Fuksiaisia, sairastelua ja flunssalääkkeitä

Ihanat, suuresti mainostetut fuksiaiseni vietettiin 3.9, eli toisin sanoen viime keskiviikkona. Joukkueemme oli aivan mahtava, emmekä tasan tarkkaan jääneet viimeisiksi! Tehtävät olivat mitä olivat, mutta rohkea heittäytyminen palkittiin. Ja muutamia rohkaisuryyppyjäkin saatoimme nautiskella. Muuten, tukkihumalaa ei kannata pelata humalassa. Itse pyllähdin pari kertaa maahan todella kivuliaasti ja takapuoleni oli todella hellänä pari päivää.

Tehtävinä oli myös drinkkien sekoittamista, takapuolen keinuttamista, vaateketjuja (josta saimme täydet pisteet riisuutumalla alasti), Oli sananselitystä ja uusien merkitysten keksimistä. Ja täydellinen joukkue. Joukkueeni tytöt ovat parasta, mitä olen koskaan tavannut. Ihanat, aikuiset, sopivan hullut ystäväni. Uhosin tulevani suosituksi koulussa, ja olen rohkeasti jutellut uusien ihmisten kanssa. Facebook-ystävieni määrä on noussut huimaan kasvuun ja jopa keskustelen heidän kanssaan. Käytävillä moikkailemme ja jäämme juttelemaan, tuntien jälkeen keskustelemme tuntitehtävistä yhdessä. Enää en jää yksin!

Fuksiaisten jatkot olivat eräässä paikallisessa yökerhossa, jossa löysin muutamia uusia ihania coctaileja ja useita vanhoja. Ääneni oli lähes kokonaan lähtenyt, mutta Irish Coffee piti minut tolpillani ja lämmitti mukavasti kurkkuani. Punainen kala hurmasi minut maullaan ja mustikkakeittoshotti vei kielen mennessään. Tuli sitä karaokeakin hoilattua. "It's my life, it's now or never. I don't want to live forever, I just want to live while I'm alive--"

Huomenna pääsemme vihdoin sovittamaan haalareita. Minulla on jo merkkejäkin valmiina, mutta janoan lisää. Toivottavasti joku ihana ihminen opettaa minut ompelemaan! Tällä erää nautin elämästäni todella paljon, vaikka akuutti äänen menetys yhä vaivaakin minua. Onneksi meillä on lukuisia erilaisia teelaatuja ja friteerauskeitin, jolla valmistan itselleni ihanan rapeita, täydellisiä ranskalaisia perunoita nakeilla.

Rakkaudella
BellaDonna