Viime päivinä olen huomannut, kuinka nopeasti aika kuluu. Välillä vähän liiankin nopeasti. Vasta vähän aikaa sitten pieni prinssini oli nyytti, joka käpertyi syliin nukkumaan, nyt samainen nyytti juoksentelee ympäri asuntoa nauraen, eikä nukahda millään.
Tuon nyytin, minun pienen prinssini syntymästä on huomenna kulunut vuosi.
Vauvavuosi on siis virallisesti ohi. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut iloa, surua, säikähdyksiä, naurua ja onnistumisia. Ensin käännyttiin selälleen, sitten vatsalleen, noustiin istumaan, kontattiin ja lopulta käveltiin ja juostiin. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnettä, kun pieni poika juoksee syliin nauraen ja suukottelee kasvoni märiksi. Tai sitä tunnetta, kun pieni lapsi käpertyy kylässä syliin, takertuu tiukasti kiinni paitaan ja imeskelee kaulakoruni helmiä kuin turvaa hakien.
Alussa olin väsynyt ja voimaton, mutta ajatellessani kulunutta vuotta, näen kuinka paljon olen kasvanut ihmisenä ja Äitinä. Isolla alkukirjaimella. Olen oppinut paljon sekä itsestäni, että vauvastani. Olen oppinut nauttimaan jokaisesta hetkestä, olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.
Tänään otimme varaslähdön syntymäpäivien juhlintaan. Voin ylpeänä kertoa, että lähes kaikki oli kotitekoista (Dominot ostettiin kaupasta). Isosiskoni leipoi mokkapaloja, äitini leipoi ison pullarinkelin ja suklaakakun. Itse leivoin Ilopillerikakun, chilipähkinuäkeksejä ja kinkku-ananashyrriä. Kaikki onnistuivat loistavasti (vaikka itse sanonkin). Kuvaa kakusta en valitettavasti saa kännykällä lisättyä, mutta yritän myöhemmin uudelleen koneella.
Rakkaat lukijani, valutan vielä viimeiset siirappiset pisarat kuvotukseksenne:
Pieni, rakas prinssini. Olet minulle rakkain ja lupaan yrittää seuraavankin ikävuotesi olla entistä parempi äiti sinulle. Hyvää syntymäpäivää, rakastan sinua yli kaiken, maailman ympäri ja takaisin!
BellaDonna
Sit ei muuta kuin Onnea niin pojalle, äitille kuin isällekkin! :)
VastaaPoistaTaapero vuosi alkaa teillä.
Kiitos kaikkien puolesta :)
Poista