessä oli jopa mikro! Tunsin oloni todella maalaiseksi suuressa kaupungissa. Tahdon muuten tuollaisen maisemaseinän kotiinikin!
Vaipanvaihdon jälkeen oli ihanan Yves Rocherin vuoro.
Mukaan matkaan pääsi myös ihana kesäkassi puisilla kantokahvoilla ja nepparikiinnityksellä. Eipä tarvinnut pakata ostoksia helposti repeilevään paperikassiin. Ja rantakassiksi tuo on täydellinen. Enää puuttuu ranta, jolle lähteä käymään tuon kauniin kassin kanssa.
Jokaisen maalta tulevan täytyy ehdottomasti käydä Stockmannin herkkuosastolla.
Stockmannilta mukaan tarttuivat myös pari levyä Fazerin chilinmakuista tummaa suklaata ja pari isossa alennuksessa ollutta Sushi Meal Kit:iä, joita en malttanut sen enempää kuvata tavallisuuden vuoksi.
Itäkeskuksesta päädyimme sisareni luo kahville, josta jatkoimme muutaman tunnin kuluttua matkaa kotiinpäin Kouvolan Salpagrillin kautta. Itse ostin rullakebabin aurajuustolla, vaikkei se kantapaikkani kebabia voitakaan, paitsi kokonsa puolesta. Nälkä lähti ja palvelu oli todella mukavaa. Kotona olimme vasta yhdeksän-kymmenen tienoilla, väsyneinä ja hikisinä automatkan jälkeen. Kokonaisuutena matka oli mukava, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois.
Mintulta sain haasteen kertoa itsestäni 20 faktaa. Pahoittelen, jos faktat ovat jo ennalta tuttuja. Yritän parhaani!
1) Olen herkkä hajuille ja tuoksuille.
2) Lopetin työt toistaiseksi 31.7.2014, sillä tahdon keskittyä rauhassa alkaviin opintoihini.
3) Sosiaalisesti olen hivenen kömpelö välillä.
4) Olen kulinaristi, rakastan erilaisia ruokia (näkyy vyötäröllä!)
5) Jostain syystä en saa hiuksistani punaista pigmenttiä pois. (Kampaajat/kampaajaksi opiskelevat! Ilmoittautukaa!)
6) Tahtoisin kissan.
7) Minun on hankala saattaa esimerkiksi kirjoitusprojekteja loppuun.
8) Horoskooppini (härkä) ei kuvaa minua lähes ollenkaan, mutta nouseva merkkini (leijona) kuvaa minua lähes täydellisesti.
9) Olen ristiriitainen persoona. Osa minusta on siis ujo, toinen osa rakastaa esiintymistä.
10) Vaikka kaikki uneni ovat selkounia, en yritä vaikuttaa niihin, ellei tilanne muutu pelottavaksi. Annan unien kulkea omalla painollaan.
11) En ymmärrä tekniikasta juuri mitään.
12) Silti olen riippuvainen puhelimestani.
13) Tylsistyksissäni selaan sosiaalista mediaa ja toivon, että joku laittaisi minulle viestiä.
14) Inhoan tiskaamista yli kaiken.
15) Toivon, että pieni prinssi oppii nopeasti syömään siististi, jotta pyykkivuoret pienenisivät edes hieman.
16) Anoppini ja äitini käyvät hermoilleni todella pahasti.
17) Joskus kaipaan aikaa myös ilman lasta.
18) Olen huonomuistinen.
19) Ihmisten kuunteleminen on minusta mukavaa, varsinkin jos puhujalla on miellyttävä ääni.
20) Sama pätee musiikkiin.
Tänään en malta haastaa ketään, mutta haasteen saa napata matkaansa kuka vain! Jos nappaat haasteen, ilmoitathan minulle, jotta pääsen tyydyttämään uteliaisuuteni lukemalla 20 faktaa sinusta!
Rakkaudella
BellaDonna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)