Joulun odotusta valtakunnassa

Jälleen on pari viikkoa vierähtänyt viimeisestä postauksesta ja joulun odotus on päässyt vauhtiin, vaikken erityisemmin joulusta välitäkään. Edellisvuotisessa Joulunavauksessani olen hivenen avannut tuntemuksiani jouluun liittyen. Kaupallisuus nostaa jällen kerran ja ensimmäisen jouluun liittyvän mainoksen kuulinkin The Voicen radiokanavalta ennen aamukymmentä matkatessani lokakuun puolivälissä kohti koulua ystävättäreni kyydillä. Marraskuun loppupuolella kuulin viidentoista minuutin kauppareissun aikana Kulkuset viitisen kertaa. Ensimmäiset joulukuvastot tulivat marraskuun puolivälissä. Onneksi pieni prinssini on perinyt äitinsä jouluinnostuksen ja hups heijaa, ennen kuin kuvasto oli päätynyt Prinsessan suloisiin kalpeisiin käsiin, lattia oli täynnä punavalkoista silppua.

Jouluvastaisuudestani huolimatta lähdin kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi viettämään pikkujouluja parhaiden ystävieni kanssa. Mukaan pääsi myös avopuoliso, sillä pikkuinen prinssi pääsi mummolaan nautiskelemaan anopin keittämistä herkkuruoista sekä kissojen kiusaamisesta. Matkaan lähdimme perjantaina iltapäivällä kahdella autolla. Monen tunnin ja yhden pienen (tunnin mittaisen) välipysähdyksen jälkeen olimme viimein perillä ystävättäreni mökillä, jossa asiallisen sivistyneesti, Prinsessan arvolle sopivasti nautiskelimme ensimmäisiä alkoholipitoisia juomiamme.

Viimein eräs ystävättäristäni ehdotti klassista juomapeliä. En lähde avaamaan illan tapahtumia sen kummemmin, mutta erittäin hauskaa meillä kaikilla kuitenkin oli. Avopuolisoni otettiin joukkoon todella avoimesti, eikä kukaan satuttanut itseään lievästä hiprakasta huolimatta. Nukkumaan pääsimme viimein viideltä. 

Kotimatkalle lähdimme noin kahdentoista aikoihin ja yhden erittäin lyhyen välipysähdyksen jälkeen olimme jälleen kotikaupungissa. Harmi, että vasta viimeisten kilometrien aikana tajusin, etten pääsisi kotiin sisälle, sillä avaimet olin fiksuna naisena jättänyt kotiin, etteivät ne hukkuisi reissun aikana. Avopuolisollani oli omat avaimensa, mutta ikävä kyllä hän matkusti juuri siinä toisessa autossa, joka saapuisi kotikaupunkiin vasta puolitoista tuntia myöhemmin.

Onneksi keksin väsymyksestäni huolimatta loistavan ajatuksen lähteä istuskelemaan parhaan ystävänsä luokse, josta hänen avopuolisoaan kyydittävä kuski nappaisi minut mukaansa kohti kotia. Pienen nuokkumisen ja väsyneen keskustelun jälkeen oli aika lähteä kotiin, jossa odotti lämmin suihku ja vesivessa. Ylellisyydet, joita pidetään itsestäänselvyytenä. Sisäinen kaupunkilaiseni itki verta tajutessani, ettei ystävättären mökiltä löytynytkään vesivessaa. Reissusta ei kuitenkaan jäänyt kovin suuria traumoja ja nyt jo voin nauraa omalle hysterialleni kaikista villeistä metsän eläimistä, jotka odottivat kiltisti omaa vuoroaan huussin oven takana tehdessäni tarpeitani Prinsessalle sopivaan tapaan.

Tänään vuorossa on kulttuuria teatterin merkeissä parhaan ystäväni kanssa. Viimeisestä teatterivierailusta on kulunut aivan liian pitkä aika. Onneksi ensi vuonna pääsen aloittamaan rakkaan harrastukseni uudelleen ja ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen lavalle parrasvaloihin kaikkien ihailtavaksi.

Vielä tämän postauksen loppuun toteutan haasteen, jonka ihana Minttu minulle heitti. Mukaan haastan tällä kertaa vain kaksi uutta bloggaajaa, vaikka alkuperäisessä kehotetaan haastamaan seitsemän uutta bloggaajaa. Sori Minttu! Haastan mukaan Kallen ja Lauran. Tarkoituksena on vastata seuraaviin seitsemään kysymykseen:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Hieman hassu kysymys, sillä tottakai joulupukki on olemassa. Lapin suunnalla on aivan oikea joulupukin kylä, johon on joulupukki sekä tonttuja. Varsinaiseen tarujen joulupukkiin en ole uskonut vuosiin, mutta mielestäni olisi todella mukava saada lapsenomainen usko jouluun takaisin.

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?

Olen joskus harkinnut kirjoittavani joulupukille ja lapsena kirjoitin joka joulu "joulupukille" lahjatoivelistan, jossa kerroin mitä kaikkea haluan. Yleensä sieltä yksi tai kaksi lahjaa löysivät tiensä lahjasäkkiin. Eivät muutkaan lahjat koskaan olleet huonoja.

3. Onko kinkku juhlapöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Selviän aika hyvin ilmankin, sillä en erityisemmin pidä joulukinkun mausta. Anopin tekemien karjalanpiirakoiden päälle se kuitenkin sopii hyvin. Tietysti sinapin kanssa. Emme osta kotiimme kinkkua, vaan mieheni saa nautiskella siitä erilaisilla joulupäivällisillä, joilla joudun käymään.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

En ole koskaan saanut noloja joululahjoja tai kokenut yhtään noloa muistoa lahjojen jakoon liittyen. 

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

Itse asiassa tähän mennessä en muista yhtään lahjaa, joka olisi jäänyt kaapin perälle piiloon. Saamani lahjat ovat aina olleet tarpeellisia tai haluamiani. Olen ollut ilmeisesti keskivertoa hemmotellumpi lapsi köyhistä oloista huolimatta. Sain aina sen, mitä eniten toivoin.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Sen jälkeen, kun muutin pois vanhempieni luota, en ole omistanut joulukuusta. Tänä vuonna kuitenkin tahtoisin joulukuusen, jonka voisin koristella yhdessä pienen prinssini kanssa perinteisillä joulukoristeilla. Palloja ja nauhaa (minkä niminen se olikaan?) ja kynttilöitä ja tietysti tähti latvaan. 

7. Ostatko kotiin joulukukkia? Hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

En oikeastaan ikinä osta kotiini kukkia, sillä onnistuisin todennäköisesti tappamaan kaktuksenkin janoon. Jos kuitenkin valitsisin jonkun kukan, ostaisin hyasintin, sillä ne tuoksuvat mielestäni hyvältä. 

Lempijoululauluni tunnelmissa toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa joulunodotusta. 

Rakkaudella

BellaDonna