Ei menny ihan niinkuin Strömsössä.. Vai menikö sittenkin? Tässä vihdoin ja viimein ensimmäinen oikea ruokapostaukseni.
Onnenkeksien tekeminen oli yksi ideoista, joita muutamaan otteeseen ehdin katua. Pikkuinen prinssi ei meinannut rauhoittua unille ja aforismien kirjoittaminenkin vei oman aikansa. Tässä kuitenkin kuvien kera projekti "Onnenkeksit". Reseptin saa kysymällä.
Ensimmäisenä tietenkin alkoi aforismien kirjoittaminen. Olin jo heti aluksi päättänyt tehdä tupla-annoksen, jotta rakkaille alamaisillekin riittäisi omat onnentuojansa. Perinteisestihän onnenkeksien sisälle laitettavat laput tulee kirjoittaa käsin, ja perinteitä noudattaen kirjoitin 60 aforismia A4-kokoisista papereista leikatuille suikaleille. Jo tässä vaiheessa voin kertoa lappusten olleen hivenen liian suuria.
Seuraavana vuorossa oli itse taikinan valmistaminen. Kananmunan valkuaisia, tomusokeria, vehnäjauhoja sekä voita. Kuulostaa varmasti helpolta. Vaikeinta oli keltuaisten erotteleminen valkuaisista, ei sekään täysin mahdotonta. Pakko kuitenkin tunnustaa, että yhden kerran jouduin aloittamaan taikinan valmistamisen alusta. Kuitenkin pisteitäni nostaa se tosiseikka, etten käyttänyt yhtään apuvälineitä keltuaisten erottelemiseen valkuaisista.
Pellille levittäminen ei mennyt kuten kuuluisassa Strömsössä. Keksien kuuluisi olla ohuita tasaisia ympyröitä. Kuten kuvasta kuitenkin näkyy, se taisi olla liikaa Prinsessan rajoittuneelle kokkaustaidolle. Tai ainakin näpertelytaidolle. Sitäpaitsi eikö maku olekin pääasia?
Viimein kuvassa valmiit onnenkeksit, jotka eivät vedä vertoja tehdasvalmisteisille (ainakaan ulkonäkönsä puolesta) mutta maistuivat huomattavasti paremmilta eivätkä lainkaan yhtä pahvisilta kuin aasialaisista kaupoista ostetut.
Rakkaudella
Prinsessa BellaDonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti